Osa 5: Lastensuojelua ja perhepalveluita – Department of Human Services
Pirjo Kalenius ja Sanna Pohjola
Matkan aikana tutustuimme paikalliseen sosiaalitoimistoon ja sen lastensuojelu- ja perhepalveluihin. Käynnillä tutustuimme lastensuojelu-, kotiapu- ja perheväkivaltateemaan. Jokaisesta palvelualueesta paikalla oli luennoitsija, joka kertoi työstään ja palvelujärjestelmästä.
Lastensuojelun prosessi Kuka tahansa voi tehdä nimettömän ilmoituksen lapsen laiminlyönnistä lastensuojeluviranomaisille. Työntekijä tekee kotikäynnin ja arvioi lapsen tilanteen maksimissaan 30 vuorokauden sisällä. 75 % lastensuojeluilmoituksista ei johda jatkotoimenpiteisiin. Viranomaisten näkökulmasta tärkeintä on taata lapsen turvallisten kasvuolosuhteet.
Mikäli jatkotoimenpiteisiin on aihetta, tapaus siirtyy oikeuden käsiteltäväksi. Oikeus päättää, mikä on lapsen edun mukaista. Lapsi voidaan palauttaa takaisin kotiin, sijoittaa sijaisperheeseen tai jonkin sukulaisen luo tai lastenkotiin.
Vanhempien valmiutta saada lapsi takaisin kotiin seurataan kolmen kuukauden välein vuoden ajan. Oikeus on tiiviisti mukana asian käsittelyssä koko prosessin ajan. Mikäli lasta ei voida palauttaa takaisin vanhemmalle/vanhemmille, he menettävät vanhemman oikeutensa lapseen. Tällöin lapsi siirtyy adoptoitavaksi tai on sijoitettuna perheeseen. Tavoitteena on kuitenkin, että lapselle löytyy ”pysyvä ratkaisu”. Käytännössä jääminen sijaisperheeseen pitää perustella erityisillä syillä, esimerkiksi, että kotioloissa on odotettavissa muutos tai että nuori on tulossa täysi-ikäiseksi ja voi pian elää itsenäisesti. Lastensuojeluprosessi keskustelutti useaan otteeseen opintomatkamme aikana. Suomeen verrattuna USAn järjestelmä on oikeuskeskeinen ja vanhempien ”oikeus lapseen” katkaistaan, mikäli kasvuolosuhteet eivät kohennu. Suomalaisesta näkökulmasta tämä tuntuu kovin tylyltä menettelyltä. Varhainen puuttuminen tai vanhemmuuden tukeminen näyttävät vähäisiltä.
Kotiapupalvelut
Palvelu on tarkoitettu pienituloisille ikäihmisille, jotka tarvitsevat apua päivittäisiin toimiin. Tarkoituksena on edistää asiakkaan kotona asumista mahdollisimman pitkään. Työntekijä tekee arvioinnin asiakkaan palvelutarpeesta ja apuihin menevästä ajasta. Apua ei ole mahdollista saada ellei ole tarve henkilökohtaisesta hoivasta, esimerkiksi peseytyminen, puhtaus ja hygienia. Avun tarpeen arvioimiseen on standardoitu lomake. Palvelu ei järjestä eikä tarjoa itsessään kotipalvelua. Sen sijaan asiakas hankkii itselleen ”kotiavustajan”, joka on yleensä perheenjäsen, omainen tai ystävä. Kotiavustajan palkkaamiseksi asiakas saa toimistolta rahallista avustusta, jota maksetaan 8$ tunnilta. Puolisolle tätä ei kuitenkaan makseta. Käytännössä siis pienituloisen hoivapalveluita tuetaan ”hoivarahalla”, jotta asiakas voi hankkia itsen tarvitsemansa avun.
Vastaavanlaista palvelua ei Suomessa ole. Tosin palveluseteli hoivapalveluihin muistuttaa tätä. Olisiko malli käyttökelpoinen myös meillä Suomessa?
Aikuisväkivallan estäminen
APS – Adult protective services programme – on ohjelma joka tukee yli 18 vuotiaita väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai heitteillejättöä kokeneita. Human Services Departmentin – sosiaalitoimiston – lakisääteinen velvollisuus on on puuttua tällaisiin tilanteisiin ja myös ennalta ehkäistä niitä. Tyypillisiä väkivallan uhreja ovat yksin elävät vanhukset, kehitysvammaiset, sosiaalisesti eristäytyneet ja masennuksesta tai muistihäiriöstä kärsivät. APS tutki vuonna 2010 lähes 12 000 väkivaltailmoitusta, joista 30% osoittautui paikkansapitäväksi. Näistä yli 60% liittyi hoivan laiminlyöntiin ja 18% taloudelliseen hyväksikäyttöön. Fyysistä väkivaltaa oli kokenut 11%. Noin 30% tapauksista syyllinen oli uhrin perheenjäsen. APS auttaa uhreja mm. järjestämällä kotiapua, ohjausta, talousneuvontaa, terveyspalveluita jne. riippuen asiakkaan tarpeesta.
Lisää tietoa: www.michigan.gov/dhs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti