Työharjoittelussa Nepalissa osa 2: Holi festivaali

26.2.2010 Pokhara


Long time, no see! Ei oo tullu nyt kirjoiteltua hetkeen kun ei oo mitään ihmeempiä tapahtunut. Elo Nepalissa on tasaantunu ja vähä niin kuin arki koittanut. Ei toki niin kylmänä ja myrskyisenä kuin teillä siellä Suomessa, onneksi! Sairastelin tuossa taas melkein viikon, vessa juoksua. Lapset sanoi että ”Markus-dai, tapaain moto chaina”, eli et oo niin lihava enää. Ihmekkös kun elin monta päivää vedellä ja parilla keksillä. Täällä on ilmat lämmenny, yöllä on noin +8 ja päivisin lähestyy kolmeakymmentä.

Eli kesään päin mennään ja sempä takia sunnuntaina juhlitaan Holi festivaalia, veden ja värien festivaali. Se on näkynyt jo katu kuvassa viikon verran, koko ajan joltain terassilta lentää kadulle vesi-ilmapalloja. Tänään tuli bussin avoimesta ikkunasta yks pallo sisään ja melkein sain osuman. Sunnuntaina tulee vielä värit mukaan. Ei kuulemma kannata laittaa silloin niitä parhaimpia vaatteita päälle. Mekin Tiian kanssa ollaan jo valmistauduttu ostamalla pari pyssyä ja iso pussillinen vesi-ilmapalloja, sekä vihreää ja sinistä värijauhetta millä saadaan vesi värjättyä. Veikkaa että tulee sellainen Minä & Tiia vs. 54 lastenkodin lasta matsi.

Pidettiin muutama päivä vapaata ja hurautettiin bussilla Pokharaan. Matkaa sinne on noin 200km, mutta se ei ihan taitu kahdessa tunnissa niin kuin voisi yhtäkkiä kuvitella, vaan siinä meni taukoineen yli seitsemän tuntia ja tänään takaisin tullessa oli ruuhkaa joten aikaa bussissa vierähti lähes 8h. Pokhara on tosi siisti ja maisemat on näkemisen arvoiset, aamuisin kun on kirkas taivas niin lumihuippuiset vuoret näkyi hotellin pihaan todella upeasti. Ja järvimaisemasta tuli ihan kotoiset tunnelmat. Vuokrattiin moottoripyörät ja ajettiin Sarangotin huipulle katsmaan maisemia. Käytiin myös Bevi’s falls putouksella ja lepakkoluolassa! Kantapään kautta opittiin ettei kannata moottipyöriä ihan mistä vaan vuokrata. Meille sattui vähän huono tuurikin kun se vuokraaja pariskunta ei ollut mitään rehellisimpiä ihmisiä maan päällä. Mun pyörästä puhkes rengas tasaisella asfaltilla ja huollossa selvis että sielä oli joku ikivanha sisäkumin präiskä joka olisi puhjennut varmaan parissa päivässä ilman ajamistakin. Pyöräliikkeestä sanottiin että ”se oli aamulla ehjä kun lähdit, joten sä maksat”, siitä hermostuneena en todellakaan ostanut sinne uutta sisäkumia, vaan vaihdatin sinne kiusallani sellaisen kumin joka kesti juuri ja juuri ajamisen takaisin liikkeeseen, tankinkin tyhjäsin niin ettei sinne jäänyt pohjalle mitään, sen jälkeen palautin pyörän päivän etuajassa. Mun ongelmat päättyi siihen, mutta seuraavana päivänä kun Samuli ja Jarno palautti pyöränsä, väitti liikkeen pitäjät että on tullu sähkövika toiseen pyörään ja se oli sata varmasti vialla jo pyörää vuokratessa. Toinen asia johti toiseen ja kohta alkoikin jo pieni naamaanlyönti kilpailu. Liikkeen omistaja mies löi Sampaksia naamaan. No kylmän rauhalliset suomalaispojat otti iskut vastaan lyömättä takaisin ja kutsui turistipoliisin paikalle. Nepali mies käänsi asian poliisille niin että Samuli löi häntä, Samuli kysyi tältä naispuoliselta henkilöltä että ”minkälainen perhe te oikein olette?”, josta tämä nainen kilahti ihan täysin, toivottavasti pisti edes miettimään.. No siinä hiiltynenä tämä nainen alkoi kuitenkin huuta ja väitti poliisille Samulin lyöneen myös häntä kasvoihin. Hmm missä arvet ja mustelmat? Asia jäi meidän osalta siihen ja poliisi jäi selvittelemään asiaa, ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta ko. liikkeen kanssa. Yrityshän ei ollut edes rekisteröity joten toivon mukaan saivat siitä edes jotain sanktioita. Ens kerralla osaa itse olla vähä fiksumpi ja katsoa keneltä vuokraa ja mitä vuokraa.. Onneksi vain murto-osa Nepalilaisista on tuollaisia.

Jotkut sanoo että ilman Pokharaa Nepali ei olisi mitään, itse en oo ihan samaa mieltä. Jos tänne tulee rentoutumaan ja syömään hienoissa ravintoloissa lyhyelle lomalle, niin silloin Pokhara on hyvä paikka sille. Mutta oon tyytyväinen että valitsin harjoittelupaikan täältä Kathmandusta, vaikkei tämä niin puhdas kaupunki olekkaan ja ruuhkat on mitä mahtavimmat, niin silti täällä on ihan hyvä olla. Eikä Nepali ei oo mikään kovin vakaa maa, tuntuu jotenkin turvallisemmalta olla Kathmandussa kun tietää että tarvitaessa täältä löytyy hyvä sairaala ja myös Suomen suurlähetystö jos tulee hätä.

1.3.2010 Holi festivaali

Melkoista vesisotaa oli tuo Holi ja se kesti koko päivän. Aamulla noin yhdeksän aloitettiin ja vesi ja värit lensi ihan iltaan asti. Tiian kanssa edellisenä iltana täytettiin noin 2-3 sataa vesi-ilmapalloa sinisellä ja vihreällä vedellä ja sitten heti aamu tuimaan käveltiin alas lastenkodille ja siitä se alkoi. Onhan sitä vesisotaa oltu Suomessakin, mutta tämä oli ihan toista luokkaa. Siellä oli kaikki 54 lastenkodin lasta, sekä melkein kaikki aikuiset ja mistä olin erityisen onnellinen, oli kun peltohommissa olleet kuurotkin osallistuivat sotaan. Päivän kuluessa eteenpäin löysi tiensä lastenkodille myös kaikki naapurin lapset. Veikkaan että päivän aikana täällä meidän markeilla oli yli sata hengeä heittelemässä vettä ja värejä. Vesi-ilmapallot on kalliita, tai ei niin kalliita, mutta halvempi veihtoehto on pienet muovipussit jotka täytetään vedellä ja pyöritettiin pussinsuu kiinni tiukasti, niin että pallo on yhtä kova kuin kivi ja siltä se tuntui kun sai osuman selkään tai poskeen. Mustelmia tuli päivän aikana ihan mukavasti. Täytyy sanoa että nuo nepalilaiset lapset on kyllä kovaa tekoa. Kun se kivi mäiskähti selkään, kuului kova huuto ja naama irvisti muutaman sekunnin, mutta sen jälkeen sota jatkui ilman itkua ja huutoa. Keskustassa meininki oli kuulemma vielä rankempaa. Siellä ei kukaan piitannut saiko joku kipeää tai minkälainen sota on kaikista osapuolista mukavaa. Värijauhoja hierottiin naamaan ja tungettiin silmiin ja suuhun. Jonain vuonna tai varmaan useampina vuosina on heitelty myös oikeita maaleja toisten päälle. Surullista on että myös tämän vuoden vesisodassa sai surmansa kuulemani mukaan ainakin kolme ihmistä.