tiistai 8. marraskuuta 2011

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 9:  Lain ja sosiaalityön opiskelijat yhteisharjoittelussa

Emmi Hellsten

Lastensuojeluprosessi, kuten monet muutkin prosessit, kulkevat Yhdysvalloissa oikeuden kautta. Esimerkiksi päätös huostaanotosta tulee tuomarilta, kun taas Suomessa vastaavan päätöksen tekee sosiaalityöntekijä. Työskentelyyn lastensuojelun parissa yhdysvalloissa tarvitaan siis sekä lakioppia että sosiaalisen tuntemusta.
 
Chance at childhood käyttää työvoimanaan työharjoitteluaan suorittavia lain ja sosiaalityön opiskelijoita. Opiskelijat toimivat sosiaalityötekijä-asianajaja työpareina, hyödyntäen molempien osaamista ja oppien toisiltaan. Heillä on tarvittaessa käytössään esimies, mutta pääasiassa he hoitavat asiat itsenäisesti. Työnkuvaan kuuluu perheiden haastattelu ja tarkkailu ja niiden pohjalta raportin tekeminen oikeudelle, tapaamisoikeuden valvonta ja huoltajuuden tarkkailu. Opiskelijat saattavat joutua myös todistamaan oikeudessa ja kertomaan suosituksensa esimerkiksi siitä, pitäisikö lapsi ottaa huostaan vai palauttaa kotiin. 

Suomessa lastensuojelun kentällä yhteistyötä oikeuden kanssa ei juuri ole. Syynä lienee sosiaalityöntekijöiden oikeus tehdä päätöksiä. Toisin kun Yhdysvalloissa, huostaanotto päätökset Suomessa tehdään muutenkin usein yhteistyössä vanhempien kanssa, joten oikeuden määräyksiä tarvitaan vain ääritilanteissa. Mietimme, onko tarkoituksen mukaista, että tuomari tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsen koko loppuelämään, vaikka hänellä ei ole sosiaalialan osaamista ja ymmärrystä lapsen kehityksestä tai tarpeista. Tuomarilla ei ole henkilökohtaista kontaktia perheeseen, vaan hän tekee päätöksensä sosiaalityöntekijöiden raporttien ja suositusten perusteella. Eikö olisi aikaa ja rahaa säästävää lisätä sosiaalityöntekijöiden valtaa, niin tuomareille jäisi aikaa perehtyä tapauksiin, joissa heidän ammatillinen osaamisensa pääsisi paremmin oikeuteensa? Kaikki, joiden kanssa asiasta keskustelimme, tuntuivat olevan samaa mieltä, mutta kukaan ei kuitenkaan tiedä mitä asian eteenpäinviemiseksi voisi tehdä. Palvelujärjestelmän rakenteisiin puuttuminen vie aikaa ja energiaa, mutta tässä tapauksessa se mielestäni olisi jotain, jonka vuoksi kannattaa tehdä töitä. Sosiaalityöntekijöiden ammattitaidolle ja arviointikyvylle pitäisi antaa enemmän painoarvoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti