projektimatka Tartoon 2-7.12.2014.

Olen työskennellyt kotihoidossa lähihoitajana 15-vuotta ja nyt syksyllä alottanut sairaanhoitajan opinnot Tamkissa monimuotoisena. Hain projektiin mukaan spontaanisti ja kuullessani päässeeni porukkaan, iski paniikki. Kysymyksiä riitti! Kuinka pärjäisin matkassa muiden ollessa sosiaalipuolen opiskelijoita ja ehkä jo opinnoissaan pidemmälläkin kuin itse olen. Osaisinko toimia tilanteiden vaatimalla tavalla ja kuinka sosiaali - ja terveyspuolen erot näkyisivät toimintatavoissamme. Huoli osoittautui turhaksi.

Matkaa tehdään suomalaisella sisulla ja taidolla. Ensikertalaiset selviävät tavallisella, konkarit Hornalla ja alumnit tarvitsevat merimiesten juttuja.

Matkaan lähtenyt porukka sulautui ryhmäksi todella nopeasti ja kaikkien suuri motivaatio projektia kohtaan näkyi ja tuntui. Oli opettavaista kuulla sosionomi-opiskelijoiden opinnoista ja itse jakaa terveyspuolen asioita. Meitä sairaanhoitaja-opiskelijoita oli porukassa kaksi. Myös tutustumispaikat osoittautuivat monipuoliseksi. Kyse ei ollut pelkästään sosiaalipuoleen liittyvistä ongelmista vaan erilaiset sairaudet ja tartuntatauditkin tuli käsiteltyä. Oli hienoa huomata, että vaikka opintomme ovat kovin erilaisia, on ihmisten auttamisen halu ja avoimuus uutta kohtaan meitä kaikkia yhdistävä tekijä. Saimme aikaiseksi mahtavia keskusteluja tulevista eri työvaihtoehdoista, monenlaisista työkokemuksista ja kansainvälisyys oli porukalle lähellä sydäntä.

 Itselle oli todella avaavaa huomata ihmisten kykenevän ylittämään itsensä tilanteissa, jotka sitä vaativat ja kaikki laittoivat itsensä likoon. Projektiin osallistuminen tuntui olevan lahja, eikä vähiten porukan vetäjän innostuksen vuoksi. Projektia johtaneen Tapion sitoutuminen ja innostus projekteihin on valtavaa ja se todella tarttuu. Tästä reissusta jäi itselleni pelkästään hyvä fiilis ja suuri halu kokea vielä opintojen aikana jotain vastaavaa. On kasvattavaa mennä omien rajojen yli ja tällainen kirjava projekti, sekä ryhmä, antaa varmasti jokaiselle uusia eväitä tulevaisuuden opintoihin ja työelämään.

Heli Teisko

Hoitotyön-opiskelija

MÄE KODUN LASTENKOTI

Kävimme lyhyellä vierailulla Mäe Kodun lastenkodissa Tarton keskustan kupeessa. Mäe Kodussa jokaiselle lapselle on omat ”perheensä”, joissa kussakin on omat työntekijät ja eri-ikäisiä lapsia. Lapset asuvat lastenkodissa pääsääntöisesti pitkäaikaisesti, elämäntilanteesta riippuen. Mäe Kodun toimintaa ohjaavat arvot pohjautuvat tasa-arvoiseen ja lämminhenkiseen kasvatustapaan ja yhdessä kasvamiseen. Pitkäaikainen asuminen voi tarkoittaa sitä, että lapsi voi asua Mäe Kodussa vielä täysi-ikäisenäkin – sehän on lapsen koti ja asua saa niin pitkään kun tarvitsee.

Vierailumme aikana paikalla oli vain pari lasta, joten tällä kertaa emme päässeet näkemään taloa täydessä touhussa. Työntekijät kuitenkin kertoivat lastenkodin periaatteista, joten talon tavat tulivat jollakin tapaa kuitenkin tutuiksi. Keskustelu käytiin viron kielellä, joten samalla tuli opittua hieman lisää viron kieltä ja oivallettua, että suomalaisena sitä on suhteellisen helppo ymmärtää, vaikka joka sanan merkitystä ei tietäisikään.

TARTON LASTEN TURVAKOTI

Matkamme viimeinen etappi oli lasten turvakoti Tartossa. Turvakoti on väliaikainen asuinpaikka lapsille (tai äideille yhdessä lastensa kanssa), jotka ovat tulleet kaltoinkohdelluiksi eivätkä voi asua kotona. Paikka on auki ympäri vuorokauden, eli lapsia saattaa tulla sisään milloin vain.

Juhlavalmisteluja + lopputuloksen tsekkausta

Päivän ohjelmaan kuului joulujuhla, johon olimme valmistelleet oman esityksen. Tuomisina meillä oli lapsille leluja ja vaatteita, jotka oli tarkoitus jakaa lahjapaketteina illan juhlassa. Päivä alkoikin lahjojen paketoinnilla, jossa riitti puuhaa aamupäiväksi. Ohjelmaan kuului myös pipareiden leipomista lasten kanssa. Kommunikointi leipomisen lomassa sujui mukavasti suomen, viron ja elekielen sekoituksella. Olennaista oli yhdessä tekemisen ilo ja jaetut hymyt yli kielimuurien.

Sankarit-näytelmän väki esiintymisvalmiina

Tarton lasten turvakodin juhlaväkeä. Joulupukki on Se ainoa oikea

Ilta huipentui joulujuhlaan, jossa meillä oli ensimmäinen esitysvuoro sisältäen lelut-aiheisen näytelmän. Lavalla nähtiin muun muassa robotti, jongleeraava jänis sekä Turtles-mutanttikilpikonna. Turvakodin väen esityksestäkään ei vauhtia ja tunnelmaa puuttunut, ja juhlan päätteeksi paikalle saapui tietenkin joulupukki lahjoja jakamaan. Lopuksi meillä oli aikaa syödä herkkupöydän antimia sekä viettää aikaa talon väen kanssa. Päivästä turvakodilla jäi päällimmäisenä mieleen lämminhenkinen, välittävä tunnelma henkilökunnan sekä lasten ja nuorten välillä. Juhlassa olivat mukana suomalaisesta käytännöstä poiketen myös työntekijöiden perheet ja lapset. Oli hienoa huomata myös yhteisestä ohjelmasta välittynyt riemu ja innostuneisuus sekä lasten avoin ja utelias suhtautuminen meitä vierailijoita kohtaan. Varsinaisen juhlaohjelman jälkeen istuimme lasten ja työntekijöiden kanssa lattialla ja kuuntelimme vapaaehtoistyöntekijöiden soittamaa musiikkia. Lapset leikkivät ja tunnelma oli lämmin. Haikein mutta hyvin mielin päätimme päivän yhteisellä illanvietolla turvakodin henkilökunnan kanssa.

Sosiaaliala haastaa TAMK:in pohtimaan

Projektiluontoinen oppiminen aidossa, monikulttuurisessa ympäristössä moniammatillisen tiimin kanssa on korvaamattoman arvokasta. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille erilaisten kulttuurien sekä sosiaalisten ympäristöjen kohtaaminen tulisi vahvemmin sisällyttää opintoihin. Kuten monet näissä projekteissa mukana olleet ovat sanoneet, opettaa tämänkaltainen muutaman päivän intensiivikurssi naapurimaassa saman verran kuin muutaman kuukauden opiskelu koulun luentosaleissa. Teoriaopetusta yhtään väheksymättä uskallan väittää, että edes yksi vastaava projektiopinto kasvattaisi jokaista opiskelijaa kohti täydempää minuuttaan sekä ammatillisuuttaan. Haastammekin nyt Tampereen ammattikorkeakoulun pohtimaan taloudellisia aatteitaan. Näiden projektiopintojen taloudellinen tukeminen madaltaisi opiskelijoiden kynnystä osallistua, ja näin ollen antaisi tasavertaisemmat mahdollisuudet oppimiseen.

Kiitämme hyvästä yhteistyöstä Hämeenkadun Tigeriä.

SOS17A