YHTEISTÄ TYÖTÄ YHDESSÄ

Kirjoittaja FM, opettaja Tiina Saari, Sosiaaliala, Pyynikintien toimipiste


Tampereen ammattikorkeakoulussa on erinomainen mahdollisuus tehdä monialaista yhteistyötä. Rajoja ylittävää liikkumista suositellaan ja siihen kannustetaan johdon taholta, mutta opettajan on usein itse löydettävä keinot rakentaa opetuksen todellisuus. Kerron sinulle, hyvä lukijani, kokemuksistani sellaisesta opettajantyöstä, jolloin tavoitteena on tehdä samanaikaisesti työtä, mutta eri tavoitteisiin pyrkien.

Sosionomiksi voi Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistua musiikkiterapian suuntautumisvaihtoehdon valiten. Neljäs aikuisopiskelijaryhmä valmistuu keväällä 2011. Ryhmällä on lähiopetusta kahtena päivänä viikossa kolmen vuoden ajan ja jokaviikkoista harjoittelua koko koulutuksen ajan. Olen pitänyt tavoitteenani sisällyttää opetukseeni yhteyksiä työelämään, jotta ryhmä saa eri vaiheissa opintojaan toteuttaa ryhmänä taitojaan kentällä, sillä harjoittelua jokainen suorittaa yksin kontaktiopetuksen ulkopuolella. Olemme mm. päässeet esittelemään fysioakustista tuolia MindTrek -kansalaistapahtumassa Finlaysonin alueella, olemme musisoineet Koukkuniemen vanhainkodissa, osallistuneet monella tavalla Aktiivisesti ikääntyen Pirkanmaalla –hankkeeseen, tehneet yhteistyötä Tampereen seudun Näkövammaiset Ry:n kanssa osana ammattikorkeakoulun Perjantaiklinikka -toimintaa ja viimeksi muutama opiskelija osallistui LIIKKU -hankkeen innovaatiopajaan eräässä hyvinvointialan yrityksessä. Olemme myös tehneet yhdessä Musiikkiterapia -dvd:n, minkä kuvaajana ja editoijana toimi opettaja Jouni Viidanoja ja se toteutui osana omaa verkko-opettaja koulutustani. Materiaali sisälsi rentoutumiseen liittyviä harjoituksia.

Syyslukukaudella 2010 saimme mahdollisuuden mennä ammattikorkeakoulun uuteen UNI-tilaan. Siellä klinikkavastaava Kristiina Lilja kertoi uusista uneen ja hyvään nukkumiseen liittyvistä innovaatioista meille. Tilassa on rentoutumishuone, siksi oli mahdollista myös tutkia musiikin käyttömahdollisuuksia uudessa rentoutumistilassa. Musiikkiterapianopiskelijat saivat harjoitella tuotteistamista. He arvioivat omaa osaamistaan, ryhmän osaamista ja kehittivät musiikillisia malleja rentoutua ottaen huomioon uuden tilan mahdollisuudet. Kristiina oli tarkkailijana ryhmien toteuttaessa rentoutumishetkiä. Jälkeenpäin toteutimme yhdessä arviointikeskustelun, missä opiskelijat arvioivat omia tavoitteitansa ja omaa toimintaansa, saivat palautetta asiakkaana olleelta ryhmältä ja Kristiinalta. Syntyi uusia ideoita ja yhteistä osaamista, sekä palveluiden kehittämistä niin UNI-tilaan kuin opiskelijoiden omiinkin työelämän tarpeisiin.

Joulukuussa kutsuin opettaja Terttu Roivaksen ja kuntoutuksenohjaajaopiskelijoita vieraiksemme yhdeksi päiväksi Pyynikintien toimipisteeseen. Suunnittelin päivän ohjelman ja aikataulut. Musiikkiterapianopiskelijat valmistelivat parityönä sisältöjä työpajoihin. Päivän avauspuheenvuoroni jälkeen opiskelijaryhmien edustajat esittelivät sekä musiikkiterapiaa että kuntoutuksenohjausta. Sitten alkoi työpajatyöskentely. Työpajoissa oli teemoina fysioakustinen hoito, kliinisen improvisaation menetelmät, bändisoitto, rentoutuminen / mielikuvamatka ja pianoteatteri. Työpajoissa oli aikaa haastatteluihin, kokemuksiin musiikkiterapian menetelmistä ja arviointiin. Päivän lopuksi toteutimme arvointikeskustelun koko ryhmän kesken. Päivään liittyi myös Musiikkiterapian menetelmät -dvd:n kuvauksia. Työpajassa oli aikaa neljä tuntia, joista noin puolen tunnin jakso meni ko. musiikkiterapiamenetelmän kuvaamiseen. Opettaja Jouni Viidanojan Videokuvaus- ja editointikurssi sosionomiopiskelijoille toteutui aloitteestani samana päivänä. Kuvaustilanne vaati valitun teeman soveltamista kuvaustilanteeseen sopivaksi. Teimme oppimateriaalia, mutta opiskelijat pääsivät myös ideoimaan musiikkiterapia-alan tuotteiden näkyväksi tekemistä esim. alan yritysten nettisivuilla näkyvinä. Sivuihin voisi mm. liittää videoklippejä kuvaamaan tarkemmin yrityksen palveluja. Kolmen opettajan yhteistyöllä syntyi mielenkiintoinen oppimistapahtuma. Taitavat opiskelijamme toteuttivat kanssamme upean päivän.

Opettamisen lisäksi ei työtunteja riitä muun organisoimiseen. Opiskelijat valittavat, kun he joutuvat epämukavuusalueelle, mutta niin joutuu opettajakin. Työhön tulee tunteet mukaan, mutta silloin vasta työ lähenee tavallista arkea ja elämää. Aina ei voi tarkasti tietää, mitä yhteistyö tuo tullessaan. On hyvä oppia sietämään keskeneräisyyttä ja epävarmuutta. Lisäksi kaikilla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisin ja työmuotoihin, kuten meillä liiketalouden koulutusohjelmasta, terveysalalta ja liikunta-alalta, hankkeista ja projekteista ja maakuntakorkeakoulutoiminnasta. Ja vaikka harrastaakin joskus pitää, niin jonakin päivänä myös itse tulee kutsutuksi valmiiseen pöytään ja opiskelijoitakin saa ottaa mukaan. Lisäksi omasta työelämästä tulee monipuolista ja rikasta, elämisen arvoista työelämää.