Nimikkovanhus näyttää nuorelle elämänkaaren

Teksti LIISA HEINÄNEN

Aamulehti

Kuvat Tomi Vuokola

Aamulehti

Arkihuolesi kaikki heitä kaikui kauniisti, kun nuoret ja vanhat viettivät yhteistä joulujuhlaa Pirkanmaan ammattikorkeakoulun tiloissa. Juhla oli opiskelijoiden ja ikäihmisten yhteisen syksyn päätöshetki.

Koulunsa syksyllä aloittaneet sosiaali- ja terveysalan sosionomitutkinnon opiskelijat ryhtyivät heti käytännön harjoitteluun. Noin 60 opiskelijaa on tavannut kerran viikossa omaa nimikkovanhustaan. Vanhukset löytyivät yhteistyössä järjestöjen ja laitosten kanssa. Osa vanhuksista asuu kotona, osa laitoksissa. Toiset ovat hyväkuntoisia, toiset vuodepotilaita.

Rinnakkaisharjoittelun tavoitteena on ollut oppia asiakaskohtaamista ja ammatillista vuorovaikutusta. Sitä on opiskeltu syksyn mittaan myös koulussa ammatillisen vuorovaikutuksen ja ohjauksen kurssilla.

Eero Tulenheimo, 23, on tavannut Koskikodin vanhainkodissa Tampereella asuvaa Matti Näykkiä, 77. Ensimmäinen tapaaminen jännitti. En tiennyt, tapaanko miehen vai naisen. Matti osoittautui ennakkoluulottomaksi ja hauskaksi ihmiseksi. Hänellä on tilannetajua ja kykyä elää tässä hetkessä.

Tämän työharjoittelun aikana olen saanut tuntumaa alaani kokonaisuudessaan. Alalla pitää tuntea koko elämänkaari, vaikka suuntautuisi työssään muuhun kuin ikäihmisiin. Yhdessä pyörätuolilla ulkona liikkuminen on herättänyt kysymyksiä siitä, kenelle kaupunkiympäristöä rakennetaan. Vaikka Tampereen tuomiokirkon ovet olivat periaatteessa auki, meidän oli vaikea löytää ovea, jossa olisi pyörätuoliluiska. Lopulta löysimme vahtimestarin, joka päästi meidät sisälle.

Koulun penkin ulkopuolellakin voi oppia paljon. Olen saanut rohkeutta kohdata vieraita ihmisiä. Työharjoittelua tukevan kurssin aikana olen oppinut mielenkiintoisia asioita ihmisestä ja ihmisen toiminnasta. Matin luonteessa on rauhallisuutta, tunteikkuutta. Hän on näyttänyt minulle, että vanhakin osaa rakastaa. Matilla on 80- vuotias naisystävä. Uskon, että jos Matti haluaisi, hän voisi vielä rakentaa Krinuolan kaltaisen laivan.Tapaamiset kestävät pari tuntia, vierailu ei saa olla liian pitkä, jotta Matti jaksaa olla aktiivinen. Olemme tavanneet kymmenisen kertaa. Projekti loppuu tähän. Kirjoitan siitä vielä loppuraportin.

Kun tapasin Eeron, pomppasin elämässä 30 vuotta taaksepäin, jolloin toimin työssäni pappina nuorten kanssa. Rakensimme yhdessä muun muassa Krinuola-laivan, joka seilasi parin vuosikymmenen ajan. Odotin jäykkää kaveria, mutta Eero on luonnikas. Tapaamisemme ovat sujuneet omalla painollaan, kaveripohjalta. Itse haluan heittäytyä tilanteisiin ilman tarkempaa suunnittelua. Niin olemme toimineet tavatessamme Eeron kanssa. Juteltavaa on riittänyt arkipäivän asioista ja menneestä elämästä. Keskustelu on lähtenyt liikkeelle esimerkiksi huoneessani olevista valokuvista, joissa on minulle läheisiä ihmisiä.

Syksyn kohokohta oli käynti Tampereen tuomiokirkossa. Eero ehdotti sitä, kun kerroin, että minut on vihitty tuomiokirkossa papiksi ja se on ollut työpaikkani. Olemme ulkoilleet, kun sää on ollut mukava. Eerolle taisi olla yllätys, että hän sai yhtenä tapaamiskertana saattaa minut hammaslääkäriin. Olen ollut ihan äimän käkenä siitä, miten fiksuja nykyajan nuorukaiset ovat. Eero on kauhean mukava, ymmärtävä ja joviaali. Olen vakuuttunut siitä, että hän sopii hyvin valitsemalleen alalle.Tampereella asuvat tyttäreni käyvät minua myös katsomassa, mutta Eero on ollut päävieraani syksyn ajan.