Vieraana eduskuntatalossa 8.11.2012

Kirjoittajat Päivi Ojanen ja Kati Pihlaja Sosiaalialan yamk -ryhmästä

Eduskuntavierailumme alkaa tiukahkoilla turvatarkastuksilla ja Kokoomuksen karkeilla. Seuraavaksi oppaamme johdattaa meidät huolella upeaksi suunnitellun graniittilinnan historiaa huokuviin portaikkoihin ja saleihin. Helsingin Mannerheimintien maamerkki, komea eduskuntatalo on vihitty käyttöön 7.3.1931. Askel on jo valmiiksi kunnioittava, mutta siltikin voi tuntea eduskuntatalon arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin tarkkailevan katseen selässään. 

Suomen naiset saivat ensimmäisinä maailmassa täydet poliittiset oikeudet eli mahdollisuuden asettua vaaleissa ehdokkaaksi ja äänestää. Tämä jo ansaitsee hatunnoston korkealle. Toisen noston ansaitsee edelleen kunnioitettava arkkitehti Sirén, jonka ansiosta 1930-luvulla naiset saivat lähteä eduskuntatalosta kotiin valmiiksi lämmitetyillä villahousuilla! Naisten huoneessa oli nimittäin lämmitettyjä lokeroita, joihin naiset saattoivat laittaa villahousut työpäivän ajaksi ja laittaa ne jalkaansa päivän päätteeksi.

Villahousuista Lois Vuittoneihin: eduskunnan kyselytunnin alkaessa moni edustaja valuu paikalle tai saapuu selvästi myöhässä ykkösissään. Onneksi edes tyylilleen uskollisena Pertti ”Veltto” Virtanen istuu ajoissa paikallaan baskeri päässään ja buutsit punttien päällä. Hän on myös ainoa, joka saliin saapuessaan huomioi lehtereillä istuvat kansalaiset katsekontaktilla ja pään nyökkäyksellä. Osa kansanedustajista näprää viimeisintä mallia olevaa älypuhelintaan jatkuvasti tai hyppää täysistuntosalista pois ja takaisin. Maamme ykköspäättäjiä ja heidänkin kokoustamiskäytöstapansa kaipaavat hiomista. Toisaalta vessassa on käytävä ja sosiaalisen median statusta päivitettävä eduskunnassakin. Vai onko sosiaalialan opiskelijan havainnointitulokulma valmiiksi jo ennakkoluuloinen: mihin tavallisen kansan rahavirrat valuvat, mihin lastensuojelun kipeästi kaipaamat eurot? Missä kulkevat ennaltaehkäisevien ja kynnyksettömien palvelujen suuntaviivat? Päätyvätkö edustajat lööppeihin housut kintuissa vai nostavatko keskusteluun vähäosaisten arjen? 

Lehtereillä on myös ilahduttavan paljon eläkeläisiä, joista osa kuuntelee keskittyneesti eduskunnan esittämiä kysymyksiä hallitukselle. Joitakin päivän pitkä matka uuvuttaa niin paljon, että alhaalta kuuluva keskustelu on kuin iltasatua. Iltasadun nimi voisi olla ” Muurahaissatu”. Kuvaannollisesti voisi ajatella, että puhemies on muurahaispesän valtias, hallitus ja eduskunta työläitä muurahaisia. Hallitukselle tuntuu osuvan paljon vastuuta, he tuntuvat olevan paljon vartijoita. Yhdyskunta on riippuvainen kaikista kasteista, ja jos yksikin niistä häviää kokonaan, koko pesä kuolee. Jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä Suomen valtion toiminnan rakentajana ja turvaajana.

Kyselytunnin päästessä täyteen vauhtiin, monella edustajalla on paljon kysyttävää. Kysymykset koskevat lähinnä Suomesta Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia ja heidän kaltoinkohteluaan. Närkästystä herättää Ruotsin päätös siitä, että se maksaa korvauksia vain ruotsalaisille sotalapsille, ei suomalaisille. Toinen kiihkeääkin keskustelua nostattava aihe on Talvivaaran kaivoksen jätevuoto. Kansanedustajat peräänkuuluttavat hallituksen vastuuta ja moittivat hallitusta paikallisten viranomaisten selän takana pakoilemista. Tunti on lyhyt aika ja lopuksi ehditään enää raapaista pintaa kysymyksillä Vaasan ja Uumajan välisen liikennöinnin turvaamisesta sekä ensihoidon siirtymisestä kunnilta sairaanhoitopiireille ja sen aiheuttamista kustannuksista.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma kirjoittaa Suomen eduskunta –oppaan (12/2011) alkupuheessa: ”Jokaisella kansanedustajalla on visio huomisen Suomesta. Eduskuntatyö on kahdensadan kansanedustajan näkemyksen yhteensovittamista ja paremman tulevaisuuden luomista.” Kahdensadan edustajan paimentaminen sekä yhteisen vision löytäminen käy hikisestä urakasta. Entistä hikisemmäksi urakan tekee se, että tavoitteena olisi löytää viiden miljoonan suomalaisen yhteinen visio ja parempi tulevaisuus kahdellasadalla hartiavoimalla. Ehkä edustajien kannattaisikin vetää taas lämmitetyt villahousut jalkaansa ja palata inhimillisten perusasioiden pariin lööppien sijaan. Ja kansalaisten kannattaisi antaa edustajilleen työrauha; mehän heidät olemme vapaaehtoisesti valinneet asioistamme päättämään.

SoTe johtamisen ja kehittämisen ja Sos-yamk ryhmä eduskuntatalon portailla (kuva Seija Telaranta)