Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 12: Monimuoto-opiskelua interaktiivisen television välityksellä MSU:ssa – malliksi myös meille Tamkiin?

Ulla-Maija Koivula

Michigan State Universityssa on jo viiden vuoden ajan toteutettu monimuoto-opetusta (englanniksi blended/hybrid program) sosiaalityön maisteriopinnoissa.  Järjestelmää ja koulutuksen pedagogisia ratkaisuja esittelivät koordinoivat opettajat Tina Blaschke-Thompson ja Sally Rypkerna ja opettaja Glenn Stutzky sekä professori, tutkimus- ja etäopetuksen apulaisprofessori Paul Freddolino.  

Sosiaalityön maisteriohjelma MSU:ssa kestää koko päiväopiskeluna kaksi ja osa-aikaisena kolme vuotta. Koulutuksessa keskeinen osuus on käytännön opiskelulla (25% opintopisteistä).  Michigan on laaja osavaltio ja MSU:lla on, kuten TAMKilla aluekoulutustehtävä.  Koska USA:ssa koulutus on kallista, on monelle matkustaminen ja asuminen kampusalueella kallista. Toisaalta kampuksen ulkopuolisiin opetuspisteisiin ei välttämättä aina saada rekrytoitua tarpeeksi suurta opiskelija ryhmää ja opettajiakin on hankala saada lähtemään opettamaan 100 kilometrin päähän.  Tuntuuko tutulta?

Viisi vuotta yliopisto lähti kehittämään virtuaaliopiskelumahdollisuuksia ja siihen liittyvää teknologiaa. Näitä ovat mm.  IVS (Interactive video services), ITV (videoconferencing) ja Angel (Moodlea vastaava virtuaaliympäristö). Maisteriohjelman toteutus suunniteltiin läheisessä yhteistyössä tekniikasta vastaavien sekä sisältöopettajien kanssa. Ohjelman kehittäminen kesti vuoden ja seuraavat kuusi kuukautta kuluivat koulutuksen markkinointiin. USAssa on koulutuksen on aidosti myytävä opiskelijoille, koska hehän niistä maksavatkin.

Koulutusohjelma kestää kolme vuotta ja siihen kuuluu kesäisin järjestettävä intensiivijakso kampusalueella. 80% kurssista toteutuu virtuaalisesti.  Harjoittelun osuus on 16 tuntia/vko neljänä lukukautena. Harjoittelun opiskelijat suorittavat siellä, missä asuvat. Mutta opiskelu ei ole vain virtuaalista. Kullakin etäopiskeluryhmällä (5-6 opiskelijaa) on oma mentori, joka on lisensioitu sosiaalityön käytännön opettaja. USAssa, toisin kuin meillä ja samoin kuin Iso-Britanniassa, käytännön opettajat ovat koulutettuja ja erityistutkinnon suorittaneita. Tällä taataan käytännön opetuksen laatu.

Mentori tapaa opiskelijaryhmäänsä sekä harjoitteluohjauksissa että pitää yhteyttä muutoinkin. Lisäksi kerran kuukaudessa, lauantaisin, opiskelijaryhmät eri etäpisteissä kokoontuvat päiväksi yhteen oman mentorinsa kanssa ja ovat yhteydessä kampukselle interaktiivisen television välityksellä.  Päivän aikana on luentoja tai seminaarityöskentelyä. , Videoyhteys on ääniohjattu siten, että kun esim. Annie haluaa sanoa jotain 100 km päästä, hän sanoo sen ja samalla kamera zoomautuu häneen.  Kampuksen televisiostudio on ammattilaistasoa ohjaamoineen ja useine kameroineen. Etäpisteissä tekniikkaa on vaatimattomampaa.  IVS järjestelmässä voidaan olla yhteydessä 12 etäpisteeseen yhtä aikaa.

Kokeilimme opiskelijaryhmämme kanssa järjestelmä siten, että osa opiskelijoista meni naapuriluokkaan ja siinä sitten opettaja kyseli toisesta luokasta mielipiteitä ja kokemuksia. Katselin luentoluokasta, kun kamera zoomautui  opiskelijoittemme kasvoille. Tässä järjestelmässä on todella vaikea olla osallistumatta!

Opettajat kertoivat, että alkuun oli ollut vaikea tottua olemaan kameran edessä, mutta harjaantuminen auttaa. Dokumenttikameran avulla, myös kaikenlainen paperille piirtely tai kuvien esittely onnistuu sen lisäksi että tietenkin voi pyörittää erikseen slideshowta tai videota.  Lisäksi kaikki luennot tallentuvat virtuaalisivustolle, josta opiskelija voi ladata ne itselleen talteen tietokoneelleen tai vaikkapa puhelimeen ja perehtyä niihin myös jälkikäteen. Henkilökohtaisesti olin myyty!

MSU on kokeillut järjestelmää myös ulkomailla, mm. Kiinassa, Japanissa ja Dubaissa.  Aikaero on haasteellinen tekijä ja teknisissä yhteyksissä oli alkuun ongelmia, mutta muutoin kokemus oli positiivinen.

Opiskelijoiden kanssa mietimme, miten edistyksellinen ja monimuotoinen järjestelmä oli. Esimerkiksi yamkin opiskeluun, joka muutoinkin on monimuotoista, tällainen aidosti vuorovaikutteinen ja pedagogisesti mietitty ja johdettu opiskelumalli olisi oivallinen ja helpottaisi Tampereen alueen ulkopuolelta osallistuvien mahdollisuuksia opiskeluun.

MSU:n kokemukset olivat erittäin hyvin. Opiskelijoista 90% valmistui kolmessa vuodessa. Tapasin sattumalta Grand Rapidsissa (tunnin ajomatkan päässä kampukselta) yhden blended programmiin osallistuvan sosiaalityön opiskelijan. Hänen kokemuksensa olivat loistavat. ”En muutoin olisi mitenkään voinut opiskella maisteritutkintoon, koska perheeni on täällä ja olen töissä”.

MSU:n pedagogiikka monimuoto-ohjelmassa on hyvin mietitty. Sosiaalityö on vuorovaikutusammatti, siten sitä ei voi oppia vain virtuaalisesti tietoja opiskelemalla vaan käytännön harjoittelulla sekä mentoroinnilla ja vuorovaikutuksella on keskeinen osa. Opettajat totesivat että viikon intensiivijaksolla kampuksella on todella tärkeä merkitys opiskelun etenemisessä ja vuorovaikutussuhteitten vahvistamisessa.

Eli mitä on opittu: Paul Freddolino totesi: “The most important things: relationship, relationship, relationship.”  Ei vaan opettajien ja opiskelijoitten kesken vaan myös tekniikan asiantuntijoitten ja sisältöasiantuntijoitten kesken. Mikä ihastutti MSU:n mallissa myös oli, että sisältöopettajan ei tarvitse olla tekniikkafriikki ja osata itse ohjata, pyöritellä kameroita tai hallita nappulatekniikkaa. Siitä huolehtii ohjaaja. Ja ohjaaja voi olla alan opiskelija, joka tekee harjoitteluaan!

MSU on todella kiinnostunut jatkamaan yhteistyötä kanssamme ja tavoite on selvittää, miten voisimme käyttää ko. järjestelmää hyödyksi jo Summer School –ohjelmassamme, esim. vaihtoon valmennusvaiheessa. Kun TAMKissa mietitään opetusteknologian kehittämistä, kannattaisi IVS –järjestelmästä ja blended ohjelmasta ottaa mallia ja rakentaa uuteen rakennukseemme vastaava studio.  Mikä upea myyntivaltti kansainväliseen koulutukseen tai monimuoto-opetukseen.  Mutta, kuten MSU:ssakin todettiin, valmistelu vie aikaa ja ohjelmat on suunniteltava pedagogisesti hyvin. Tekniikka on vain apuväline, hyvä renki – huono isäntä.