MÄE KODU
Mäe Kodu on Tartossa toimiva lastenkoti, jossa vierailuhetkellä asui 27 lasta Tartosta ja ympäröiviltä alueilta. Henkilökuntaan kuului 14 työntekijää. Lapset asuvat kodinomaisesti lähellä Tarton keskustaa, käyvät päiväkotia, koulua ja elävät muutoinkin mahdollisimman normaalia elämää. Vaikka toiminta pääpiirteittäin vastaa suomalaista lastensuojelua, oli Mäe Kodussa hiottu yksityiskohtia tavalla, josta tulevana ammattilaisena tahtoo ottaa mallia.
Lastenkoti on jaettu kolmeen yksikköön, joita kutsutaan ”perheiksi”. Jokaisessa perheessä on 9 lasta, omat työntekijät ja kauniit, kodikkaat tilat. Mäe Kodu myös jakaa perheille kuukausittaisen rahasumman, jonka käytöstä perhe vastaa demokraattisesti, joskin työntekijöiden johdolla. Lapsen tullessa taloon, hänelle valitaan perhe paitsi käytännöllisten syiden, myös perheen sisäisten ihmissuhteiden toimivuuden perusteella. Perhe ei vaihdu, joten niissä jokaisessa on hyvin eri ikäisiä lapsia. Lasten muuttaminen pois Mäe Kodusta määräytyy elämäntilanteen perusteella. Opiskeleva nuori saattaa asua siellä vielä reilusti yli 20-vuotiaana.
Eräs tärkeimmistä suomalaisesta lastensuojelusta eroavista seikoista oli työntekijöiden ammattinimike. Työntekijöitä ei kutsuta ohjaajiksi, vaan kasvattajiksi. Kasvattaja-nimike sisältää kokonaisen ajattelumallin ja heijastaa arvopohjaa, jolla Mäe Kodussa tehdään työtä. Kasvattajuus kuvastaa työntekijöiden lämmintä, inhimillistä suhdetta asiakkaina oleviin lapsiin sekä yhdessä kasvamisen ja kasvattajana kasvamisen periaatteita. Mäe Kodussa katsotaan, että kasvattaminen määrittelee parhaiten työn todellista sisältöä. Ohjaaminen koetaan lähtöasetelmaltaan epä-tasa-arvoiseksi työntekijän ylivallaksi suhteessa lapseen. Tällainen näkemys todella ravistelee positiivisella tavalla omia opittuja ajatusmalleja.
p.s Joka joulu lapset yhdessä kasvattajien kanssa askartelevat joulukortteja, joita lähtevät Tallinnaan joulutorille myymään. Myydyistä korteista saaduilla rahoilla he tekevät yhteisellä päätöksellä retken jonnekin päin Viroa tai käyvät esim. Suomessa.
KAAGVEREN TYTTÖKOULU
Kaagveren tyttökoulu sijaitsee n. 15 km Tartosta. Tällä hetkellä tyttöjä on 24 ja myöhemmin on tulossa vielä kolme lisää. Henkilökuntaa tyttökoulussa on parisenkymmentä, joista suurin osa on kasvattajia ja opettajia. Tytöt tulevat Kaagvereen lähes poikkeuksetta oikeuden päätöksellä ja asuvat siellä korkeintaan kaksi vuotta. Asuintilat käsittävät alakerrassa sijaitsevan kasvattajien huoneen, ruokailutilat, hiljaisen huoneen ja luokkatiloja. Yläkerrassa puolestaan on kaksi ”kotia”, joissa molemmissa asuu 12 tyttöä. ”Kodeissa” on tyttöjen yhteinen oleskelutila, saniteettitilat ja 2-3 hengen huoneet. Tulevaisuudessa suunnitteilla on koulun laajentaminen valtion tukemana, jolloin kouluun tulee myös poikia.
Meille jäi päällimmäisenä mieleen ohjaajien ja oppilaiden välillä huokuva lämpö ja rakkaus. Kun otimme asian puheeksi henkilökunnan kanssa, he kertoivat, että tytöt tarvitsevat ja hakevat rakkautta ja hellyyttä ja sitä he saavat roppakaupalla. Mieleenpainuvinta oli, kun eräs kasvattajista kertoi, että tytöt ovat hänelle kuin omia lapsia. Huomasimme myös, että tytöt koulukodissa luottavat ja uskovat, että henkilökunta jaksaa kantaa niin negatiiviset tunteet kuin positiivisetkin. Tällaisesta avoimuudesta ja tunteiden näyttämisestä voitaisiin täällä Suomessakin ottaa mallia.
Hiljainen huone., jonne tytöt
laitetaan rauhoittumaan.
Jos tytöt kaipaavat yksinoloa,
he voivat myös pyytää päästä
hiljaiseen huoneeseen omaan
rauhaan.
Mutta kukas se siellä kurkistelee?
TARTON LASTEN TURVAKODIN PIKKUJOULUT
Vierailimme Tarton lasten turvakodissa. Turvakodin johtaja Piret Värno esitteli meille turvakotia ja kertoi sen historiasta. Turvakoti on vuonna 1992 perustettu 20-paikkainen Tarton kaupungin ylläpitämä laitos. Sinne tulleet lapset, tai äidit lastensa kanssa, ovat joutuneet kaltoinkohtelun tai väkivallan uhreiksi. Turvakoti on auki ympäri vuorokauden. Lapset ja äidit viettävät siellä aikaa keskimäärin muutamia kuukausia, jona aikana turvakodin tavoitteena on löytää äideille töitä ja asunto, ja yksin turvakotiin tulleille lapsille lastenkotipaikka. Yhteistyö Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijoiden kanssa on jatkunut tiiviinä jo 20 vuotta. Joka vuosi opiskelijat pääsevät aistimaan turvakodin tunnelmaa, kun yhdessä lasten ja äitien kanssa valmistellaan ja vietetään pikkujoulua.
Pikkujoulutunnelmaan pääsimme jo heti aamupäivästä. Paketoimme turvakodin asukkaille yhteensä yli 100 pakettia, jotka sisälsivät muun muassa leluja ja vaatteita. Paketointi urakan lisäksi leivoimme lasten kanssa pipareita. Varsinainen juhlaosuus alkoi kello 18. Meidän ryhmämme esitti supersankarit –aiheisen näytelmän, jonka jälkeen myös turvakodin henkilökunta ja lapset viihdyttivät omalla näytelmällään ja tanssiesityksillä. Illan aikana myös itse joulupukki ja joulumuori toivat pikkujoulutunnelmaa. Kaikille turvakodin lapsille jaettiin paketit, jotka olivat suuri ilon aihe. Loppuillasta lähdimme viettämään pikkujouluja turvakodin henkilökunnan kanssa paikalliseen ravintolaan.
Pikkujoulut olivat täynnä suuria tunteita. Kaikilla näytti olevan hauskaa, ja ryhmähenki oli loistava! Oli koskettavaa nähdä, kuinka henkilökunta ja lapset auttoivat toisiaan, ja ketään ei jätetty ulkopuolelle. Turvakodissa kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä, ja jokaisesta välitetään. Turvakodin henkilökunta ei käytä kurinpitoon auktoriteettia, vaan ennemminkin arvostusta ja rakastamista. Tarton turvakodissa myös henkilökunnan lapset pääsevät osallistumaan turvakodin toimintaan, eikä työtä ja arkea pyritä pitämään erillään. Tässäkin asiassa Suomessa olisi opittavaa, sillä meillä työ ja arkielämä halutaan yleensä pitää tiukasti erossa toisistaan.
Kotiin vietäviksi saimme vielä turvakodista lasten tekemät söpöt kilpikonnapiparit.
Suosittelemme vastaavia matkoja muillekin!
Lämpimät terveiset Tartosta kaikille,
Henna Hellqvist, Taru Pekki, Tapio Salomäki,
Emina, Alexandra, Tanja Rapeli-Ward,
Aila Äijö, Henna-Mari Ollikainen
ja Marina Vunukainen
