keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Työharjoittelussa Nepalissa osa1

Unelmakämppä ja kevät Nepalissa

16. Tammikuuta 2010 (Markus Pakkala)

Se on elämä Nepalissa lähteny taas kivasti käyntiin. Vaikka tänne pääseminen oli aika uuvuttavan matkan takana. Tikkurilassa herättiin 3:30 ja 6:30 oltiin jo koneessa matkalla Amsterdamiin jossa ensimmäinen vaihto. Kolme tuntia odottelua ja taas oltiin koneessa. Istuttiin seittemän tuntia ahtaasti, tv oli niin kaukana ettei sitäkään voinu katsoa, onneksi oli Tige ja kirja mukana niin aika kului ihan ok. Totuin vissiin vähän liian hyvälle Finnairi koneessa, jossa oli omat tietokoneet jokaiselle täynnä elokuvia ja musiikkia. Delhiin saavuttiin 23:30 ja päätettiin viettää yö lentokentän transfer-alueella, koska jatko lennon piti lähteä 7:45. Lentokenttä ei oo kovin houkutteleva paikka viettää yötä mutta se tuntui ainoalta järkevältä ajatukselta. Jos oltais lähdetty yötä vasten etsimään hotellia ja tultu sitte ennen kuutta jo takasi kentälle, nii olis unet jääny silti heikoiksi ja maksettu ihan turhaa lentokenttä takseista ja hotellista.. Vihdoin aamu koitti ja odoteltiin koska päästäis koneeseen. Lentoa oli tunnilla myöhästetty, se oli vielä ok, mutta kun myöhemmin ilmoitettiin koko lento perutuksi, alkoi lentokenttä kiintiö olla täysi. Tarjosivat onneksi edes lentoyhtiön puolesta aamupala subit meille. Delhin kentällä tuli aikaa vietettyä reippaat 13 tuntia. Vielä tunti viisumi jonossa Kathmandun päässä ennenkuin päästiin hotelliin nukkumaan. Ellei laukut olisi tullu perille, olisin todennäköisesti murhannut yhden lentokentän työntekijöistä mun muovisella lusikkahaarukalla.

No nyt kaikki alkaa olla mallillaan. Ollaan syöty huvin ja shoppailtu ihan vaan shoppailun ilosta. Tige sitä sun tätä ja minä lähinnä retkeilytarvikkeita. Ruotsalaisia primus varusteita saa täältä puoleen hintaan. Just Vantaalla partiokaupassa havittelin erästä kaasulamppua mutta sen hinta ylitti ymmärryksen eli jotain 75euroa. Ostin samaisen lampun täältä ilman suurempia tinkailuja hintaan 35,- .


Tänään vierailtiin yhdellä lastenkodilla. Vietiin tuliaisena kotoa varastetut värikynät ja muutaman värityskirjan, sekä jalkapallon. Lastenkodin ainut naistyöntekijä oli saanu koulustustansa vastaavaa työtä ja vaihtanu maisemaa, joten täit oli päässy pitämään kunnon kemut. Hygienia oli ollu vähän niin ja näin.. Siellä alkoi täi-talkoot juuri kun mentiin. Uudet vapaaehtoistyöntekijä tytöt Aikka ja Henu päätti antaa niille kyytiä. En varmaan paljo valehtele jos sanon että muutamasta päästä tippui pyyheelle noin sata täitä. Ihan tuntui että omaakin päätä alkoi kutittamaan ja ties vaikka oikeasti alkoikin..
17.1

Terveinäkin ollaan toistaiseksi pysytty, tai oikeastaan maha alkaa olla kunnossa pitkästä aikaa kun oon saanu jälleen riisiä koneeseen. Jouluruoat ja se tuttu ja turvallinen kotiruoka piti mahan tasaisen löysällä koko Suomessa vierailun ajan. Hain kuitenkin muutamat antibiootit jo valmiiksi odottamaan, veikkaan että niitä vielä tullaan tarvitsemaan.

Käytiin leikittämässä lapsia lastenkodilla. Se jalkapallo mikä vietiin sinne eilen, oli ollu kovassa käytössä ja näytti siltä kuin sitä olis potkittu jo vuoden päivät. Tais olla hyvä tuliainen ja kuulemma myös ne värityskirjat ja kynät oli ollu kuumaa kamaa. Henu ja Aikka puolestaan oli tuonu lämpimiä vaatteita ja pehmoleluja. Veikkaan että tää viikonloppu on ollu aika joulua näille lapsille. Ja en voi väittää etteikö lämmittäisi omaakin mieltä kun saa näin pienellä näin monta iloiseksi.


Lämmittämisestä tuli mieleen että jos jostain tuntuu epäreilulta että me ei olla enää sielä pakkasissa niin voin lohduttaa että kylmä on täälläkin. Ei pakkasta, mutta ei myöskään eristyksiä saati sitten lämmityksiä näissä kivitaloissa. Ostin tuollaisen pienen lämmittimen tuohon sängyn viereen hehkumaan, mutta ei siitäkään oo kauheesti iloa kun on niin pitkiä sähkökatkoja joka ilta ja yö. Täällä me Nepalissa kahdestaan kahden peiton alla palellaan.

18.1

Eikä aikaakaan kun niitä antibiootteja jo tarvittiin. Tige valitteli aamulla vatsaansa kun oltiin muuttamassa hotellista meidän uuteen asuntoon. Tuossa se nyt hyppää tuota sängyn ja vessan väliä ja yrittää totutella uusiin bakteereihin. Mulla on onneksi tallessa tuo lääkepussi minkä sain Thaimaasta syksyllä, sieltä löytyy lääkkeet turistiripulista - masennukseen.

Tää kämppä on kyllä aika hulppea. Nyt aiva hävettää että tinkasin tämän satasesta viiteenkymppiin.. Lastenkodin johtaja Laxmi oli hommannu meille tänne huonekalut, matot,verhot, astiat ja kaikki. Elelleen vähän turhankin luksus elämää täällä “kurjuuden” keskellä. Toki maksetaankin keskiverto asumista enemmän eli sen 50€ kuussa, kyllä siihen hintaan voi jo vähä parempaa vaatiakkin. Meillä on myös upea tähti taivas! Ne varmaan näkyy paremmin tähän ku ollaan niitä niin lähellä. Ja tuolla keskustassa ei tähtiä näe ollenkaan koska liikenteen ja saasteiden aiheuttama pilvi estää näkyvyyden. Vain silloin kun kommunistipuolue Maoit sulkee kaupungin liikenteeltä päiväksi tai kolmeksi, voi Kathmandussa nähdä sinisen taivaan ja illalla tähtiä. Liikenteen sulkemisen syvintä tarkoitusta en oo vielä selvittäny, mutta kai se liittyy ainakin siihen että ne haluaa näyttää pystyvänsä moisiin tempauksiin. Eihän tuo ihan pikkujuttu oo jos sulkee miljoonaa kaupungin liikenteen.

Tästä tämä lastenkodin elämä pikku hiljaa käynnistyy. Nyt aluksi vaan totutellaan talon tapoihin ja koitetaan löytää se oma paikka sieltä jostain. Jatkossa varmaan aletaan käymään tuolla koululla mihin lapset menee ja ollaan mukana englannin tunneilla. Lastenkodilla ollaan aamuisin ja iltaisin, autellaan kotitehtävissä ja vietetään muuten vain aikaa lasten kanssa.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Ympäristöystävällisesti junalla Tallinnasta Berliiniin


Ympäristöystävällisesti junalla Tallinnasta Berliiniin?

Ei ihan vielä, mutta ehkäpä piankin. Rail Baltica on nimittäin hyvällä alulla. Tallinnasta Riikaan ei ole päässyt junalla 11 vuoteen. Tutkija Santeri Junttila (Helsingin yliopisto) sai tietää, että pitkään puuttunut junayhteyden osa Tallinnan ja Valgan välillä valmistuu vuodenvaihteeksi 2010. Vain aikataulut tökkivät. Kun uusi juna Tallinnasta saapuu Valgaan, matka loppuu siihen. Aikataulujen mukaan Riian juna olisi lähtenyt asemalta puoli tuntia aiemmin.

Junttila päätti saada aikaan aikataulumuutoksen. Hän sai internetissä rekrytoitua avukseen virolaisia ja latvialaisia asiasta kiinnostuneita. Yhdessä paikallisten rautatieyhtiöiden Edelaraudtee ja Pasažieru Vilciens kanssa hän sai sovittua, että latvialainen juna lähtee puoli tuntia myöhemmin kuin se tähän asti on tehnyt. Ja nyt kun Tallinnasta saatiin uusi junaliikenne, niin yhteys alkoi pelata vuodenvaihteesta alkaen.

Matkan hinta jää reilusti alle 20 euron. Ja kun ottaa huomioon ympäristöystävällisyyden, niin kyseessä on tosi hyvä juttu, siitäkin huolimatta että Tampereelta on myös lentoyhteys olemassa.

Ensimmäisellä junamatkalla 1.1.2010 mukana ollut Ulla-Maija Takkunen toivottaa junailijoille hyvää matkaa!

Lisätietoja
Facebook ryhmä "I'll take the first train Tartu-Valga-Riga 1 Jan 2010!"
http://www.baltic-course.com/eng/transport/?doc=19440

maanantai 4. tammikuuta 2010

MUSIIKKITERAPEUTTISET MENETELMÄT SENIORI- JA VANHUSTYÖSSÄ

Vapaasti valittava kurssi Musiikkiterapeuttiset menetelmät seniori- ja vanhustyössä sisälsi luentoja, harjoituksia ja kolme käyntiä Tammelan palvelukeskuksessa. Käynnit toteutettiin yhteistyössä Tampereen kulttuurikaari projektin kanssa. Eri vaiheessa opinnoissaan olevat sosionomiopiskelijat suunnittelivat tuokiot kanssani. Meillä oli kaksi erilaista asiakasryhmää. Päivätoimintakeskus Kyllikin ryhmää kävimme tapaamassa kaksi kertaa heidän tiloissaan ja toinen ryhmä muodostui palvelukeskuksen asiakkaista ja heidän omaisistaan. Toteutimme Joulun aika –tapahtuman palvelukeskuksen ravintolassa. Joulun aika –tapahtumasta tiedotettiin Aamulehden Minne mennään –palstalla ja palvelukeskuksen ilmoitustauluilla. Lisäksi Tampereen kulttuurikaari –projekti dokumentoi toimintamme Tammelan palvelukeskuksessa.

Tammelan palvelukeskuksessa oli mahdollisuus tutkia psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten tavoitteiden toteutumista musiikkia välineenä käyttäen. Tavoitteiksi määrittelimme osallistaa, virkistää ja viihdyttää, antaa mahdollisuus muisteluun ja keskusteluun sekä kokemusten jakamiseen ryhmässä. Tärkeä tavoite oli myös kuulluksi tulemisen mahdollistaminen. Osa opiskelijoista toteutti musiikkituokiota ensimmäistä kertaa. Kaksi ensimmäistä tuokiota toteutimmekin yhdessä, mutta kolmannen opiskelijat toteuttivat täysin itsenäisesti. Jokaisella oli omalla vastuulla oleva tehtävä, mikä oli valmisteltu kullekin kerralle etukäteen.

Kyllikissä tuokiomme sisälsivät alkumusiikin, mikä oli joulumusiikkia. Lauloimme yhteislauluna tutun joululaulun. Opiskelija oli tehnyt koosteen yhdessä valittujen joululaulujen sanoista, mikä oli suurennettu paremmin luettavaan kokoon. Toinen opiskelija oli kirjoittanut tarinan Joulumuisto, mihin tilaisuuksissa liitimme myös ääniefektejä soittimin. Toinenkin tarina oli mukana kaksi kertaa, sillä Sitä joulua en unohda –kirjasta luettiin tarinaa Kirkkohiirien joulunvietto. Se on Larin-Kyöstin tekstiä. Opiskelijatyönä valmistui kertomukset sekä Olavi Virrasta että Laila Kinnusesta. Alustusten jälkeen oli mahdollisuus yhteisiin muisteluhetkiin. Opiskelijamme puhui myös elämänkaaresta mm. Vesa Matti Loirin musiikkia ohessa käyttäen. Ohjelmassa oli myös taukojumppaa. Lisäksi saimme kuulla upeaa viulunsoittoa opiskelijan soittamana.

Joulun aika –tapahtuma oli jouluaiheen ympärille rakennettu kokonaisuus. Lauloimme joululauluja ja kuuntelimme joulumusiikkia ja joulutarinan. Opiskelija vastasi pianosäestyksistä. Ikäihmiset saivat myös muistella pienryhmissä omia joulumuistojaan. Yhteinen hetki kokosi noin 20 kuulijaa. Saimme paljon kiitosta niin osallistuvilta ikäihmisiltä, omaisilta kuin henkilökunnaltakin. Tuntui hyvältä toteuttaa musiikkihetkiä ja nauttia itsekin musiikista ja erityisesti laulamisesta. Yhteistyö Tampereen kulttuurikaariprojektin kanssa voi jatkua.

Kirjoittaja: Opettaja Tiina Saari Pyynikintien toimipisteestä

ERILAINEN KOULUPÄIVÄ –PROJEKTI

Syksyllä 2009 perjantaiklinikan opettajatiimiin otti yhteyttä palveluohjaaja Tuija Seppänen Tampereen seudun näkövammaiset ry:stä. Yhdistyksellä oli jo pitkä perinne Erilaisen koulupäivän järjestämisestä näkövammaisille oppilaille opettajineen ja avustajineen. Yhteisen suunnittelun tuloksena päätettiin tällä kertaa toteuttaa päivä yhdessä. Ajankohdaksi sovittiin 1.12.2009 ja paikaksi Loma- ja kurssikeskus Koivupuisto Ylöjärvellä. Sain sosiaalialan koulutusohjelmassa opiskelevat musiikkiterapian suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat innostumaan päivän toteuttamisesta. He saivat koulutusta näkövamma-alan asiantuntijoilta ja yhdessä suunnittelimme päivän ohjelmaa.


Erilainen koulupäivä toteutettiin monialaisen yhteistyöverkoston kanssa. Oppilaitosyhteistyötä tekivät Tampereen seudun näkövammaiset ry, alueelliset työntekijät Näkövammaisten Keskusliitosta, näkövammaisten lasten kuntoutusohjaaja Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä ja ohjaava opettaja Jyväskylän näkövammaisten koulusta. Näkövammaisia oppilaita oli mukana sekä Tampereelta että ympäristökunnista yhteensä 14. Aikuisia, opettajia tai avustajia, oli yhteensä 22. Musiikkiterapian suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat toteuttivat päivän aikana musiikkityöpajoja, joiden teemoina olivat rytmi, tunne, tarina ja liike- ja rentoutuminen. Musiikkiterapian opiskelijat ja yksi fysioterapian opiskelija toteuttivat myös yhteisen musiikkihetken kaikille osallistujille. Päivän aikana oli järjestetty keskusteluhetki opiskelijoille tarkoituksena pohtia musiikkiterapian mahdollisuuksia näkövammaisen lapsen kuntoutuksessa yhdessä kuntoutusohjaajan ja ohjaavan opettajan kanssa. Keskustelussa, ja päivän toteutuksessa muutenkin, olivat mukana opettaja Tiina Saari ja projektipäällikkö Kastehelmi Raninen.




Päivä antoi hyvät mahdollisuudet opiskelijoille saada kokemuksia ammattilaisten ja näkövammaisten lasten kanssa toimimisesta. Työpajoissa oli tilaisuus tutkia omien ideoiden toimivuutta ja soveltamisen mahdollisuutta ryhmän tarpeisiin. Päivästä tuli koko opiskelijaryhmälle yhteinen kokemus, mikä on tärkeää mm. ryhmädynamiikan kannalta. Syntyi tärkeitä työelämäyhteyksiä. Monialainen työelämäverkosto mahdollisti erilaisten näkökulmien pohtimisen. Yhdessä tekeminen myös antoi tilaisuuden virkistäytymiseen ja mukavaan yhdessäoloon.

Kirjoittaja: Opettaja Tiina Saari Pyynikintien toimipisteestä