Voimaannuttava taide ja kulttuuri –aineistonäyttely kirjastossa

Pyynikintien kirjastoon on koottu aineistonäyttely taiteen, kulttuurin ja luovien menetelmien käytöstä hoito- ja sosiaalityössä: kirjoja, lehtiä, lehtiartikkeleja ym.

Luovuus on meissä kaikissa uinuva luonnollinen, positiivinen voima, joka odottaa, että se löydetään ja herätetään. Taiteella ja kulttuurilla voi saada yhteyden omaan luovuuteensa ja elämänvoimaansa. Luovat menetelmät ja toiminnot avaavat lukkoja, luovat yhteyksiä ja auttavat sanomaan sen, mitä ei voi sanoin ilmaista. Taiteen tekeminen voimaannuttaa kaikenikäisiä ja kaikenlaisia asiakasryhmiä – ja meitä itseämmekin!

Tule tutustumaan!

YHTEISTÄ TYÖTÄ YHDESSÄ

Kirjoittaja FM, opettaja Tiina Saari, Sosiaaliala, Pyynikintien toimipiste


Tampereen ammattikorkeakoulussa on erinomainen mahdollisuus tehdä monialaista yhteistyötä. Rajoja ylittävää liikkumista suositellaan ja siihen kannustetaan johdon taholta, mutta opettajan on usein itse löydettävä keinot rakentaa opetuksen todellisuus. Kerron sinulle, hyvä lukijani, kokemuksistani sellaisesta opettajantyöstä, jolloin tavoitteena on tehdä samanaikaisesti työtä, mutta eri tavoitteisiin pyrkien.

Sosionomiksi voi Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistua musiikkiterapian suuntautumisvaihtoehdon valiten. Neljäs aikuisopiskelijaryhmä valmistuu keväällä 2011. Ryhmällä on lähiopetusta kahtena päivänä viikossa kolmen vuoden ajan ja jokaviikkoista harjoittelua koko koulutuksen ajan. Olen pitänyt tavoitteenani sisällyttää opetukseeni yhteyksiä työelämään, jotta ryhmä saa eri vaiheissa opintojaan toteuttaa ryhmänä taitojaan kentällä, sillä harjoittelua jokainen suorittaa yksin kontaktiopetuksen ulkopuolella. Olemme mm. päässeet esittelemään fysioakustista tuolia MindTrek -kansalaistapahtumassa Finlaysonin alueella, olemme musisoineet Koukkuniemen vanhainkodissa, osallistuneet monella tavalla Aktiivisesti ikääntyen Pirkanmaalla –hankkeeseen, tehneet yhteistyötä Tampereen seudun Näkövammaiset Ry:n kanssa osana ammattikorkeakoulun Perjantaiklinikka -toimintaa ja viimeksi muutama opiskelija osallistui LIIKKU -hankkeen innovaatiopajaan eräässä hyvinvointialan yrityksessä. Olemme myös tehneet yhdessä Musiikkiterapia -dvd:n, minkä kuvaajana ja editoijana toimi opettaja Jouni Viidanoja ja se toteutui osana omaa verkko-opettaja koulutustani. Materiaali sisälsi rentoutumiseen liittyviä harjoituksia.

Syyslukukaudella 2010 saimme mahdollisuuden mennä ammattikorkeakoulun uuteen UNI-tilaan. Siellä klinikkavastaava Kristiina Lilja kertoi uusista uneen ja hyvään nukkumiseen liittyvistä innovaatioista meille. Tilassa on rentoutumishuone, siksi oli mahdollista myös tutkia musiikin käyttömahdollisuuksia uudessa rentoutumistilassa. Musiikkiterapianopiskelijat saivat harjoitella tuotteistamista. He arvioivat omaa osaamistaan, ryhmän osaamista ja kehittivät musiikillisia malleja rentoutua ottaen huomioon uuden tilan mahdollisuudet. Kristiina oli tarkkailijana ryhmien toteuttaessa rentoutumishetkiä. Jälkeenpäin toteutimme yhdessä arviointikeskustelun, missä opiskelijat arvioivat omia tavoitteitansa ja omaa toimintaansa, saivat palautetta asiakkaana olleelta ryhmältä ja Kristiinalta. Syntyi uusia ideoita ja yhteistä osaamista, sekä palveluiden kehittämistä niin UNI-tilaan kuin opiskelijoiden omiinkin työelämän tarpeisiin.

Joulukuussa kutsuin opettaja Terttu Roivaksen ja kuntoutuksenohjaajaopiskelijoita vieraiksemme yhdeksi päiväksi Pyynikintien toimipisteeseen. Suunnittelin päivän ohjelman ja aikataulut. Musiikkiterapianopiskelijat valmistelivat parityönä sisältöjä työpajoihin. Päivän avauspuheenvuoroni jälkeen opiskelijaryhmien edustajat esittelivät sekä musiikkiterapiaa että kuntoutuksenohjausta. Sitten alkoi työpajatyöskentely. Työpajoissa oli teemoina fysioakustinen hoito, kliinisen improvisaation menetelmät, bändisoitto, rentoutuminen / mielikuvamatka ja pianoteatteri. Työpajoissa oli aikaa haastatteluihin, kokemuksiin musiikkiterapian menetelmistä ja arviointiin. Päivän lopuksi toteutimme arvointikeskustelun koko ryhmän kesken. Päivään liittyi myös Musiikkiterapian menetelmät -dvd:n kuvauksia. Työpajassa oli aikaa neljä tuntia, joista noin puolen tunnin jakso meni ko. musiikkiterapiamenetelmän kuvaamiseen. Opettaja Jouni Viidanojan Videokuvaus- ja editointikurssi sosionomiopiskelijoille toteutui aloitteestani samana päivänä. Kuvaustilanne vaati valitun teeman soveltamista kuvaustilanteeseen sopivaksi. Teimme oppimateriaalia, mutta opiskelijat pääsivät myös ideoimaan musiikkiterapia-alan tuotteiden näkyväksi tekemistä esim. alan yritysten nettisivuilla näkyvinä. Sivuihin voisi mm. liittää videoklippejä kuvaamaan tarkemmin yrityksen palveluja. Kolmen opettajan yhteistyöllä syntyi mielenkiintoinen oppimistapahtuma. Taitavat opiskelijamme toteuttivat kanssamme upean päivän.

Opettamisen lisäksi ei työtunteja riitä muun organisoimiseen. Opiskelijat valittavat, kun he joutuvat epämukavuusalueelle, mutta niin joutuu opettajakin. Työhön tulee tunteet mukaan, mutta silloin vasta työ lähenee tavallista arkea ja elämää. Aina ei voi tarkasti tietää, mitä yhteistyö tuo tullessaan. On hyvä oppia sietämään keskeneräisyyttä ja epävarmuutta. Lisäksi kaikilla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisin ja työmuotoihin, kuten meillä liiketalouden koulutusohjelmasta, terveysalalta ja liikunta-alalta, hankkeista ja projekteista ja maakuntakorkeakoulutoiminnasta. Ja vaikka harrastaakin joskus pitää, niin jonakin päivänä myös itse tulee kutsutuksi valmiiseen pöytään ja opiskelijoitakin saa ottaa mukaan. Lisäksi omasta työelämästä tulee monipuolista ja rikasta, elämisen arvoista työelämää.

Joulutunnelmia Pyynikintiellä

Joulutunnelma saapui Pyynikintielle 9.12, kun peda13:n opiskelijat järjestivät Soilikin lastentarhan lapsille joulutapahtuman. Itse Nalle Puh, Tiikeri ja tontut johdattivat lapset ryhmissä kolmelle erilaiselle pisteelle, joista jokainen sisälsi mukavaa jouluista puuhaa tai katseltavaa. Lapset pääsivät kokeilemaan erilaisia soittimia musiikkipajassa, joulukortit syntyivät askartelupajassa ja tontun joulukiireitä seurattiin jännittävässä näytelmässä. Lopuksi kokoonnuttiin vielä yhdessä herkuttelemaan pipareilla ja saapuipa joulupukkikin paikalle jouluisten terveisten kanssa. Mukaan mahtui paljon iloista joulumieltä, naurua, laulua ja yhdessäoloa. Meille opiskelijoille tapahtuma oli iloinen ja positiivinen päätös kiireiselle syyslukukaudelle.

Johanna Sulonen

Sosiaalialan opiskelijoiden joulujuhla rinnakkain - harjoittelukumppaneilleen

Sosiaalialan ensimmäisen vuoden opiskelijat saivat jälleen ensimmäisenä opiskelusyksynään opiskelunsa ohessa tutustua myös käytännön työelämään rinnakkain-harjoittelun kautta. Jokainen sai itselleen rinnakkain-harjoittelukumppanin, tamperelaisen ikäihmisen, jota käytiin tapaamassa kerran viikossa. Kumppanin kanssa suunnittelimme yhteistä toimintaa, ja tavoitteena oli, että opimme luomaan ammatillisen kontaktin asiakkaaseen. Toiminta oli esimerkiksi ulkoilua, asioilla käymistä ja juttelua, lähtökohtana asiakkaan kunto ja tarpeet.

Rinnakkain-harjoittelu oli osa ammatillisen vuorovaikutuksen ja ohjauksen opintokokonaisuutta, jota siivittivät myös vuorovaikutuksen, ohjauksen ja ihmisen elämänkaaren teoriaopinnot. Rinnakkain-harjoittelu päättyi hienotunnelmaiseen joulujuhlaan, jonka  järjestäminen asiakkaille oli yksi tavoite opintokokonaisuudessa.

Juhlan valmistelut hoidettiin yhteishengessä niin, että me opiskelijat olimme jakautuneet pienempiin ryhmiin, joista jokaisella oli oma vastuualueensa: kutsut, koristelu, tarjoilu, ohjelma ja tiedotus. Lisäksi juhlapäivänä kaikki osallistuivat käytännön järjestelyihin ja vieraiden vastaanottoon. Juhla koostui puheista, yhteislauluista, opiskelijoiden kuoroesityksestä, kahvittelusta ja tietysti joulupukin vierailusta pienine  lahjoineen.  Tunnelma oli leppoisa, mutta myös haikea, sillä olihan kyseessä asiakassuhteen lopetus ja jäähyväiset.

Rinnakkain-harjoittelu oli mahtava oppimiskokemus, jonka aikana opimmekin paljon enemmän kuin vain luomaan ammatillisen kontaktin asiakkaaseen. Kaikkea tätä oppimaamme kuvaa osuvasti opiskelutoverimme juhlassa pitämä kaunis puhe:

Hyvät ystävät: kumppanit, ohjaajat, opettajat ja opiskelijatoverit. Viime kuukausissa on ollut kyse kohtaamisesta. Me sosiaalialan opiskelijat, uskoa ja muutosvoimaa täynnä olevat ensimmäisen vuoden oppilaat, olemme opetelleet vuorovaikuttamaan, yrittämällä vastata toisen ihmisen tarpeeseen. Olemme opetelleet unohtamaan levottomuuden ja kärsimättömyyden verhoamat henkilökohtaiset pyrkimykset ja pysähtyneet hetkeksi kuuntelemaan. Mutta ehkä olemmekin huijanneet ohjaajiamme, ehkä ajattelimmekin vain itseämme, kun huomaamme nyt rikastuneemme tästä ajasta niin paljon. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta toivon kaikkien opiskelijoiden samaistuvan sanoihini kertoessani, että olen oppinut muutakin, kuin vuorovaikutusta. Olen oppinut kunnioittamaan elettyä elämää. Olen oppinut kunnioittamaan vieressä olevaa ihmistä. Ihmisestä ammentuvia ajatuksia. Ajatuksista ammentuvia sanoja. Sellaisiakin sanoja, jotka eivät kaikessa tahdossaankaan kykene toteutumaan teoiksi. Sellaisia sanoja, joiden kuuntelemisen kautta juuri me, niitä kuuntelevat, voimme tehdä, ja joita pohtiessamme teemmekin lakkaamatta. Olen oppinut kunnioittamaan myös hiljaisia hetkiä, jotka eivät tarvitse sanoja tullakseen ymmärretyiksi.

Omasta kokemuksestani voin kertoa teille kuulijoille, että olen istunut ja tutustunut. Olen istunut ja keskustellut. Istunut ja oppinut. Nauranut, pohtinut ja tuntenut. Välillä olen puhunut kovaa ja välillä olen istunut hiljaa. Kerran olen istunut ja hyvästellyt. Mutta kaiken aikaa olen istuessani huojunut tuolillani. Kun olen noussut lähteäkseni, olen huojunut edelleen. Olen huojunut niin kuin kuusen taimi metsän reunassa, sen kuunnellessa kuinka tuuli pyyhkii metsän suuria puita. Kuunnellut mitä puilla on sanottavana. Kuunnellut ja huojunut. Ja kaikesta huojumisesta vahvistuneena tahdon kiittää teitä, kumppanit: kiitos yhteisistä hetkistä kanssamme, kiitos siitä että annoitte meidän kuunnella.

Joulujuhla toimi upeana päätöksenä asiakassuhteelle ja sen tulevat varmasti niin oppilaat kuin kumppanitkin muistamaan vielä pitkään.

Jonna Parantainen

Uutta lukukautta aloitellessa

Yksi lukukausi opiskelua on nyt takana ja kevätlukukausi alkamassa. Syksyllä oli jännittävää nähdä uudet kanssaopiskelijat. Millaistakohan täällä opiskelu on ja muita vastaavia kysymyksiä pyöri mielessä.
Omalla kohdallani, kuten varmasti monen muunkin kohdalla, kovasti mietitytti, mitä on olla sosionomi... Vastausta olen kysellyt muilta opiskelijoilta ja naamioituna jopa opettajilta. Ensimmäisen lukukauden perusteella ei ole tarkkaa vastausta löytynyt, mutta jonkinnäköistä mielikuvaa alkaa jo muodostua.

Syksyn rituaaleihin kuuluivat opiskelijabileet, esim. Tursajaiset ja vastaavat. Allekirjoittaneella nämä jäivät vähemmälle, mutta muilta olen kuullut, että hauskaa on ollut. Myöhemmin syksyllä onkin järjestetty meidän vuosikurssilaisten toimesta omia illanistujaisia ja pikkujouluja.

Ensimmäisestä lukukaudesta on itselleni jäänyt päällimmäisenä mieleen se, että meillä on linjalla mukavaa ja moninaista porukkaa. Koulurakennuksemme on myöskin mukavan tunnelmallinen.

Nyt onkin kiva rentouttavan joululoman jälkeen taas päästä aloittamaan koulu ja miettimään uusia kujeita ensi kevättä varten.

Juuso Korhonen