Vaalipaneeli 3.2.2011

Joululoman jälkeen jaettiin meidät, ensimmäisen vuoden sosiaalialan opiskelijat, kahtia ja molemmat ryhmät saivat vastuulleen projektin, jota lähtivät yhdessä työstämään. Toinen ryhmä järjesti satuseikkailun Raholan koulun Helmihulinoihin ja me toiset saimme tehtäväksemme järjestää vaalipaneelin tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen.

Yhdessä päätimme, että paneeliin kutsuttaisiin ehdokkaat kahdeksasta ”suurimmasta”, Pirkanmaalla vaikuttavasta puolueesta; VihreäLiitto, SDP, PerusSuomalaiset, Kristillisdemokraatit, Vasemmistoliitto, Suomen kommunistinen puolue, Kokoomus sekä Keskusta. Pyrkimyksenämme oli kutsua paikalle mahdollisimman nuori ehdokas kustakin puolueesta.

Olimme muotoilleet osan kysymyksistä etukäteen, koskien omaa alaamme ja opiskelijalle tärkeitä asioita - kuten maahanmuuttoa, toimeentulotukea ja palveluiden tuottamista. Iloksemme paikalle saapui runsas joukko kiinnostuneita kuulijoita myös muilta sosiaalialan vuosikursseilta. Olimme varanneet loppuun ajan yleisökysymyksille, jotka herättivätkin runsaasti keskustelua.

Laura Sinkkonen toimi erinomaisena puheenjohtajana vaalipaneelissa!

 Kaiken kaikkiaan tilaisuudessa oli myönteinen ja innostunut ilmapiiri. Olemme tyytyväisiä myös omaan panokseemme ja kipinä äänestämiseen todella syttyi!

Venla Salmela ja Vilma Hietaniemi, SOS14

Sawubona!

Eli hei zulun kielellä. Lähes kolme viikkoa Afrikan auringon alla on kulunut nopeasti tutustuessa paikallisiin ja muihin vaihto-opiskelijoihin sekä kampus-alueeseen. Koulu on iso ja rakennuksia alueella on monia, joten välillä me olemme hieman eksyksissä, mutta onneksi paikallisilta voi aina kysyä neuvoa. Onneksi on tutustunut jo aika hyvin muihin opiskelijoihin, joten apu on tarvittaessa lähellä ja varmasti meistä huomaakin, jos olemme hieman hukassa.

Käytännön järjestelyt eivät ensimmäisinä päivinä sujuneet niinkuin oletimme. Esimerkiksi lentokentällä odottelimme kyytiä yliopistolle lähemmäs pari tuntia ja asuntojenkin kanssa oli hieman ongelmia. Saimme vasta toisena päivänä kaikki omat huoneet. Orientaatiosta ei ollut tietoakaan, lähes kaikki piti selvittää itse. Onneksi kuitenkin uskalsimme kysyä muilta opiskelijoilta apua ja nyt asiat ovat alkaneet sujumaan.

Meillä on kolme sosiaalityön kurssia sekä yksi KwaZulu-Natalinn kulttuuria ja historiaa käsittelevä kurssi. Opiskelu eroaa täällä huomattavasti siitä, mihin olemme Tamkissa tottuneet. Ryhmät ovat valtavia, esimerkiksi Helping Theories in Social Work- kurssilla opiskelijoita on 161. Eli hieman suurempi ryhmä kuin meidän Sos13 Suomessa. Luentosalit ovat suuria, joten välillä on hankalaa seurata keskusteluja, koska ihmiset istuvat niin kaukana toisistaan, ettei kaikkea kuule. Joidenkin aksentit ovat hyvin vahvoja (mukaan lukien opettajat), joten kaikkea mitä he yrittävät sanoa ei voi vaan ymmärtää. Ihmetystä herätti myös se, että Working with Groups- kurssin alussa, meidän täytyi allekirjoittaa sopimus koskien salassapitovelvollisuutta. Eli emme saa kertoa ryhmän ulkopuolelle asioita, joita tunnilla käsittelemme. Suomessahan tämä on itsestäänselvyys. Huvittavaa on myös se, että kyseisellä kurssilla opettaja tai opiskelija saattaa alkaa kesken luennon laulamaan ja muut yhtyvät lauluun mukaan. Siinä me sitten hölmöinä kuuntelemme muiden laulaessa zuluksi.

Koulun ohella olemme tietenkin tutustuneet kaupunkiin ja käyneet rannalla. Täällä on helppoa ja edullista käyttää julkisia kulkuvälineitä, eli niin sanottuja takseja. Ne ovat minibusseja, jota kulkevat tiettyä reittiä ympäri kaupunkia. Paikalliset ihmiset ovat todella kohteliaita ja heihin on helppo tutustua. Kaikki ovat ystävällisiä ja esimerkiksi takseissa he neuvovat, missä meidän tulee jäädä pois. Tietenkään liikaa ei voi luottaa tuntemattomiin, mutta yleinen ilmapiiri on avoin ja iloinen. Hieman erilaista kuin Suomessa.

Eli kaiken kaikkiaan täällä on asiat hyvin, nautitaan olostamme täällä. Suunnittelemme matkustelua eripuolille Etelä-Afrikkaa, joten kirjoitamme varmasti vielä lisää!

Aurinkoisin terveisin,

Johanna ja Oona, Sosku13, Durban, South Africa