kesää odotellessa

Syksyksi pyrkineiden pääsykokeet ovat ohi ja kesän tenttipäivä kahlattu läpi. Oppilaat ovat rauhoittuneet kesäaskareihinsa, mutta opettajat puurtavat vielä tovin töidensä parissa. Kohta Pyynikintie on hiljentynyt kokonaan ansaittua kesänviettoa varten.

Osa opiskelijoista on onnistunut saamaan oman alansa kesätöitä, toiset muita hommia, osa kerää muutaman nopan kesäopinnoilla ja osa taas letkottaa rennosti. Itseäni hevonen potkaisi: Edessä lähtö Békéscsabaan, Unkariin, Erasmusopintoihin neljän muun Tamk:n sosiaalialan opiskelijan ja lehtori Ulla-Maija Takkusen kanssa, jonka jälkeen kesätyöt kehitysvammaisten asumispalveluissa ja retken järjestäminen harjoittelupaikkani nuorille.

Kaikkiaan ensimmäisen vuoden ajatukset ovat olleet positiivisia ja odotuksen toiselle vuodelle ovat korkealla. Syksyllä aloittavat oppilaat kokevat ensi kertaa Pyynikintiellä käyttöön tulevan hyvin tuutorvetoisen perehdytysviikon, jonka aikana toivottavasti talo, tuutorit ja oppilasyhdistys tulevat tutuksi ja oppilaat pääsevät käytäntöihin sisälle. Toista vuotta käyvillä alkavat syventymiset omiin kiinnostuksen kohteisiinsa ja vanhemmat jatkavat perehtymistään sosiaalialan ammattilaisiksi.

Kaiken kaikkiaan lukuvuosi oli luokka-asteesta riippumatta tapahtumarikas ja aika hyvin näille blogisivuillekin on juttuja tapahtumista ja oppilaiden kokemuksista saatu. Toivottavasti tuleva lukuvuosi tarjoaa meille lisää kehittäviä haasteita, tiukkoja tilanteita, iloa ja onnistumisia, riittävästi noppia....

Jos olit pääsykokeissa tänä vuonna ja, niin toivotaan parasta ja tavataan syksyllä! Heille, meille ja kaikille muillekin hyvää kesää!

Eero Tulenheimo

sos13

Tuntemuksia ensimmäisestä vuodesta/vuoden viimeisestä viikosta

Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden lukuvuosi päättyi virallisesti erittäin mielenkiintoiseen viikkoon. Viikon alkupuolella kävimme lävitse juuri päättynyttä harjoittelua, josta monen moista juttua riittikin, ja loppuviikosta taas saimme nauttia vierailijaluennoitsijoiden pitämästä luentosarjasta.

Menneestä viiden viikon mittaisesta harjoittelusta irtosi paljon kerrottavaa ja ammatilliset kysymykset herättivät rikasta keskustelua. Paljon hienoja ja osaltaan vahvan idealistisiakin sanoja ja näkemyksiä lenteli pitkin auditoriota. Jokaisen omaksi tehtäväksi jäikin näiden toteutumisen arviointi omassa oppimisessaan. Onneksemme saimme houkuteltua iltapäivälle vieraaksemme miltei parikymmentä harjoittelunohjaajaa, jotka myös jakoivat omia näkemyksiään menneestä harjoittelusta ja sosiaalialan ammatillisista haasteista. Eettinen toiminta, ammatillinen vuorovaikutus ja osallisuuteen kannustaminen nousivat keskusteluissa suosituiksi aiheiksi ja oli enemmän kuin mukavaa kuulla kanssaopiskelijoiden näitä miettineen.

Loppuviikon ohjelmasta vastasivat vierasluennoitsijat FM Meri Lähteenoksa ja Petri Kinnunen. Lähteenoksan interaktiivinen luento tai pikemminkin oppimispiiri herätteli ajatuksia arjen yhteisöllisyydestä ja tavallisen ihmisen roolista siinä. Keskustelun edetessä ajatuksiin intergoituivat vahvasti perusturvallisuuden kokeminen, kanssaihmisistä välittäminen, rajat, vastuu, hyväksyntä ja monikulttuurisuus. Yhteisön perustaksi Lähteenoksa asetti yhteisen päämäärän ja peruskysymykseksi taas sen mitä yksilö pystyy yhteisölle tarjoamaan ja mitä yksilö odottaa yhteisöltä saavansa.

Petri Kinnusen luento käsitteli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen haasteita ja luento kyllä haastoi myös meitä opiskelijoita. Kinnusen selkeä ja varma ote ja vahva ammatillinen ymmärrys avasivat silti luennon siististi ja näkökulmat aukenivat ja konkretisoituivat luennon edetessä.

Yhteiskunnan murros, muuttoliikkeiden vaikutukset ja teollisuuden ja tuotantoalueen muuntuminen kunnallisesta kansalliseksi ja kansallisesta globaaliksi selkeyttivät haasteita koko maan kattavasta palvelutasa-arvosta ja arvojen muutoksesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön ja asiakkuuden luonteen muutos, kasvottomuuden pelko ja mahdollinen kommunikointi- ja informaatioköyhyys olivat Kinnusen luennossa myös yhteiskunnan murroksen lisäksi selviä kohokohtia. Sosiaalisen median mahdollisuudet ja pelot ja haitat puhuttivat. Mikä on tarpeellista ja miten järjestelmät saadaan pidettyä kurissa niin, että niistä ei koidu haittaa ja vaikeuksia vaan niiden funktio selkeyttäjänä ja apuvälineenä toteutuu.

Mietinnänaihetta synnytti myös puhe arvo- ja normimaailmojen moninaisuuksista ja ristiarvoista. Yhdeksi esimerkiksi Kinnunen nosti kuinka Euroopan unionin ajamat asiat eivät välttämättä edusta yksittäisen kansallisvaltion arvopohjaa ja näin aiheuttavat arvoristiriitoja muun muassa sosiaalipolitiikassa.

Lukuvuoden viimeinen viikko summasi mielenkiintoisesti lukuvuonna käsiteltyjä aiheita ja syventyi niihin osin uusin ja rikkain näkökulmin herättäen paljon kiinnostusta. Tälläistä me oppilaat tahdomme jatkossakin!

Eero Tulenheimo