Sosiaalialan opiskelijat Michigan State Universityssa kahden viikon opintomatkalla

Sosiaalialan kuusi opiskelijaa ja yliopettaja Ulla-Maija Koivula ovat kahden viikon ajan tutustumassa sosiaalityön opetukseen sekä sosiaalialan työhön Michiganissa. Ryhmän matka on osa yhteistyöohjelmaa sosiaalityön koulutuksen kanssa, jonka puitteissa 15 amerikkalaista opiskelijaa ja kolme professoria vieraili Suomessa kesäkuun alussa. Tamkilaisten ohjelmaan kuuluu kenttävierailujen ja yliopiston tiedekunnan dekaanin ja sosiaalityön laitoksen johtajan sekä henkilöstön tapaamisten lisäksi osallistuminen kansalliseen seminaariin, jossa puhujana on maailmankuulu arviointitutkija Michael Quinn Patton. Ryhmä kirjoittaa eri tutustumispaikoista ja kokemuksistaan sosiaalialan blogiin matkalta ja matkalta palattuaan. Seuraa kirjoittelua!

Terveisin Ulla-Maija Koivula

Tapioon voi törmätä Pietarissa, Provinssirokissa tai Kurun marjametsissä

Mitä opetat ja kenelle?

Opetan tulevia sosionomeja, jotka tulevat työssään kohtaamaan monenlaisissa ja useimmiten haavoittuvissa olosuhteissa eläviä ihmisiä. Keskeistä opetustyössäni on sosiaalipedagoginen lähestymistapa maailmaan ja sosiaalisen kuntoutuksen tarjoamat näkökulmat. Opetussisällöt vaihtelevat ääriliikkeisiin perehtymisestä varhaiskasvatuksen erilaisiin suuntauksiin. Noin kolmannes sosionomien opetusta on ohjattua käytännön harjoittelua sosiaalialan yksiköissä ja tämän harjoittelun ohjaaminen on osa opetustyötä. Samalla se on myös tärkeä linkki olla tekemisissä tämän hetken työelämän haasteiden kanssa.

Toimin myös CDS-hankkeessa TAMKin edustajana suunnittelijana. Porin Diakin koordinoimassa ESR- rahoitteisessa hankkeessa on mukana 14 ammattikorkeakoulua. Tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja opinnoissa edistymistä sekä ehkäistä syrjäytymistä. Hankkeeseen kuuluu monenlaista verkostopalaveria, kirjoituksia julkaisuihin , koulutustilaisuuksien järjestämistä,  tapahtumien järjestämistä jne.  TAMKin opiskelijahyvinvointityöryhmä on valtuuttanut TAMKOn ja minut vahvistamaan TAMKin savuttomutta. Asian tiimoilta on viikolle 44 tulossa toimintapäiviä. Olen mukana myös LIIKKU! sekä neloskierteen hankkeissa.

Viime vuosina sähköpostin, raporttien ja muiden hallinnollistyyppisten töiden määrä on kasvanut voimakkaasti.


Millaisissa projekteissa olet ollut mukana?

Aikoinaan Tampereen sosiaalialan oppilaitoksen sosiaalikasvattajakoulutus rakentui projekteihin koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa Proakatemian tapaan. Nämä kokemukset jättivät voimakkaan jäljen ja niinpä 1990-luvun alkupuolella syntyneitä yhteistyö- ja projektijuttuja jatketaan edelleen Virossa ja Venäjällä, viime vuosina  Lapset elämänsä valtiaiksi -hankkeen nimellä. Hankkeessa on useita osaprojekteja, joista yksi on ollut videofilmien tekeminen turvatalojen lasten kanssa Viipurissa ja Pietarissa. Olemme seikkailleet Venäjän metsissä, istuttaneet puita, valokuvattu lasten mielipaikkoja jne. ja työstetty teemoitettua pikkujoulujuhlaa Virossa Tarton lasten turvakodin kanssa lähes 20 vuoden ajan. Ruohonjuuritasoiseen toimintaan on osallistunut koko ajan opiskelijat.  Homma jatkuu edelleen. Lokakuun Pietarin matka on työn alla.

Olemme pyrkineet projektiivisessa työskentelyssä verkostoitumaan muiden toimijoiden kanssa. 2000-luvun alussa olimme mukana silloisen STAKES:n koordinoimassa STOP 2 "Minors in sex trade" -hankkeessa, jossa tavoitteena oli puuttua kansainväliseen ihmiskauppaan. Oli mielenkiintoista työskennellä moniammatillisessa hankkeessa lukuisten toimijoiden kanssa. Väkeä oli mukana useista NGO-organisaatioista Suomen lisäksi myös Ruotsista ja Tanskasta. Niin ikään Pietarin miliisin, Tallinnan, Helsingin, Hampurin ja Bonnin poliisien kanssa työskentely oli palkitsevaa.

Mielenkiintoinen mahdollisuus on ollut osallistua 2000-luvun alussa sosiaalityöntekijöiden koulutushankkeeseen yhdessä Helsingin yliopiston kanssa Bosnia-Herzegovinassa. Vuosituhannen  vaihteessa olin mukana pitkäaikaisessa viisivuotisessa hankkeessa pyrittiin ennaltaehkäisemään lähisuhdeväkivaltaa. Tässäkin hankkeessa oli mukana useita toimijoita. Toissa vuonna teimme myös onnistuneen video- ja posteri-projektin Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen ja Porin DIAK:n kanssa. Upean toteutuksen teki TAMKin Obscura porukka. Ja nyt työllistää CDS-hanke sekä neloskierteen moniammatilliset yritysten kehittämishankkeet.

Millainen on tyypillinen päiväsi?

Tyypillistä on, että työpäivä on epätyypillinen. Tosin sähköposti ja erilaiset hallinnolliset raportit yms. toistuvat päivittäin. Muutoin päivät ovat hyvin erilaisia. Luennoilta voin kiirehtää harjoittelun ohjauksen ja sieltä projektikokoukseen ja takaisin koululle opinnäytettä ohjaamaan.

Mistä saat iloa ja energiaa työhösi?

Tykkään monenlaisen työn samanaikaisuudesta. Työn iloa tuottaa myös olla mukana opiskelijan kanssa hänen oppimisprosessiaan. Ja kyllä sekin on palkitsevaa ja kannustavaa kun näkee ja kuulee meiltä valmistuneen opiskelijan olevan väkevästi mukana sosiaalialan tehtävissä. Opetustyön kansainväliset kytkennät tuovat myös lisäenergiaa ja perspektiiviä työhön, vaikka paradoksaalista kylläkin samalla ne myös vaativat paljon voimia ja resursseja.

Mitä teet vapaa-aikanasi?

Jos mahdollista lähden viikonloppuna petankki-kisoihin. Tämän vuoden Tampereen miesten mestaruutta on käytävä testaamassa vähän väliä. Kaikenlainen omatoiminen matkustelu on verissä. Parasta ovat pitkät junamatkat, viime kesänä toteutui Trans-Siperia-junamatka Kiinaan. Vaatimattomat hostellit ja telttamajoitukset sekä vaeltaminen metsissä ja vuoristossa antavat voimia pitkään.  Minuun voi myös törmätä Provinssirockissa, Tampereen Jazz Happeningissä, Käenkosken tanssilavalla tai jossain teatterissa. Ei pidä säikähtää jos kohdataan, sillä liikun marjaämpärin kanssa myös Kurun metsissä.

KAKSI KULTTUURIA, KAKSI KOTIMAATA, KAKSI KIELTÄ.

Kansainvälisten lapsikaappausten riskitekijöitä ja ennaltaehkäisykeinoja kahden kulttuurin lapsiperheissä: seminaari sosiaalialan opiskelijoille ja ammattilaisille

Tampereen ammattikorkeakoulun Pyynikintien toimipisteen juhlasalissa perjantaina 2.9.2011 järjestetty kansainvälistä lapsikaappausta käsittelevä seminaari keräsi yhteen noin 80 sosionomiopiskelijaa. Sosiaalialan koulutusohjelman koulutuspäällikkö Sirpa Tietäväisen ja lehtori Teija Eskolan ajatus seminaarin järjestämiseen sai alkunsa sosionomiopiskelija Szilvia Karaffan opinnäytetyön aiheesta, joka liittyy seminaarin ydinsisältöihin. Seminaarin tavoitteena oli tehdä parisuhteen päättymisen seurauksena – useimmiten maahanmuuttajataustaisten – vanhempien toimesta tapahtuvien kansainvälisten lapsikaappausten olemassaoloa, riskitekijöitä ja ennaltaehkäisykeinoja entistä näkyvämmäksi lastensuojelun näkökulmasta sekä kartoittaa, millainen on sosiaalialan opiskelijoiden tietoperusta ja tiedontarve kyseisestä aiheesta.

Kahden kulttuurin liittojen lisääntyessä kansainvälinen lapsikaappaus on yhteiskunnallisesti ajankohtainen ja merkittävä aihe. Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on kyse, kun alle 16-vuotias lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen. Lapsen kansalaisuudella ei ole merkitystä, jos hän on asunut pysyvästi Suomessa. (Om. 2009.) Rikoslain (2005/1161, 5a§) mukaan lapsikaappaus on lapsen vapauteen kohdistuva rikos.

Lapsikaappausasia on esillä sosiaalialan ammattilaisten työssä monella tavalla.  Helsingissä toimivan Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisäsen (2010) mukaan, mikäli sosiaalialan ammattilaiset ovat mukana valmistelemassa lastensuojelullisia tai muita lapsiin liittyviä päätöksiä, kaappausuhka on tärkeä huomioitava. Myös päiväkodeissa ja kouluissa tarvitaan tietoa lapsikaappauksista, koska uhka saattaa koskea näiden tahojen asiakkaita. Lapsikaappausriskin tunnistaminen sekä ennaltaehkäisykeinojen tunteminen on erittäin tärkeää maahanmuuttajatyössäkin. Täytyy myös tietää, miten toimia, kun kaappaus on jo tapahtunut. (Räisänen 2010.)

Seminaarissa luennoivat perheoikeuteen perehtynyt asianajaja Riitta Laakso ja Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen. Riitta Laakso perehdytti kuulijat lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja Tarja Räisänen puolestaan esitteli oman työnsä lisäksi yhdistyksen toimintaa ja yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Szilvia Karaffa puhui Haagin lapsikaappaussopimuksesta, Suomen keskusviranomaisista lapsikaappausasioissa, lapsikaappausten riskitekijöistä ja ennaltaehkäisykeinoista.

Tilaisuuden loppuvaiheessa teoriatieto sai lihaa luiden ympärille Kaapatut Lapset ry:n varapuheenjohtaja Julle Tuuliaisen ansiosta, joka oli valmis jakamaan yleisön kanssa omakohtaisen tarinansa siitä, miltä elämä jatkuvan lapsikaappausuhan varjossa tuntuu ja kuinka lapsen menettämisen pelossa eläminen kuluttaa vanhemman voimia. Kirjallisessa palautteessaan opiskelijat kiittelivät kovasti kaikkia kolmea vierailevaa puhujaa.  

Suurkiitos koulutuspäällikkö Sirpa Tietäväiselle, lehtori Teija Eskolalle, Riitta Laaksolle, Tarja Räisäselle, Julle Tuuliaiselle ja kaikille osallistujille seminaarin mahdollistamisesta! Kiitos kuuluu myös opintosihteeri Sirpa Sauvolalle korvaamattomasta avustaan käytännön asioissa!

Lisätietoja:

Ø  Kaapatut Lapset ry, Toivon Talo, Helsinki

s-posti: toimisto@kaapatutlapset.fi

·         Toiminnanjohtaja Tarja Räisänen, puh. 044 2626 662,

·         Varapuheenjohtaja Julle Tuuliainen

Ø  Asianajaja Riitta Laakso, puh. 040-5013461, 03-31242813,

riitta.laakso@kuha-laakso.fi

Ø  opinnäytetyön tekijä Szilvia Karaffa, szilvia.karaffa@piramk.fi

Lähteet:

Aarni, A., Isaksson, P., Khan, A-M. & Räisänen, T. 2008. Lapsikaappausuhka elämän varjona. Äitien kokemuksia suomalais-islamilaisesta perheestä. Helsinki: Kaapatut Lapset ry.

KL, Kaapatut Lapset 2010. Kaapatut Lapset ry tiedottaa. Tammikuu 2010.

Om, Oikeusministeriö. 2009. Kansainvälinen lapsikaappaus. Luettu 6.3.2010. http://www.om.fi/text/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Kansainvalinenlapsikaappaus

Rikoslaki 22.12.2005/1161. Luettu 9.3.2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20051161

Räisänen, T. Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja. 2010. Sähköpostiviesti 16.2.2010.

            Vastaanottaja Karaffa, Sz.

NSS – intensiivikurssi. Etelä-Afrikka,Kwazulu-Natal - yliopisto Durban 14. – 26.8.2011. Sirpa Tietäväisen matkakertomus. Kuvat ST.

KAUNISTA ETELÄ-AFRIKKAA –  Etelä-Afrikassa talvi takana - kevät ja kesä edessä!

 

 

Etelä-Afrikan isoissa kansallispuistoissa – safareilla –nostetaan vetonaulaksi  BIG FIVE –  5 uljasta eläintä. jotka voi nähdä safarin aikana.  Nämä ovat leijona, elefantti, leopardi, vesipuhveli ja sarvikuono.  Itse asiassa opiskelijoiden kanssa tekemälläni safarilla näistä jäivät puuttumaan kissaeläimet.  Onneksi näimme kirahvin, joka opetti meille autossa istuneille  nöyryyttä.

 Jäin miettimään, mitkä tällä North-South-South  Higher Education Institution Network Programme - intensiivikurssilla voisivat olla TAMKin sosiaalialan koulutusohjelmalle ja itselleni  nämä viisi merkittävintä asiaa NSS – Big Five.  Ensimmäinen asia – ehkä elefantin kokoinen - sosiaalialan koulutusohjelmalle mielestäni on sosiaalityön sisältöön ja kehittämiseen liittyvä anti. Tuntui, että me sosiaalityön opettajat ja opiskelijat -  etelästä pohjoiseen-  liikumme samassa maastossa – jaamme samat eettisyyden, yhteisöllisyyden ja välittämisen kysymykset.  Asiakastyön haasteet toki ovat jokaisessa NSS-maassa erilaiset –esimerkiksi  Etelä-Afrikan AIDS- tilanne tuli esiin monissa yhteyksissä tai  pienempänä asiana Tansaniassa  albiino-mustiin kohdistuva väkivalta. 

Yhteisölähtöisestä sosiaalityöstä nousee varmaan toinen BIG – havainto. Kwazulu-Natalin  sosiaalityön koulutus ja toteutus vastaavat sisällöltään selkeästi TAMKin  sosiaalialan koulutusohjelman  antamaa käytännön läheistä, soveltavaa  koulutusta, jossa teoriaopinnot kytkeytyvät käytäntöön.  Käytäntö tarjoaa  myös tutkimushaasteet, kuten meilläkin. Koin, että esimerkiksi sosiaalialan taannoin toteuttama seutukunnallinen matalan kynnyksen palveluohjausmalli työttömien omissa keskuksissa edusti tällaista ”Community based social work”ia hyvällä tavalla. 

 Kwazulu-Natalin yliopiston sosiaalityön vanhempi professori Vishanthie Sewpaulin innostus yhteisölähtöisen sosiaalityön kehittämiseen jäi erityisesti vahvasti mieleen.  Hänen ansiokkaisiin artikkeleihin voi perehtyä esim. E-aineistoja käyttäen. Alla olevassa kuvassa yliopiston  sosiaalityön opiskelija Sari Rusanen selvittää professorille  suomalaista sosiaaliturvaa.

Kolmas näistä ISOISTA viidestä on valittu  teema Yhteisösosiaalityö – yhdyskuntatyö. Täällä termiksi näytti muotoutuvan Community based social work – siis yhteisölähtöinen sosiaalityö, mikä termi tuntuikin oikein hyvältä. Olen itse saanut jo 1980-luvulla innostuksen yhdyskuntatyöhön, joka oli silloin sosiaalityön määritelmässä mukana.  Tuolloinhan sosiaalityön alle katsottiin kuuluvan yksilötyön – case workin, perhe- ja ryhmätyön sekä yhdyskuntatyön = rakenteellisen sosiaalityön.  Tätä teemaa tutkittiin mukana olleiden maiden – Etelä-Afrikan, Mosambikin, Tansanian, (mukana oli myös norjalainen sosiaalityön vaihto-opiskelija) sekä Suomen näkökulmista.  Suomesta mukana oli myös Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian opettaja, rasismin tutkija Anna Rastas ja kaksi sosiaalityön opiskelijaa. Tutustuimme käytännön sosiaalityön mahdollisuuksiin kahdessa paikallisessa yhteisössä – toinen ns. ison asukasjoukon muodostama yhteisö, joka elää hökkeleissä, ilman vettä, sähköä.  Siellä kaiken kaikkiaan elämisen  edellytykset ovat ahdistavan huonot.  Toinen yhteisöä olikin kehittynyt yhteisöjen tukemana ja osoitti sen, miten voidaan päästä eteenpäin – köyhyydestä on tie ulos.

Mumbain setlementti, samantyyppisissä setlementissä asuu tuhansia ja tuhansia ihmisiä Etelä-Afrikassa.

Tässäkin yhteisössä mustat vahvat naiset muodostivat tukiryhmän, joka pyrki auttamaan ihmisiä eri tavoin.  Sosiaalityöntekijät toimivat omalta osaltaan tukiryhmän apuna.  Kwazulu-Natalin opiskelijat tekevät osan opintojaan ko. setlementissä.

Tässä Mumbain lähipiirissä eli aikanaan Mahatma Gandhi, jonka asuintalokin oli vielä nähtävissä. Täällä hän alkoi kirjoittaa kirjoja, jotka sittemmin mullistivat Intian ja ovat edelleen vahva esimerkki ei-väkivaltaisesta sorron vastustamisesta.   Tämä vierailu oli itselleni henkisesti iso. Iso asia, koska jo kauan sitten Gandhin elämä on ollut todella merkittävä esimerkki itselleni.   Näinhän totesi myös Einstein  - miten on mahdollista, että on saanut elää samaan aikaan kuin tämä toinen suurmies!  Kuva Gandhi-talosta. Etelä-Afrikan oma suuri mies myös ohessa – tarvitsemme esikuvia taistelussa köyhyyttä ja sortoa vastaan!

 

Mandelan kuvia oli paljon eri paikoissa. Durbanissa on lääketieteellinen yliopisto, joka kantaa Mandelan nimeä.

Mumbain setlementissä pyritään tarjoamaan lapsille päivähoitoa,  myös koulu oli alueella.  Kuva päivähoitolapsista. 

Neljäs näistä viidestä oli mielihyvä siitä, miten hyvin opiskelijamme olivat varautuneet esittelemään suomalaista sosiaalialan työtä. Mukana olleet TAMKin sosiaalialan ylemmän tutkinnon opiskelijat Anastasia Lapintie ja Ansku Niskanen olivat koko intensiivikurssin ajan aktiivisesti mukana opetuskeskusteluissa.  He olivat eri tavoin erinomaisia TAMKin ”lähettiläitä”. Samoin yliopiston opiskelijat oman koulutuksensa osalta.

Alla olevassa kuvassa Anastasia selvittää työttömien ja lainrikkojien sosiaalipalveluita -  työalue, jonka hän itse tuntee varsin hyvin.

Anna-Maria Niskanen kertoo suomalaisesta päiväkodista, mikä herättikin hyvin paljon kysymyksiä.

Kun mietin intensiiviviikkojen merkitystä itselleni, joudun miettimään etukäteisajatuksiani ja epäilyjäni maan, pitkän lentomatkan, maan rikollisuuden sekä oman kielitaitoni suhteen. Ainahan ennen vaihtoviikkoa tavoitteena on verestää ja parantaa kielitaitoa ja valmistautua mahdollisimman hyvin opetukseen. Niinpä nytkin – ja myös niin, että aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi ja hyväksyy sen, että näillä mennään. Mikään peloistani mustien ihmisten maassa ei toteutunut. Sain kokea valtavaa ystävällisyyttä ja arvostusta monilta uusilta kv-tuttavilta. Sain kiitosta elämän kokemusteni jakamisesta näiden viikkojen aikana.  Opetuksen toteuttaminen käyttäen myös elämyksellisiä menetelmiä sai paljon kiitosta.  Kun Mosambikin viehättävä Senata-opiskelija kertoi, että hän herkistyi kyyneliin katsoessaan Miesten vuoro –elokuvaa, koin, että tunteiden avulla on helppo löytää yhteinen perusta kohtaamisille kaikkialla maailmassa.   Toin muistoksi etelä- afrikkalaisia naisten tekemiä käsitöitä ja Gandhin kuvan,  niin voin palauttaa mieleeni nämä  BiG FIVET – omat vitoseni milloin vain. 

 Alla olevassa kuvassa tansanialainen opettaja ja opiskelijoita.  Zuwenan vieressä Sirpa.