Osa 11: Suomi – maanpäällinen sosiaaliturvan paratiisi?
Emmi Hellsten
Pääsimme osallistumaan sosiaalityön professori Marcia Lampenin sosiaalityön luennolle. Luennon aiheena oli sosiaalipolitiikka, mutta parhaimman annin taisivat kaikki saada pienryhmissä tapahtuneista keskusteluista. Opiskelijat olivat valmistelleet meille kysymyksiä Suomesta, ja me yritimme parhaamme mukaan vastata kysymyksiin.
Omassa ryhmässämme kulutimme suurimman osan aikaa keskustellen eroista suomalaisen ja amerikkalaisen sosiaaliturvan välillä. Opiskelijat luulivat minun ensin valehtelevan, kun kerroin, että Suomessa meidän ei tarvitse hankkia esimerkiksi erillistä sairasvakuutusta ja julkiset palvelumme ovat oikeasti toimivia ja itsekin käytän niitä mielelläni. Ryhmäni keskustelussa nousi esille voimakkaasti myös rahan suuri arvostus Yhdysvalloissa. Opiskelijat kertoivat, että valtion maksamaa sairasvakuutusta pidetään vain niin kutsutun roskaväen vakuutuksena ja menestyvän ihmisen merkki on muun muassa kunnon vakuutus. Eräs ryhmäni mies hieman häpeillen kertoi, että hän on joutunut ottamaan tyttärelleen valtion sairasvakuutuksen, koska koulumaksujen ja oman vakuutuksen maksun jälkeen rahaa pitäisi jäädä vielä muuhunkin elämiseen. He kertoivat myös, että suurin osan amerikkalaisista opiskelijoista elää koko elämänsä velkakierteessä, ellei sitten satu olemaan tuomari tai lääkäri. 
Keskustelu herätti itsessäni suuren lämmön ajatellessani koto Suomea. Kuinka hyvin meidän asiamme ovatkaan. Onnistuimme joko kaunistelemaan asiaa tarpeeksi tai sitten Suomi todella on maanpäällinen paratiisi, sillä viimeiset kysymykset ryhmässäni kuuluivat: Kuinka myös minusta voisi tulla suomalainen? Paljonko lentolippu sinne maksaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti