keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Rinnakkain syksystä jouluun - sosionomiopiskelijat kertovat

Iloinen ja lämmin joulutunnelma valtasi Pirkanmaan ammattikorkeakoulun Pyynikintien yksikön liikuntasalin torstaina 10. joulukuuta. Kyseessä oli joulujuhla, jonka järjestivät ensimmäistä vuotta sosiaali- ja terveysalan sosionomiopintoja käyvät noin 60 opiskelijaa. Joulujuhla järjestettiin lähes koko syksyn ajan jatkuneen Rinnakkain-projektin loppuhuipennukseksi. Projekti toteutettiin yhteistyössä Tampereen eri laitosten ja järjestöjen kanssa.




 
 
 
 Juhlaamme olivat sponsoroimassa Pyynikintorin Liha sekä Valintatalo Amuri Tampereelta.
 




Rinnakkain-projekti sai alkunsa syksyllä melkein heti koulujen alettua, kun kaikki noin 60 uutta sosionomiopiskelijaa saivat omat vanhusasiakkaansa. Opiskelijat kävivät kerran viikossa syyslukukauden ajan tapaamassa asiakkaitaan ja kulkemassa rinnan heidän elämässään. Käyntikerta kesti vanhuksen jaksamisesta riippuen tunnista kahteen tuntiin. Tapaamisen aikana saatettiin käydä kaupassa, yhdessä ulkoilemassa tai vain jutella kuulumisia ja vaikkapa pelata pelejä. Tapaamisten sisältö riippui tietenkin asiakkaan tarpeista ja intresseistä. Yhteistä melkein kaikille näille vanhusasiakkaille on kuitenkin seuran ja juttukaverin kaipuu.

Vanhusasiakkaat ovat hyvin erilaisia persoonia ja elävät elämäänsä hyvin erilaisissa tilanteissa. Toiset ovat erittäin hyväkuntoisia kotonaan täysin ilman ulkopuolista apua selviytyviä ja toiset taas kunnoltaan hieman heikompia. Osa asiakkaista sairastaa dementiaa ja osa on laitoshoidossa olevia vuodepotilaita.

Sosionomiopiskelijoille Rinnakkain-projekti oli ikään kuin työssäharjoittelua. Tarkoituksena oli oppia asiakaskohtaamista ja harjoittaa vuorovaikutustaitoja. Näiden tärkeiden oppien lisäksi opiskelijat saivat paljon muutakin, kuten itsevarmuutta seuraaviin asiakaskohtaamisiin, uutta tietoa siitä, kuinka paljon maailma on muuttunut muutamassa sukupolvessa ja kokemuksia, jotka eivät unohdu koskaan.

Syyslukukaudella koulussa pyöri myös ammatillisen vuorovaikutuksen ja ohjauksen kurssi. Tällä kurssilla käytiin opettajien kanssa läpi keskeisiä teemoja ja harjoituksia, jotka ohjasivat kohti hyvää ja ammatillista vuorovaikutusta. On yllättävän vaikeaa olla asiakkaalle ystävä ja kuitenkin yrittää pitää asiakassuhde ammatillisena.

Joulujuhlaan saapui mieltä lämmittävän suuri määrä juhlijoita. Opiskelijoiden ja opettajien lisäksi paikalla oli Rinnakkain-projektiin osallistuneita vanhusasiakkaita ja yhteistyössä mukana olleiden järjestöjen henkilökuntaa. Joululaulut raikuivat, kiitospuheita pidettiin suuntaan ja toiseen ja tunnelma oli erittäin lämmin ja käsinkosketeltava. Kahvin, joulutorttujen ja pipareiden nauttimisen jälkeen koristeltu liikuntasali alkoi pikkuhiljaa tyhjentyä ja tämänvuotinen Rinnakkain-projekti sai päätöksensä.

Pirkanmaan ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijat kiittävät vielä kaikkia projektissa mukana olleita upeasta mahdollisuudesta oppia vuorovaikutustaitoja, asiakaskohtaamista ja elämää ylipäätään. He toivovat myös, että Rinnakkain-projekti jatkuu edellisten vuosien tapaan myös ensi vuonna, jotta mahdollisimman moni vanhusasiakas ja opiskeija saisi kokea yhteisiä, lämpimiä ja kiireettömiä hetkiä toistensa seurassa.


Petra Pietilä

lauantai 12. joulukuuta 2009

Nimikkovanhus näyttää nuorelle elämänkaaren

Teksti LIISA HEINÄNEN
Aamulehti

Kuvat Tomi Vuokola
Aamulehti


Arkihuolesi kaikki heitä kaikui kauniisti, kun nuoret ja vanhat viettivät yhteistä joulujuhlaa Pirkanmaan ammattikorkeakoulun tiloissa. Juhla oli opiskelijoiden ja ikäihmisten yhteisen syksyn päätöshetki.













Koulunsa syksyllä aloittaneet sosiaali- ja terveysalan sosionomitutkinnon opiskelijat ryhtyivät heti käytännön harjoitteluun. Noin 60 opiskelijaa on tavannut kerran viikossa omaa nimikkovanhustaan. Vanhukset löytyivät yhteistyössä järjestöjen ja laitosten kanssa. Osa vanhuksista asuu kotona, osa laitoksissa. Toiset ovat hyväkuntoisia, toiset vuodepotilaita.

Rinnakkaisharjoittelun tavoitteena on ollut oppia asiakaskohtaamista ja ammatillista vuorovaikutusta. Sitä on opiskeltu syksyn mittaan myös koulussa ammatillisen vuorovaikutuksen ja ohjauksen kurssilla.

Eero Tulenheimo, 23, on tavannut Koskikodin vanhainkodissa Tampereella asuvaa Matti Näykkiä, 77. Ensimmäinen tapaaminen jännitti. En tiennyt, tapaanko miehen vai naisen. Matti osoittautui ennakkoluulottomaksi ja hauskaksi ihmiseksi. Hänellä on tilannetajua ja kykyä elää tässä hetkessä.


Tämän työharjoittelun aikana olen saanut tuntumaa alaani kokonaisuudessaan. Alalla pitää tuntea koko elämänkaari, vaikka suuntautuisi työssään muuhun kuin ikäihmisiin. Yhdessä pyörätuolilla ulkona liikkuminen on herättänyt kysymyksiä siitä, kenelle kaupunkiympäristöä rakennetaan. Vaikka Tampereen tuomiokirkon ovet olivat periaatteessa auki, meidän oli vaikea löytää ovea, jossa olisi pyörätuoliluiska. Lopulta löysimme vahtimestarin, joka päästi meidät sisälle.

Koulun penkin ulkopuolellakin voi oppia paljon. Olen saanut rohkeutta kohdata vieraita ihmisiä. Työharjoittelua tukevan kurssin aikana olen oppinut mielenkiintoisia asioita ihmisestä ja ihmisen toiminnasta. Matin luonteessa on rauhallisuutta, tunteikkuutta. Hän on näyttänyt minulle, että vanhakin osaa rakastaa. Matilla on 80- vuotias naisystävä. Uskon, että jos Matti haluaisi, hän voisi vielä rakentaa Krinuolan kaltaisen laivan.Tapaamiset kestävät pari tuntia, vierailu ei saa olla liian pitkä, jotta Matti jaksaa olla aktiivinen. Olemme tavanneet kymmenisen kertaa. Projekti loppuu tähän. Kirjoitan siitä vielä loppuraportin.

Kun tapasin Eeron, pomppasin elämässä 30 vuotta taaksepäin, jolloin toimin työssäni pappina nuorten kanssa. Rakensimme yhdessä muun muassa Krinuola-laivan, joka seilasi parin vuosikymmenen ajan. Odotin jäykkää kaveria, mutta Eero on luonnikas. Tapaamisemme ovat sujuneet omalla painollaan, kaveripohjalta. Itse haluan heittäytyä tilanteisiin ilman tarkempaa suunnittelua. Niin olemme toimineet tavatessamme Eeron kanssa. Juteltavaa on riittänyt arkipäivän asioista ja menneestä elämästä. Keskustelu on lähtenyt liikkeelle esimerkiksi huoneessani olevista valokuvista, joissa on minulle läheisiä ihmisiä.

Syksyn kohokohta oli käynti Tampereen tuomiokirkossa. Eero ehdotti sitä, kun kerroin, että minut on vihitty tuomiokirkossa papiksi ja se on ollut työpaikkani. Olemme ulkoilleet, kun sää on ollut mukava. Eerolle taisi olla yllätys, että hän sai yhtenä tapaamiskertana saattaa minut hammaslääkäriin. Olen ollut ihan äimän käkenä siitä, miten fiksuja nykyajan nuorukaiset ovat. Eero on kauhean mukava, ymmärtävä ja joviaali. Olen vakuuttunut siitä, että hän sopii hyvin valitsemalleen alalle.Tampereella asuvat tyttäreni käyvät minua myös katsomassa, mutta Eero on ollut päävieraani syksyn ajan.