16. Tammikuuta 2010 (Markus Pakkala)
Se on elämä Nepalissa lähteny taas kivasti käyntiin. Vaikka tänne pääseminen oli aika uuvuttavan matkan takana. Tikkurilassa herättiin 3:30 ja 6:30 oltiin jo koneessa matkalla Amsterdamiin jossa ensimmäinen vaihto. Kolme tuntia odottelua ja taas oltiin koneessa. Istuttiin seittemän tuntia ahtaasti, tv oli niin kaukana ettei sitäkään voinu katsoa, onneksi oli Tige ja kirja mukana niin aika kului ihan ok. Totuin vissiin vähän liian hyvälle Finnairi koneessa, jossa oli omat tietokoneet jokaiselle täynnä elokuvia ja musiikkia. Delhiin saavuttiin 23:30 ja päätettiin viettää yö lentokentän transfer-alueella, koska jatko lennon piti lähteä 7:45. Lentokenttä ei oo kovin houkutteleva paikka viettää yötä mutta se tuntui ainoalta järkevältä ajatukselta. Jos oltais lähdetty yötä vasten etsimään hotellia ja tultu sitte ennen kuutta jo takasi kentälle, nii olis unet jääny silti heikoiksi ja maksettu ihan turhaa lentokenttä takseista ja hotellista.. Vihdoin aamu koitti ja odoteltiin koska päästäis koneeseen. Lentoa oli tunnilla myöhästetty, se oli vielä ok, mutta kun myöhemmin ilmoitettiin koko lento perutuksi, alkoi lentokenttä kiintiö olla täysi. Tarjosivat onneksi edes lentoyhtiön puolesta aamupala subit meille. Delhin kentällä tuli aikaa vietettyä reippaat 13 tuntia. Vielä tunti viisumi jonossa Kathmandun päässä ennenkuin päästiin hotelliin nukkumaan. Ellei laukut olisi tullu perille, olisin todennäköisesti murhannut yhden lentokentän työntekijöistä mun muovisella lusikkahaarukalla.
No nyt kaikki alkaa olla mallillaan. Ollaan syöty huvin ja shoppailtu ihan vaan shoppailun ilosta. Tige sitä sun tätä ja minä lähinnä retkeilytarvikkeita. Ruotsalaisia primus varusteita saa täältä puoleen hintaan. Just Vantaalla partiokaupassa havittelin erästä kaasulamppua mutta sen hinta ylitti ymmärryksen eli jotain 75euroa. Ostin samaisen lampun täältä ilman suurempia tinkailuja hintaan 35,- .
Tänään vierailtiin yhdellä lastenkodilla. Vietiin tuliaisena kotoa varastetut värikynät ja muutaman värityskirjan, sekä jalkapallon. Lastenkodin ainut naistyöntekijä oli saanu koulustustansa vastaavaa työtä ja vaihtanu maisemaa, joten täit oli päässy pitämään kunnon kemut. Hygienia oli ollu vähän niin ja näin.. Siellä alkoi täi-talkoot juuri kun mentiin. Uudet vapaaehtoistyöntekijä tytöt Aikka ja Henu päätti antaa niille kyytiä. En varmaan paljo valehtele jos sanon että muutamasta päästä tippui pyyheelle noin sata täitä. Ihan tuntui että omaakin päätä alkoi kutittamaan ja ties vaikka oikeasti alkoikin.. 17.1
Terveinäkin ollaan toistaiseksi pysytty, tai oikeastaan maha alkaa olla kunnossa pitkästä aikaa kun oon saanu jälleen riisiä koneeseen. Jouluruoat ja se tuttu ja turvallinen kotiruoka piti mahan tasaisen löysällä koko Suomessa vierailun ajan. Hain kuitenkin muutamat antibiootit jo valmiiksi odottamaan, veikkaan että niitä vielä tullaan tarvitsemaan.
Käytiin leikittämässä lapsia lastenkodilla. Se jalkapallo mikä vietiin sinne eilen, oli ollu kovassa käytössä ja näytti siltä kuin sitä olis potkittu jo vuoden päivät. Tais olla hyvä tuliainen ja kuulemma myös ne värityskirjat ja kynät oli ollu kuumaa kamaa. Henu ja Aikka puolestaan oli tuonu lämpimiä vaatteita ja pehmoleluja. Veikkaan että tää viikonloppu on ollu aika joulua näille lapsille. Ja en voi väittää etteikö lämmittäisi omaakin mieltä kun saa näin pienellä näin monta iloiseksi. Lämmittämisestä tuli mieleen että jos jostain tuntuu epäreilulta että me ei olla enää sielä pakkasissa niin voin lohduttaa että kylmä on täälläkin. Ei pakkasta, mutta ei myöskään eristyksiä saati sitten lämmityksiä näissä kivitaloissa. Ostin tuollaisen pienen lämmittimen tuohon sängyn viereen hehkumaan, mutta ei siitäkään oo kauheesti iloa kun on niin pitkiä sähkökatkoja joka ilta ja yö. Täällä me Nepalissa kahdestaan kahden peiton alla palellaan.
18.1
Eikä aikaakaan kun niitä antibiootteja jo tarvittiin. Tige valitteli aamulla vatsaansa kun oltiin muuttamassa hotellista meidän uuteen asuntoon. Tuossa se nyt hyppää tuota sängyn ja vessan väliä ja yrittää totutella uusiin bakteereihin. Mulla on onneksi tallessa tuo lääkepussi minkä sain Thaimaasta syksyllä, sieltä löytyy lääkkeet turistiripulista - masennukseen.
Tää kämppä on kyllä aika hulppea. Nyt aiva hävettää että tinkasin tämän satasesta viiteenkymppiin.. Lastenkodin johtaja Laxmi oli hommannu meille tänne huonekalut, matot,verhot, astiat ja kaikki. Elelleen vähän turhankin luksus elämää täällä “kurjuuden” keskellä. Toki maksetaankin keskiverto asumista enemmän eli sen 50€ kuussa, kyllä siihen hintaan voi jo vähä parempaa vaatiakkin. Meillä on myös upea tähti taivas! Ne varmaan näkyy paremmin tähän ku ollaan niitä niin lähellä. Ja tuolla keskustassa ei tähtiä näe ollenkaan koska liikenteen ja saasteiden aiheuttama pilvi estää näkyvyyden. Vain silloin kun kommunistipuolue Maoit sulkee kaupungin liikenteeltä päiväksi tai kolmeksi, voi Kathmandussa nähdä sinisen taivaan ja illalla tähtiä. Liikenteen sulkemisen syvintä tarkoitusta en oo vielä selvittäny, mutta kai se liittyy ainakin siihen että ne haluaa näyttää pystyvänsä moisiin tempauksiin. Eihän tuo ihan pikkujuttu oo jos sulkee miljoonaa kaupungin liikenteen.
Tästä tämä lastenkodin elämä pikku hiljaa käynnistyy. Nyt aluksi vaan totutellaan talon tapoihin ja koitetaan löytää se oma paikka sieltä jostain. Jatkossa varmaan aletaan käymään tuolla koululla mihin lapset menee ja ollaan mukana englannin tunneilla. Lastenkodilla ollaan aamuisin ja iltaisin, autellaan kotitehtävissä ja vietetään muuten vain aikaa lasten kanssa.
