Sosionomeja tarvitaan seniori- ja vanhustyössä!

Toteutimme syksyllä 2011 kolmannen vuoden opintoihin kuuluvalla osallisuuden edistämisen opintojaksolla projektin, jonka tavoitteena oli tuoda esiin sosiaalisen näkökulman tärkeys seniori- ja vanhustyössä sekä tuoda esiin sosionomien osaaminen tällä alueella. Tulevina sosiaalialan ammattilaisina korostamme seniori- ja vanhustyössä sosiokulttuurista näkökulmaa – asiakkaan oman toimijuuden ja osallisuuden ylläpitämistä. Mielestämme ikääntyneen tulee saada toteuttaa itseään, olla oman elämänsä asiantuntija sekä yhteisönsä tasavertainen jäsen. Saimme vahvistusta asian tärkeydelle myös seniori- ja vanhustyön kentällä työskenteleviltä sosionomeilta (AMK).

Projektissa tarkastelimme muun muassa valmisteilla olevaa niin kutsuttua ikälakia sekä selvitimme sen sisältöä erityisesti vanhuksen oikeutena saada kokonaisvaltaista huolenpitoa. Mielestämme monet ikälain luonnoksessa määritetyt osaamisalueet ovat sosionomin (AMK) osaamista parhaimmillaan. Näitä osa-alueita ovat esimerkiksi osallisuuden vahvistaminen, neuvontapalvelut sekä yhteistyön koordinoinnista vastaaminen. Lain luonnoksessa mainittu työ sosiaalisten olojen kehittämiseksi ja sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi on myös sosionomin (AMK) työkenttää.

Projektin tiimoilta olimme yhteydessä muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöön sekä Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirastoon. Ministeri Guzenina-Richardson ei vastannut huoleemme tämänhetkisen ikälain luonnoksen riittämättömyydestä takaamaan riittävää sosiaalista osaamista seniori- ja vanhustyössä. Aluehallintovirastolta tiedustelimme aiotaanko Pirkanmaalla lisätä sosionomien vakansseja seniori- ja vanhustyössä. Heidän kantansa oli, että he ”eivät voi määrätä ­- ainoastaan suositella sosiaalihuollollisen henkilöstön suhteellisen osuuden kasvattamista. Kunnilla ja palveluntuottajilla on itsenäinen päätäntäoikeus henkilöstön rakenteen suhteen.”( Marjatta Aittolahti)

Projektin tiimoilta teimme myös esitteen, jonka myötä haluamme esitellä kaikille seniori- ja vanhustyössä vaikuttaville tahoille selkeästi ja ytimekkäästi sosionomin osaamista kyseisellä alalla. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia kiinnostui esitteestämme ja pyysi meitä esittelemään sitä ständillensä Vanhustyön messuille Helsinkiin 14.2.2012. Messuilla saimme vahvistusta sosiaalisen näkökulman ja osaamisen tarpeelle seniori- ja vanhustyössä. Keskustelimme aiheesta usean alan ammattilaisen kanssa, jotka toimivat sekä työntekijöinä että esimiestehtävissä. Törmäsimme kuitenkin myös yllättävän moneen vierailijaan, jotka eivät tuntuneet arvostavan sosiaalialan osaamista tai eivät ymmärtäneet sen tuomia mahdollisuuksia. Sosionomin työpanosta ei ehkä nähdä hoitajien osalta heidän työtään helpottavana tekijänä. Eräs vierailija kommentoi asiaa niin, että perushoitotyön tulisi olla kunnossa ennen kuin työtä lähdetään kehittämään enempää. Toinen vierailija konkretisoi asian kertomalla, että sosiaalisen näkökulman tärkeys kyllä tiedostetaan, mutta sen käytäntöön saattaminen tulee viemään aikaa. Muutos vie aina aikaa, mutta aistimme kyseisillä messuilla, että muutoksen pyörä on jo lähtenyt pyörimään.

Niina Piira ja Pirjo Kalenius, palsos 13, Sosionomiopiskelijat TAMK

Hyvää mieltä ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoiden projektiopinnoista

Tiukka aikataulukaan ei vesittänyt TAMKin ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoiden projektiopintojen onnistumista. Noin kolmessa viikossa SOS15-ryhmä polkaisi pystyyn kaksi tapahtumaa: Helmihulinat Raholan koululla 4.2. sekä Elävän kirjaston Pyynikintien toimipisteessä 8.2.

Molemmat tapahtumat toteutettiin Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta -kurssin projektiopintoina. Kurssin tavoitteiden mukaisesti opiskelijoiden tuli käyttää projekteissa yhteisösosiaalityön keinoja sekä edistää suvaitsevaisuutta. Opiskelijoiden täytyi myös oppia suunnittelemaan, organisoimaan ja toteuttamaan tapahtuma sekä arvioimaan ryhmän toimintaa ja omaa toimintaa ryhmässä.
Helmihulinoiden ja Elävän kirjaston järjestämistä varten yli 60 opiskelijan SOS15-ryhmä jaettiin kahteen osaan.

Helmihulinoissa sosionomiopiskelijat järjestivät lapsille satuseikkailun Peter Pan -teemalla. Opiskelijat jakautuivat neljään eri ryhmään, joissa opiskelijat toimivat tapahtumapäivänä. Jokaisella ryhmällä oli oma toiminnallinen teemansa. Ensimmäisen ryhmän huoneesta tuli sadunkerrontahuone, jossa johdateltiin Peter Panin maailmaan, toisessa huoneessa oli toimintana askartelu, kolmannessa musiikki ja neljännessä liikunta.

Kukin ryhmä oli vastuussa huoneensa toiminnasta sekä lavasteista. Opiskelijat näkivät vaivaa kootessaan lavasteita kodeistaan, Pyynikintien varastosta sekä kaupoista. Vain päivää ennen H-hetkeä opiskelijat pääsivät pystyttämään lavasteita ja koristelemaan huoneet Raholassa. Ne opiskelijat, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet paikalle Helmihulinoihin, saivat paikan raportintekoryhmästä.


Sosionomiopiskelijat halusivat luoda satuseikkailusta lapsille ikimuistoisen, jännittävän ja hauskan hetken, jossa jokainen viihtyisi ikään tai terveyteen katsomatta. Haastetta loi se, että Helmihulinat oli esteetön tapahtuma: opiskelijat joutuivat pohtimaan esteetöntä kulkua ja jokaisen lapsen – myös pyörätuolilla liikkuvien – mahdollisuutta osallistua satuseikkailuun.

”Tässä kuitenkin onnistuimme kiitettävän hyvin. Kaiken kaikkiaan projekti oli varsin antoisa ja mukava kokemus niin opiskelijoille kuin lapsillekin!” opiskelijat totesivat Helmihulinat-projektin raportissa.
Satuseikkailu saavuttikin päivän aikana hyvän suosion: seikkailun kierrokset olivat yhtä lukuunottamatta täysiä ja niille osallistui päivän aikana noin 160 lasta.

Helmihulinat on pidetty Raholan koululla jo useana vuonna. Lapsiperheille suunnatun tapahtuman järjestäjinä on monia eri tahoja sekä joukko vapaaehtoisia. Tavoitteena on tarjota erilaisille ja eri-ikäisille lapsille sekä heidän perheilleen mukava, toiminnallinen päivä ilman kustannuksia. Tapahtuman sallivan ilmapiirin tavoitteena on lisätä yhteisöllisyyttä ja antaa esimerkiksi lapsiperheille tilaisuus tutustua toisiinsa. Lapsille halutaan välittää erilaisuutta ymmärtävää ajatusmallia ja antaa heille monenlaisia elämyksiä.

Helmihulinoissa sosionomiopiskelijat järjestivät lapsille satuseikkailun Peter Pan -teemalla. Kuva: Siru Saarijärvi

Elävä kirjasto -tapahtuma suunnattiin pääasiassa toisen asteen opiskelijoille. Tapahtuman järjestäneet sosionomiopiskelijat halusivat antaa nuorille mahdollisuuden oppia suvaitsevaisuutta, harjoitella vuorovaikutustaitoja ja kohdata erilaisuutta. Kävijöitä elävään kirjastoon saatiinkin kiitettävästi Pirkanmaan ammattiopiston lähihoitajaopiskelijoiden parista.

Elävä kirjasto toimii tavallisen kirjaston tavoin, mutta perinteisten kirjojen sijaan siellä lainataan oikeita ihmisiä keskustelua varten. Elävän kirjaston kirjat edustavat erilaisia vähemmistöjä sekä muita ryhmiä, jotka kohtaavat syrjintää, ennakkoluuloja, stereotypioita ja rasismia.

Pyynikintien elävän kirjaston järjestäneiden sosionomiopiskelijoiden tärkein tavoite oli saada nuoret ajattelemaan omaa suhtaumistaan erilaisuutta kohtaan. Tapahtuman tavoitteena oli lisätä myös kirjojen osallisuutta ja vähentää negatiivista syrjintää. Lisäksi kirjoille haluttiin tuottaa merkityksellisyyden ja voimaantumisen kokemus.

Elävän kirjaston kirjat saatiin hankittua opiskelijoiden omien kontaktien kautta. Tapahtumassa oli yhteensä 14 kirjaa: taidemaalari, siviilipalvelusmies, gootti, kolme kehitysvammaista, kaksi mielenterveyskuntoutujaa, vegaani, biseksuaali, kolumbialainen maahanmuuttaja, entinen huumeidenkäyttäjä, pienikasvuinen sekä syömishäiriöinen. Lainaajia kävi paljon, sillä kahden tunnin mittaisessa tapahtumassa tehtiin yhteensä 178 lainaa. Kaikkia kirjoja lainattiin, mutta lainatuimpia olivat entinen huumeidenkäyttäjä, kehitysvammaiset sekä mielenterveyskuntoutujat.

Pyynikintien Elävä kirjasto -tapahtumassa tehtiin kahden tunnin aikana yhteensä 178 lainaa.

Elävä kirjasto järjestettiin Pyynikintien kirjaston tiloissa. Tapahtuman tärkeimmät yhteistyökumppanit olivat Allianssi ry, joka koordinoi Elävä kirjasto -tapahtumien järjestämistä Suomessa, sekä Pyynikintien kirjaston henkilökunta.

Elävän kirjaston järjestäneet sosionomiopiskelijat jakautuivat kirja-, kirjasto- sekä raporttiryhmiin. Tapahtumassa oli myös kahvila, josta vastasi sosiaalialan opiskelijayhdistys PISTO ry.

Elävästä kirjastosta saatu palaute oli enimmäkseen positiivista sekä kirjoilta että lainaajilta. Myös opiskelijoiden omasta mielestä tapahtuma onnistui erinomaisesti, etenkin kun ottaa huomioon lyhyen valmisteluajan.

Projektien raporttien perusteella
tekstin koosti SOS15-ryhmän opiskelija Saara Pakaslahti