Osa 6: Aivovauriopotilaiden kuntoutus - Hope Network Rehabilition Services
Pirjo kalenius ja Sanna Pohjola
 |
| Hope networkin pihaa |
Grand Rapidsissa, joka on noin Tampereen kokoinen kaupunki Länsi Michiganissa, vierailimme kuntoutus- ja asumiskeskuksessa, joka tarjoaa kuntoutusta eriasteisille aivovammapotilaille. Hope Network toimii seitsemällä eri paikkakunnalla Michiganissa. Järjestö on perustettu vuonna 1983 ja se on Michiganin laajin kuntoutusorganisaatio, joka on saanut toiminnastaan useita laatupalkintoja. Grand Rapidsin yksikössä asiakkaat ovat 15–80-vuotiaita ja jokaiselle potilaalle tehdään henkilökohtainen hoitosuunnitelma. Kiersimme eri osastoilla, joista paikan johtaja, Susan Rumford, kertoi meille kattavan infon. Paikka itsessään oli hyvin kodinomainen ja lämminhenkinen.
Kuntoutusyksikössä on kaksi osastoa, joista toisessa on erityisesti käytöshäiriöistä kärsiviä potilaita. Toisessa on taas lähes kotikuntoisia potilaita, joiden kykyä kotona asumiseen tarkkaillaan ja taitoja opetellaan uudelleen. Kotiuduttuaan asiakkaalla on mahdollisuus saada apua myös kotiin.
 |
| Hope Centre |
Auto-onnettomuudet ja työtapaturmat ovat yleisimpiä aivovammojen aiheuttajia. Vakuutukset korvaavat osan hoidosta, mutta huomattava osa hoidosta jää asiakkaan maksettavaksi. Kuntoutus on erittäin kallista ja harvalla on siihen mahdollisuus. Hoidon kesto riippuu vamman vakavuudesta. Jotkut asiakkaat eivät pysty itsenäiseen elämään enää koskaan ja asuvat tuetussa asumisessa lopun elämänsä. Hope Network centerissä oli erilaisia asumisyksiköitä itsenäisestä tuetusta asumisesta ryhmämuotoiseen asumiseen.
Terapiamuotoja oli monenlaisia ja niitä käytetään aktiivisesti. Taide-, musiikki- ja eläinterapia ovat vaikuttavimpia ja niillä on saatu aikaan hyviä tuloksia. Yhdellä osastolla oli lemmikkinä kani ja muutenkin työntekijät tuovat osastolle omia lemmikkejään. Paikka järjestää erilaisia aktiviteetteja asiakkaiden kiinnostuksen mukaan. Näitä voivat olla muun muassa ratsastus, kiipeily ja kalastus. Käytössä on myös erilaisia työpajoja, joissa asiakkaat voivat osallistua päivän aikana työtoimintaan. Ajatuksena on valmistaa asiakkaita takaisin työelämään. Osa työtoimintaan osallistuvista oli keskuksen ulkopuolella asuvia, jotka kävivät keskuksessa vain työtoiminnassa ja saivat siitä pientä työrahaa. Työkeskuksessa tehtiin alihankintatöitä eri firmoille samoin kuten suomalaisissakin työpajoissa.
 |
| Ryhmämme ja Hope Networkin johtaja |
Paikka vaikutti hienolta ja hoidon laatu ja palvelut ovat varmasti erinomaisia. Jäimme kuitenkin miettimään, että suurimmalla osalla aivovamman saaneista ei ole mahdollisuutta tällaiseen palveluun ja millaista hoitoa ja missä he sitä saavat. Johtaja kertoi, että asiakkaat hoitajat ovat ikään kuin yhtä suurta perhettä. Hän myös kertoi itse tuovansa asiakkaita kotiinsa juhlapyhinä. Meidän mielestämme tämä kuulosti aika hämmentävältä ja ammatillisesti oudolta. Paikan johtaja teki selvästi työtä sydämellään. Hän kertoi myös, että vuosittain hän neuvottelee kaksi ilmaista hoitopaikkaa tarpeessa oleville kuntoutettavilla (ns. pro bono), joilla muuten ei olisi mahdollisuutta ko. palveluun. Hoidon ja asumisen hinta vaihteli kuntoutus- ja tuetun asumisen vaatimustason mukaan, korkeimmillaan 1500 dollaria/päivä, josta vakuutus korvasi noin puolet.
Ulla-Maija Koivulan kommentti: Hope Networkin toiminnassa näkyi sama kuin monessa muussakin vierailupaikassa. Henkilökunnan ammattitaito on hyvää ja lisäksi henkilökuntaa on Suomeen verrattuna asiakasta kohden enemmän. Myös vapaaehtoistyövoimaa (esimerkiksi täällä erilaisessa harrastetoiminnassa) käytetään hyödyksi. Kuntoutusmenetelmiä on testattu ja niitten tuloksellisuutta seurataan systemaattisesti. Henkilökunnalla näytti tässäkin paikassa olevan myös ”oma palo” työhön. Työtä ei tehty byrokraattisesti ja mekaanisesti, vaan melkoisella intohimolla ja innostuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti