Saimme taas loistavan tekosyyn lähteä tutustumaan Venäjän ihmeisiin lehtori Salomäen esimerkillisesti luotsaamasta Lapset elämänsä valtiaiksi- projektista. Itse olin matkassa toista kertaa, mutta löytyipä retkikunnastamme niin vanhaa konkariakin, kuin myös ensikertalaista. Niin monenkirjavaa oli matkustajien joukko, että ainut yhdistävä tekijä oli todella huono venäjän kielen taito. Mikä ei kuitenkaan tahtia haitannut, päinvastoin.
 |
| Viipuriasema |
Aikaisin keskiviikko-aamuna tapahtui odotettu lähtö kohti itää ja passikuvien vertailun jälkeen huomasimme olevammekin jo Viipurissa. Siellä tiivissä ohjelmassa oli ehkä matkan virallisinta antia, Viipurin kulttuuritoimiston järjestämänä. Pääsimme breikkaamaan ja maalaamaan seiniä, eli kaikkea mitä aloitteleva sosionomi voi toivoa.
Pietarissa ohjelma oli kokonaisuudessaan paikotellen hyvinkin hektinen ja kolme ja puoli päivää tuntuivat ainakin kahdelta viikolta. Metropoli mikä metropoli, niin kuin eräskin seurueemme jäsen totesi närkästyneelle lastenkodin vartijalle. Ensimmäinen päivä oli pyhitetty koululle numero 260. Mukavan ja vauhdikkaan päivän aikana pelasimme mm. lentopalloa. Iltaa istuimme tietenkin ravintolassa päivän antia läpikäyden ja maailmaa yleisesti parantaen.
Perjantaina ohjelmassa oli jo perinteeksi muodostunut seminaari Herzenin yliopistossa ja vierailu Transit-Prijut nimisessä lastenkodissa. Matkan varrelle mahtui hienoisia ajankäytöllisiä ongelmia, mutta saimme joka tapauksessa nauttia molemmissa paikoissa ystävällisestä tunnelmasta ja jopa tanssi- sekä painiesityksistä. Kuvat kertonevat olennaisen.
Lauantai-päivä ei ollut edellisiä löysempi, vaan rynnistimme epäonnistuneen vankilavierailun jälkeen yllätysvisiitille Tyttöjen taloksi kutsuttuun lastenkotiin, josta jatkoimme Stellit- organisaation vieraaksi toiselle puolelle kaupunkia. Tyttöjen talon hauskoista ja inspiroivista leikeistä olikin melkoinen muutos erittäin ammattimaisen Stellitin vieraaksi, jossa toimimme lähinnä kuunteluoppilaana. Jatkosuunnitelmat ja tuleva yhteistyö kuullostikin erittäin mielenkiintoiselta. Virallisen ohjelman jälkeen aikaa oli kulttuuriin tutustumiselle, jota harjoitimmekin ahkerasti useassa eri paikassa mm. kikkeriä pelaten ja villisti tanssien. Kaupungillakin kerkesi sunnuntaina hieman kierrellä, mutta kuten aina hyvillä reissuilla, lähtö tulee liian pian.
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? No ainakin blinit, loistavat kieliväläytykset (harasee finski bonbon), hyvä matkaseura ja väenpaljous Pietarissa. Mutta myös paljon uutta ammatillista tietoa ja pohdittavaa, kuin myös elämästä yleensä. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi reissuksi Pietariin, nyt jäi jo pari venäläistä sanaakin mieleen. Loppuun vielä kuvamateriaalia öiseltä Nevski Prospektilta ja eräs taiteilija työssään.
Finski studenten- ryhmän puolesta,
Ville Väisänen, SOSKU13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti