
Bussipysäkillä Punahilkka tapasi tutun poliisisedän, joka meidän versiossamme korvasi metsästäjän. Poliisi varoitti Punahilkkaa puhumisesta vieraille, joita susi sadussamme edusti. Tässä vaiheessa varoittaminen kuitenkin oli jo myöhäistä, sillä Punahilkkahan oli ystävällistä esittäneelle sudelle kertonut jo ummet ja lammet asioistaan, mm. mummon osoitteen.
Punahilkan saavuttua mummon luo, oli mummoksi naamioitunut susi jo ryöstöpuuhissa. Hän telkesi Punahilkan samaan komeroon, johon oli jo mummon aiemmin teljennyt. Onneksi Punahilkka lähetti tekstiviestin bussipysäkillä tavanneelle poliisisedälle, joka tuli ja pelasti sekä mummon että Punahilkan.
Mielestämme oli todella hauska tehdä tämänkaltainen juttu! Saimme hyvin vapaat kädet toteutuksen suunnitteluun ja olimmekin aidosti yllättyneitä siitä, miten paljon aikaa yhden noin puolituntia kestävän satutuokion suunnitteluun tarvitaan.
Emme kukaan olleet aikaisemmin tehneet vastaavanlaista, näin julkista ja mainostettua tempausta. Mutta kiitoksista ja pyynnöstä tulla toistekin toteuttamaan vastaavanlaista toimintaa, päättelimme että onnistuimme hyvin, pienestä jännityksestä huolimatta! J Onnistumisen myötä saimme varmasti lisää rohkeutta esiintymiseen ja seuraava sujuukin ehkä jo rennommin.
Onnistumisestamme kieli myös se, että lapset jaksoivat koko tuokion ajan keskittyä ja innolla laulaa ja leikkiä mukana. Tapahtuma olikin yleisömenestys! Jopa kirjaston väki oli aidosti yllättynyt yleisön määrästä.
Iloisin kevätterveisin,
Outi (SOS14), Maija ja Heidi (SOSPEDA12)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti