Elävä kirjasto 16.5.

Tapahtuma järjestettiin 16.5. Pyynikintien toimipisteen juhlasalissa. Paikalle kutsuttiin lähihoitajaopiskelijoita. Tapahtuman järjestäjinä toimivat noin puolet Sos14:sta ryhmästä. Elävässä kirjastossa lainaajat saivat keskustella kahvilapöytämäisesti kirjan kanssa pienissä ryhmissä. Lainausaika oli n. 20 minuuttia, jonka jälkeen vaihdettiin toiseen pöytään keskustelemaan uuden kirjan kanssa.

 Eläviksi kirjoiksi saatiin mukaan musliminainen, romani, entinen vanki, entinen narkkari, mielenterveyskuntoutuja, polyamoristi ja totaalikieltäytyjä. Erityisesti entinen vanki ja narkkari ja romani saivat paljon kiinnostusta. Kaikki kirjat olivat erittäin tarpeellisia ja hyviä. Joukossa oli ensikertalaisia kirjojakin ja heiltä homma sujui kuin vanhoilta tekijöiltä! Lainaajat kyselivät paljon ja välillä näytti jopa siltä, ettei aika tuntunut riittävän kunnolla keskusteluun. Tunnelma oli avoin ja mukava. Tapahtuman jälkeen kaikilta osallistuneilta kerättiin palaute ja tulokset kertoivat, että tapahtuma oli oikein onnistunut tehtävässään vähentää ennakkoluuloja.

Laura Sinkkonen, Venla Salmela ja Taija Siukola

Lukuvuoden päättäjäiset

Sosku13 päätti lukuvuotensa tutustumalla Kriisikeskus Osviittaan ja Perhetukikeskus Metsolaan sekä rentouttavaan päivälliseen ravintola Napolissa. Päivä lähti käyntiin pienen soskuporukan tutustumiskäynnillä Kriisikeskus Osviittaan, jota harjoittelussa oleva koulumme vanhemman vuosikurssin opiskelija Jaakko meille esitteli.

Kriisikeskus Osviitta on Ray:n ja kaupungin rahoittama matalan kynnyksen tukipaikka niille, jotka tarvitsevat ulkopuolista keskustelutukea. Osviitta sijaitsee osoitteessa Sorinkatu 4 c, jossa tarjotaan kasvokkaista keskustelua arkipäivisin klo 9-20 välillä. Viikolla ja viikonloppuisin Osviitalla on myös kriisipuhelin ja se on osa valtakunnallista kriisipuhelinta. Osviitan asiakaskunta on laaja kuten myös asiakkaita askarruttavien asioiden kirjo. Kuitenkin suurin osa kontakteista koskee parisuhdeongelmia. Esittelyn lomassa hörpimme kahvia, murustelimme keksejä ja tiedustelimme mitä Osviitta tarjoaa harjoittelijoille. Jaakko kertoi pitävänsä harjoittelupaikastaan ja oppineensa paljon asiakkaiden kohtaamisesta ja keskenäisestä vuorovaikutuksesta moninaisten eri ongelmien edessä.

Yliopistoruokailun ja pienen ruotsin kielen opintopiirin jälkeen lähdimme kohti Metsolan perhetukikeskusta Rantaperkiöön. Ultsi odottelikin jo meitä Metsolan edessä ja viimeisten saavuttua soitimme Metsolan ovikelloa. Metsolassa saimme kattavan esittelyn vastaavalta ohjaajalta lastensuojelun kiireellisestä sijoituksesta ja Metsolan roolista osana järjestelmää ja Metsolasta  tehtävästä työstä.

Metsola itsessään on kaupungin 12 paikkainen perhetukikeskus kiireellisesti sijoitetuille lapsille. Metsolan asiakkaista suurin osa palaa sijoitusjakson jälkeen takaisin kotiin ja työ perheessä jatkuu perhetyönä. Lopuille lapsille hankitaan pidempiaikainen sijoituspaikka lastenkodeista tai sijaisperheistä. Metsola tarjoaa harjoittelijalle hyvän läpileikkauksen lastensuojelun eri tilanteista ja siihen johtaneista olosuhteista. Puitteiltaan Metsola vaikutti mukavalta ja työntekijäresurssit vaikuttivat hyviltä (johtaja + 4 sairaanhoitajaa, 10 ohjaajaa ja kaksi yökköä). Asiakkaita varten Metsolassa ei ollut omaohjaajajärjestelmää vaan työskentelytiimit, jotka koostuivat sairaanhoitajasta, mies- ja naispuoleisesta ohjaajasta sekä perhetyöntekijästä. Järjestelmä vaikutti tehokkaalta ja tulokselliselta. Tutustuminen oli opettavainen ja onnistui tarjoamaan varmasti kaikille opiskelijoille jotain uutta lastensuojelusta.

Metsolan jälkeen siirryimme ravintola Napoliin, jossa seuraamme liittyi vielä muutama soskulaisemme ja ratkesia meille keväällä vetänyt Pirkko Turunen.  Ruoan ääressä juttelimme niitä näitä ja annoimme Ultsille pienen lahjan kiitokseksi hauskasta lukuvuodesta kuten myös Satulle, joka viettänee ainakin tulevan syyslukukauden merten ja mantujen takana. Söin itse muuten il Tapolan. Aikas maukas mustamakkarapizza!

Hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille soskuille ja muillekin sosiaalialan opiskelijoille!

Eero Tulenheimo

Nyyttikestit – sosiaalialan miesopiskelijoiden saunavuoro Rajaportilla 19.5

Sosiaalialan miesopiskelijoiden saunailta konkretisoitui viimein, kun Markus otti vetääkseen syksystä asti puheissa pyörineen tapahtuman. Matalan kynnyksen saunatapahtumaa varten lähetettiin kutsut yli kolmellekymmenelle sosiaalialaa Tamkissa  eriasteilla opiskelevalle ja koulun seiniltä ja ilmoitustauluilta löytyi tapahtumajulisteita. Tapahtuma saikin aikaan positiivista keskustelua koululla ja tapahtumalle saatiin taloudellinen tuki niin Tamkilta kuin Pistoltakin.

Viimein aurinkoisena keskiviikkoiltana 19.5. yhdeksän miesopiskelijan joukko kerääntyi Rajaportin saunalle. Porukka sulautui muiden saunojien sekaan ja saunoi kukin oman aikansa milloin vilvoitellen ja virvokkeita nauttien. Rentouttava ja iloinen puheensorina jatkui aina Rajaportin sulkemisaikaan asti, jonka jälkeen loppuporukka jakautui niin kotia kuin jatkojakin kohden.

Saunonnan lopulla kuultiin vuolaita kiitoksia loistavasta tapahtumasta ja löylyseurasta. Tapahtumaa voitaneen pitää ryhmäyttäneenä ja voimauttaneena muidenkin kuin kirjoittajan mielestä, vai mitä?

 Eero Tulenheimo

Toiminnallinen tarinatuokio Hervannan kirjastossa

Huhtikuun alussa vietettiin kirjaston 150v. – juhlaa, sen kunniaksi järjestimme Hervannan kirjaston lastenosastolla toiminnallisen tarinatuokion alle kouluikäisille lapsille. Tämä tuokio oli osa "Luen sinulle"-kurssia, jossa saimme valmennusta äänenkäytöstä ja ääneen lukemisesta eri ihmisryhmille. 

Valitsimme tuokiomme perustaksi kaikille tutun Punahilkka – sadun, jota ryhdyimme päivittämään paremmin nykyaikaan sopivaksi, miettien samalla lasten osallistamista. Otimme huomioon kohderyhmämme siirtäen sadun tapahtumat Hervantaan, jossa pikkuinen Punahilkka lähti metsän läpi oikoreittiä bussipysäkille matkustaakseen mummin syntymäpäiville. Matkan varrella Punahilkka tapasi metsässä eri eläimiä, mm. pupujussin ja suden, joiden kanssa hän ja samalla lapset olivat vuorovaikutuksessa, mm. jutellen, laulaen ja leikkien.

Bussipysäkillä Punahilkka tapasi tutun poliisisedän, joka meidän versiossamme korvasi metsästäjän. Poliisi varoitti Punahilkkaa puhumisesta vieraille, joita susi sadussamme edusti. Tässä vaiheessa varoittaminen kuitenkin oli jo myöhäistä, sillä Punahilkkahan oli ystävällistä esittäneelle sudelle kertonut jo ummet ja lammet asioistaan, mm. mummon osoitteen.

Punahilkan saavuttua mummon luo, oli mummoksi naamioitunut susi jo ryöstöpuuhissa. Hän telkesi Punahilkan samaan komeroon, johon oli jo mummon aiemmin teljennyt. Onneksi Punahilkka lähetti tekstiviestin bussipysäkillä tavanneelle poliisisedälle, joka tuli ja pelasti sekä mummon että Punahilkan.

Mielestämme oli todella hauska tehdä tämänkaltainen juttu! Saimme hyvin vapaat kädet toteutuksen suunnitteluun ja olimmekin aidosti yllättyneitä siitä, miten paljon aikaa yhden noin puolituntia kestävän satutuokion suunnitteluun tarvitaan.

Emme kukaan olleet aikaisemmin tehneet vastaavanlaista, näin julkista ja mainostettua tempausta. Mutta kiitoksista ja pyynnöstä tulla toistekin toteuttamaan vastaavanlaista toimintaa, päättelimme että onnistuimme hyvin, pienestä jännityksestä huolimatta! J Onnistumisen myötä saimme varmasti lisää rohkeutta esiintymiseen ja seuraava sujuukin ehkä jo rennommin.

Onnistumisestamme kieli myös se, että lapset jaksoivat koko tuokion ajan keskittyä ja innolla laulaa ja leikkiä mukana. Tapahtuma olikin yleisömenestys! Jopa kirjaston väki oli aidosti yllättynyt yleisön määrästä.

Iloisin kevätterveisin,

Outi (SOS14), Maija ja Heidi (SOSPEDA12)