Meidän turvatalomme video'- on valittu Videotivolin kilpailuasarjaan

Yhteiskunnasta uloslyötynä elää Suomen lähialueilla , mutta myös Suomessa lukuisia ihmisiä, joiden arkea sävyttää sosiaalinen, taloudellinen ja henkinen ahdinko.

Suomen lähialueiden sosiaali-ja terveysalan ongelmatiikasta nousi eettinen vaade auttamiseen, joka alkoi Virossa Tarton lasten turvakodin kanssa vuonna 1992 ja Venäjällä Vipurissa sekä Pietarissa vuonna 1994.

Pitkäaikainen yhteistoiminta on vahvistunut ja muuttanut auttamistyön vähitellen projektiiviseksi kehitystyöksi, jossa korostuvat yhdessä suunnitteleminen , tekeiminen ja luova toiminta erityisesti haavoittuvissa olosuhteissa elävien ihmisten kanssa. Lasten turvataloissa sosionomi-opiskelijat ovat kohdanneet kaltoinkohtelun koko kirjon ihmiskaupasta ja sodan kärsimyksistä tavanomaisempiin murheisiin. On tärkeätä, että luomme opiskeijoille mahdollisuuksia olla mukana kehittämässä ihmisille parempaa arkea osana Pohjoista ulottuvvuutta. Rikollisuus, päihteiden käyttö, ihmisten kaltoin kohtelu ja väkivalta ja erilaiset taudit ylittävät kansalliset rajat helposti.

Lapset elämänsä valtiaiksi-hanke on yritys luoda ja kehittää yhdessä eri toimijoiden kanssa aktivitettteja, jotka ovat tuomassa haavoittuvissa oloissa elävien lasten ja nuorten ääntä ja olemusta esiin yhteiskunnissa. Hankkeessa on useita osaprojekteja, joista yksi on video-projekti, jossa lapset itse suunnittelevat ja kuvaavat filmin. Vuosien varrella olemme työstäneet lasten kanssa lähes kymmenkunta videota. Viimeisin, mutta ei viimeinen, video 'Meidän turvatalomme' on Pietarissa sijaitsevan Transit-Prijutin lasten suunnittelema ja kuvaama teos, joka on hyväksytty Tampereen filmifestivaalien yhteydessä toimivaan Videotivoliin kilpailusarjaan yli 12-vuotiaat. Videotivoliin on lähetetty tänä vuonna 630 lasten ja nuorten tekemää filmiä ja videota, mutta vain muutamia kymmeniä esitetään kilpailusarjoihin.

Lapset elämänsä hankkeen puolesta toivotan mahdollisimman monen tervetulleeksi Videotivolin esityksiin ( http://www.videotivoli.fi/ ) ja tietenkin erityisesti ke 10.3.2010 ja pe 12.3.2010 klo 13 Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneelle, jollloin 'Meidän turvatalomme' kilpailee muutamien amerikkalaisten, brittiläisten, kanadalaisten ja israelilaisten filmien kanssa.

Suomen opetusministeriötä on kiittäminen erillisestä valtionavusta hankkeelle, joka on mahdollistanut monia aktiviteetteja Suomen lähialueella.

Näkemisiin Pakkahuoneella

Tapio Salomäki
KM, lehtori
Tampereen ammattikorkeakoulu/ Hyvinvointipalvelut
Pyynikintie 2A
33230 Tampere

Kerjäläisyys ja asunnottomuus

Pitääkö kerjäläiselle antaa rahaa? Miksi he tulevat tänne? Eikö kerjäläisiä voisi auttaa heidän kotimaassaan? Nämä kysymykset ovet pyörineet monen tamperelaisen mielessä viime vuosina, kun Hämeenkadulle on ilmestynyt kerjäläisiä kuppinsa kanssa. Sosku 11 luokka päätti tarkastella projektiopintojen puitteissa tätä ilmiötä pintaa syvemmältä. Jokaisella ihmisellä on omat motiivinsa ja henkilöhistoriansa, mutta on myös sosiaalisia ja yhteiskunnallisia syitä, joiden takia ihmiset joutuvat lähtemään kotimaastaan ja nöyrtymään kerjäämisen rankkaan arkeen.

Lähtömaahan, Romaniaan, tehtävä omarahoitteinen luokkaretki olisi ollut looginen jatko projektiopinnoille. Kohteeksi valikoitui kuitenkin Lontoo. Se on paikka, jonne myös monet kerjäläisistä suuntaavat. Erityinen kiinnostuksen kohteemme oli ”rough sleeping” , se kaikkein rankin tapa elää kadulla asunnottomana.

Terhi Koomson (Housing Advice Center) toimi erinomaisena oppaana. Hän järjesti loistavia opintokäyntejä ja luennoitsijoita valottamaan paitsi itse ilmiötä niin myös palveluita. Asunnotomuuden mittakaava on Suomeen verrattuna täysin erilainen. Myös palveluorientaatiossa on eroa. Ensiksi selvitetään ”asuminen”, vasta sen jälkeen mahdolliset diagnoosit ja muut pulmat. Kaikkiin meihin teki vaikutuksen ammattilaisten sitoutuneisuus, elämänilo kuivankin huumorin takana ja kokemus siitä että he tekevät työtä, jolla on merkitystä.

Opiskelijoiden palautteesta voisi poimia seuraavia ajatuksia. Ihmisen arvoa pitää kunnioittaa, mutta pelkkä kerta-auttaminen ei ratkaise ongelmia. Ilmiötä on tarkasteltava ja siihen pitää hakea ratkaisuja laajemmassa kontekstissa. Syrjäytymisen kierteen erittely ja siihen vaikuttaminen on olennaista.

Alkuperäinen kysymys on edelleen auki. Helppoja ratkaisuja ei löytynyt, mutta monet meistä kokivat ymmärryksen syventyneen.

Ulla-Maija Takkunen