Sytyttävän ja voimaannuttavan porukan kanssa oli mukava ja jännittäväkin seikkailla Antaverkan lumituiskujen keskellä.
Ohessa opiskelijoiden tarkempaa kuvausta Antaverkasta.
Tapio Salomäki
lehtori, FAD-projektin koord.
Alussa oli
suo, kuokka ja Tapsa, suo tuli Antawerkaksi ja kuokka moniosaaviksi leiriä
toteuttaviksi oppilaiksi ja Tapsa asui heidän keskellään ja niin oli hyvä
Suunnittelu
Projekti
lähti liikkeelle Tapsan lähettämästä sähköpostista, johon muutama pahaa
aavistamaton oppilas vastasi ja päätyi mukaan veneeseen, jonka kurssi oli kohti
tuntematonta. Tästä seurasi lukematon määrä tapaamisia ja vielä enemmän juotuja
kahvikupillisia, jonka lopputuotoksena syntyi visio projektiin osaaottavista
lapsista muumilaakson taianomaisissa maisemissa. Pian veneen nitkahdettua
liikkeelle tapasimme ammattikorkeakoululla yhteistyökumppaneitamme eri
suunnilta. Mukaan joukkoon iloiseen mahtui niin akaalaisia, eestiläisiä,
latvialaisia kuin Suomen turkulaisiakin. Tarkoituksenammehan oli järjestää
kuuden opiskelijan ja yhden Tapsan voimin neljän päivän seikkailupedagoginen
leiri kahdelletoista lapselle sekä heidän ohjaajilleen. Leirin sisältöä
suunnitellessa kunnioitettiin lasten etukäteen lähettämiä toivomuksia. Tämä
piti sisällään kaiken ruokienlaittamisesta majoitusten ja kyytien
organisointiin. Muumilaaksona toimi Antaverkan leirikeskus Ylöjärvellä.
Hemulit eli
opiskelijat saapuivat hyvissä ajoin leiripaikalle hoitamaan
ennakkojärjestelyitä. Muutaman urhean opiskelijan ja Tapsan muodostama
iskujoukko aloitti päivän keräämällä marketista neljä ostoskärryllistä ruokaa
tulevilla päiville. Päivän mittaa lapsia saapui paikalle kuin hattivatteja
venekunnittain konsanaan. Sopivan jännityksen vallassa ihmiset tutustuivat
toisiinsa ja muumilaakson salaperäisyyksiin. Päivä päättyi saunan lempeiden
löylyjen jälkeen Muumipapan kertomaan tarinaan kodan tulen leiskuessa
taustalla.
Aamulla
laakson kaikki Homssut ja Haisulit nousivat autoihin ja viilettivät
Muumimuseoon Tampereelle. Museon tarinamainen miljöö viritti koko ryhmän
tunnelman Muumipapan hatun kärkeen saakka. Museolla vastassa meitä oli opas-Vilijonkka,
jonka suosiollisella avustuksella tutustuimme Muumimuseon saloihin ja
historiaan.
Muumien
historian siipien havinasta huumaantuneita köröttelimme Tredun autopuolen
ammattikoululle ensin aterioimaan ja sitten tutustumaan eri työpajoihin. Lapset
olivat vilpittömän innostuneita päästessään istumaan erilaisten ajoneuvojen
kuskinpenkille. Järjestäjille tuli yllätyksenä, kuinka paljon kokemus merkitsi
yksilötasolla leiriläisille. Osa nuorista jopa sai idean alan opiskelusta
tulevaisuudessa. Tredu oli niin vangitseva että jouduimme likipitäen kiireen
valtaan suunnatessamme seuraavaksi Ylöjärven vapaapalokuntaan tutustumiskierrokselle.
Paloasemalla
meidät otti vastaan nuuskamuikkusmainen palomestari, joka piti meille
kiinnostavan ja informaationtäyteisen esittelyn vapaapalokunnan sankarilliseen toimintaan.
Kunnes yllättäen paloaseman kellot alkoivat soimaa, josta seurasi sarja
tapahtumia, jonka kautta pääsimme sukeltamaan sisälle paloaseman toiminnan
ytimeen. Hälytyksen jälkeen seurasimme kuinka palomiehet juoksivat, autot
kiihdyttivät ja sireenit soivat, kunnes lopulta seisoimme tyhjällä tuulen
piiskaamalla aseman pihalla. Adrenaliinin laskettua suuntasimme takaisin
muumilaaksoon rauhoittumaan ja keräämään voimia iltaa varten. Pian kolmen Tuutikin
iskuryhmä lähti valmistelemaan nuotiopaikkaa hämärtyvän Pikku-ahveniston mystiseen
metsään. Hetken päästä metsässä kulki myös nauhamainen jono pieniä kulkijoita
kuin hattivatit tuikkujen valossa kohti tulipaikkaa jossa Tuutikit jo
huhuilivat kulkijoita. Kylmästä pohjoistuulesta huolimatta leikimme ja söimme
nuotion heittäessä tanssivat varjonsa kasvoillemme ja kipunoiden noustessa kohti
ääretönä avaruutta. Pimeys tarjosi suojaavan vaipan ympärillemme, joka toi
meidät lähemmäksi luontoa ja toisiamme.
Seuraavana
aamuna lumi oli kietonut muumilaakson kylmään syleilyynsä, osa oli
havaitsevinaan vieraita jälkiä pihapiirissä, ikään kuin mörkö olisi
kosketuksellaan jäädyttänyt koko maan konsanaan. Kuitenkin tuiskua uhmaten
joukko ennakkoluulottomia kolmannen vuoden opiskelijoita saapui vieraaksemme
järjestämään pelejä ja leikkejä leiriläisille, jonka lopputulemana syntyi uusi
leirilippu. Tutustuminen jännittävään lumeen huipentui lopulta massiiviseen
lumisotaan. Vaatteiden kuivattua edes hiukan ryhmä aloitti uuden seikkailun.
Lumimyrskyn läpi lauma tahmatassuja raivasi tiensä
Sorin Sirkukseen, jossa saimme kokea taikurimaisia temppuja ja olimme osana
sirkuksen taikaa. Sirkuksen taiturit ohjasivat ja opastivat. Joukko niin lapsia
kuin aikuisiakin sai kokea jotain uutta ja ihmeellistä
Vaikka päivä
oli täynnä tapahtumia, ei se päättynyt vielä sirkukseen vaan muumilaaksossa
odotti muumilaakson pitseria, jossa täytevalikoima oli mielikuvituksellinen.
Ilta päättyi diskon pyörteisiin, jossa paikalle saapunut Taikurikin äityi
hurjaan tanssin hurmokseen. Illan päätteeksi hän yllätti koko muumilaakson väen
järjestämällä rannassa spektaakkelimaisen ilotulituksen.
Seuraavan
aamun hiljaisina tunteina ryhmät yksi kerrallaan lähtivät omiin pieniin
seikkailuihinsa muistellen kaihoisana Muumilaakson lämmintä ja antoisaa
leiriviikkoa.
Tuulikki,
Otto ja Tommi
