perjantai 24. maaliskuuta 2017

YHTEISTYÖTÄ VIROSSA NELJÄNNESVUOSISATA

Neuvostoliiton romahdettua ja Viron itsenäistyttyä yhteiskunnallinen murros muutti elämää ja  lapsia jäi mm kaduille asumaan. Tähän akuuttiin asiaan perustettiin vuonna 1992 Tarton lasten turvakoti ja Tampereen sosiaalialan oppilaitos aloitti turvatalon kanssa yhteistyön Mannerheimin lastensuojeluliiton aktiivin Anja Visakorven Viron suhteiden perusteella. Väkevää ajan hermolla olemista kuvaa myös se, että kolmen opettajan (Eila Vuorinen, Ulla-Maija Takkunen ja Tapio Salomäki) lisäksi konkreettisen yhteistyön käynnistämiseen osallistuivat myös sosiaalikasvattaja-opiskelijat. Heistä yksi, Antti Kouttu, on jatkanut aktiivista yhteistyötä alumnina edelleen tämän 25 vuoden ajan."

Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaali-ja terveysalan yksikkö on jatkanut Pirkanmaa ammattikorkeakoulun ja Tampereen sosiaalialan oppilaitoksen aloittamaa yhteistyötä Virossa.
Maaliskuun alussa Tarton lasten turvakoti viettää 25-vuotisjuhlia (Lämpimät onnittelut!). Yhteistyötä on aloitettu ja jatkettu erityisesti heidän kanssaan, mutta vuosien mittaan verkosto on kasvanut  
yhteistyöksi myös Maarjamaa Hariduskollegiumin (ent Kaagveren erityiskoulu) Tallinan ja Tarton vankiloiden kanssa.  Niin ikään monet lastenkodit (esim Mäenkadu) tai kolmannen sektorin toimijat (esin Convictus)  ovat tulleet tutuiksi.

Sosiaalialan opiskelijoille ja vuosien mittaan monille alumneille, vaihto-opiskelijoille sekä vapaaehtoistyöntekijöille Viron kumppanit ovat tarjonneet mielenkiintoisen ja innostavan oppimisympäristön.

Yhteistyömatkojen aikana olemme oppineet tuntemaan paremmin Viron kulttuuria, työskentelytapoja ja periaatteita. Olemme myös oppineet tuntemaan paremmin myös itseämme.
Opettajana -kliseemäiseti sanottuna- päivääkään en näistä kokemuksista vaihtaisi pois. On hienoa saada työskennellä innostavan opiskelijaporukan kanssa.

Tapio Salomäki
lehtori

Convictus  



Ensimmäinen vierailukohteemme opintomatkalla oli Convictus, joka on 14 vuotta Tallinnassa toiminut kansalaisjärjestö. Se tarjoaa matalalla kynnyksellä sosiaali- ja terveysneuvontaa piikkihuumeiden käyttäjille, neulojen ja ruiskujen vaihtoa, ruokapakettien jakoa, ilmaista HIV-testausta sekä mahdollisuuden peseytyä.  Convictus on avoinna 10-22:00 välisenä aikana, jonka lisäksi kaduilla tehdään jalkautuvaa työtä neulojen vaihdossa. Kiinnitimmekin huomiota riittävän pitkiin aukioloaikoihin ja palveluiden monipuolisuuteen saman katon alla. Nämä tukevat matalan kynnyksen ajatusta.

Convictuksessa työskentelee vakituisesti 11 henkilöä mukaan lukien kaksi sosiaalityöntekijää ja kerran viikossa käyvän psykologi. Lisäksi toiminnassa on mukana vapaaehtoisia ja opiskelijoita etenkin jalkautuvassa työssä. Työntekijöistä noin 50-60% on omaa huumetaustaa sekä tiloissa kokoontui säännöllisesti NA-ryhmä. Asiakkaiden keski-ikä Convictuksessa on noin 25 vuotta, ja saimme kuulla, että keski-ikä on alentumaan päin ja valtaosa asiakkaista onkin nuoria miehiä. Convictuksen asiakaskunnassa näkyy venäläisväestön eriytyminen kantaväestöstä, sillä jopa 95% asiakkaista on venäläistaustaisia. Viron itsenäistymisen jäljet näkyvät siis hyvin Convictuksen arjessa.

Meille esiteltiin kattavasti Convictuksessa parhaillaan menevä tutkimusprojekti Tarton yliopiston ja New Yorkissa tehtävän kumppanijärjestön kanssa. Projektin tavoitteena on paitsi tuottaa tutkimustietoa, myös vähentää ruiskuhuumeiden käyttöä. Painopiste on piikkihuumeiden käytön aloittamiseen puuttumisessa. Työtä tehdään paljon kahden kesken, ja usein keskustelut ovat tunnepitoisia. Keskusteluissa keskitytään antamaan keinoja siihen, kuinka kieltäytyä huumeista sekä annetaan valistusta yliannostuksista. Intervention jälkeen on mahdollista saada Naloxenia, eli lääkettä jota käytetään yliannostuksien hoitoon. Viranomaispelon vuoksi moni huumeidenkäyttäjä ei uskalla soittaa apua, ja toiminnalla vähennetään huumekuolemia. Opinnoissakin tutuksi tullut motivoivan haastattelun menetelmä tuli vastaan Convictuksessakin, sillä sitä käytetään projektin haastatteluissa. Projektissa haasteena sen sijaan nähtiin se, että pitkäkestoiseen tutkimukseen on vaikea saada sitoutuvia asiakkaita.

Erityisesti mieleen jäi projektin asiakaslähtöisyys. Hoito nähtiin kannattavampana kuin rankaiseminen, ja tietoutta projektin vaikutuksista vietiin aina Viron hallintoon asti. Yhteiskunnallisen tietoisuuden lisääminen oli tärkeä osa toimintaa. Esimerkkinä mainittakoon se, että kaikki asiakkaat saivat projektin kautta ilmaisen henkilökortin, joka on edellytys julkisten palvelujen saamiselle. Näin voidaan lisätä huumeidenkäyttäjien ihmisarvoa ja osallisuutta yhteiskuntaan ja sen tuottamiin palveluihin. Tavoitteena on tarjota huumeidenkäyttäjille mahdollisuus saavuttaa tila jossa hän voi tulla tasavertaiseksi ja täysipainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi.



 Kuvassa Convictuksen näytteenottopiste

Matkalla Convictukseen







Kirj. Jyri, Maiju ja Tuulikki

TALLINN VANGLA
Oli hyinen marraskuinen iltapäivä. Sisukas sosionomiryhmämme taivalsi läpi tuulen ja tuiskun kohti seuraavaa kohdettamme, Tallinnan vankilaa.
                                                                                                        
Harvoin on näin paljon tunkua vankilan porteista tähän suuntaan
Tallinnan vankila on perustettu vuonna 1919, ja se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Tällä hetkellä vankilassa on noin 800 vankia. Meneillään on uuden suuremman vankilan rakennusprojekti, johon nykyiset vangit siirretään sen valmistuttua. Vankilassa toimii koulu, jonka opetus vastaa yläastetasoa (secondary school). Vangeilla on oikeus opetukseen joko viroksi tai venäjäksi. Myös kiinteistön ja laitteiden huollon opiskelu on vankilassa mahdollista. Lisäksi vangit työskentelevät vankilan keittiössä ja pesutuvassa sekä tekevät korjaus- ja uudistustöitä. Osa vangeista työllistetään vankilan metalli- ja puutyöpajoihin.
Vaikka vankilasta ulospääsyä pidetään yleensä haastavana, ei sisäänpääsykään ole aivan lasten leikkiä. Portilta meidät tuli noutamaan vankilan työntekijä. Astuimme ensin portinvartijan koppiin, jossa meiltä tarkastettiin ensimmäisen kerran passit. Tästä kävelimme vankilan henkilökunnan ovelle, josta sisään otettiin kolme henkilöä kerrallaan turvatarkastukseen. Eteisessä odottivat mm. lentokentältä tutut läpivalaisulaitteet ja uusi passitarkastus. Tavarat piti jättää lukollisiin lokeroihin. Tarkastuksen läpäistyään siirryimme seuraavasta ovesta vankilan sisäpuolelle ja uudet kolme henkilöä pääsivät tarkastettaviksi. Yhden jäsenen vankilareissu meinasi tyssätä metallisiin farkun nappeihin, mutta onneksi kaikki pääsimme lopulta ”linnaan”.
Sisällä meitä oli vastassa suomea puhuva vankilan psykologi, joka kierrätti meitä ympäri vankilan aluetta ja esitteli paikkoja. Näimme mm. tyrmämäiset eristyssellit, jossa sängyt nostetaan päiväsaikaan pois ja wc:nä toimii sellin nurkassa oleva reikä. Pääsimme myös kurkistamaan parille oppitunnille, sekä tutustumaan kirjastoon, rukoushuoneeseen ja muihin vankilan toimintatiloihin. Sosionomin näkökulmasta oli erityisen mielenkiintoista kuulla erilaisista kuntoutusohjelmista, joihin vangeilla on mahdollisuus hakea. Esimerkiksi päihdekuntoutusta toteutetaan ryhmätapaamisina.
 Vankilavierailu oli antoisa kokemus, erityisesti ensikertalaisille. Pääsimme näkemään miltä vankilaolosuhteissa näyttää, tutustumaan vankien jokapäiväiseen elämään telkien takana, sekä aistimaan suljetun paikan tunnelmaa. Suurimmalla osalla käsitys vankilasta perustuu pitkälti TV:n luomaan mielikuvaan, joten oli siis hyvä nähdä mitkä oletukset vahvistuivat ja mitkä kumoutuivat. Mahdollisten aiempien tai tulevien vankilavierailujen lisäksi on nyt myös olemassa vertailupohjaa naapurimaamme olosuhteisiin. Uusien kokemusten ja opittujen asioiden lisäksi mieleen jäi henkilökunnan lämmin ja ystävällinen vastaanotto. He myös vastailivat mielellään kysymyksiimme.
Selvisimme kaikki tällä kertaa muutaman tunnin tuomioilla, hyvän käytöksen vuoksi.
T:Vilma ja Karo


LILLE MAJA / TARTO

Lille Maja on Tarton kaupungin pyörittämä nuortentalo.  Kolme tärkeintä työsuuntausta ovat työttömät nuoret, yhteistyö koulujen kanssa ja EVS-vapaaehtoiset. Tarkoituksena on tarjota merkityksellistä non-formaalia toiminnallista opetusta nuorille käyttäen taidemenetelmiä apuna. Kulmakivinä oli kansainvälinen nuorisotyö ja sosiaalisten taitojen kehittäminen. Lille Majan visiona on kehittää nuorisotyötä yhteistyönä paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Arvoina nuortentalolla ovat luovuus, välittäminen, vastuullisuus ja yhteistyö.

Saapuessamme nuortentalolle, pihan nuotiopaikalla istui ryhmä lapsia keskittyneesti kuunnellen ohjaajan kertomaa satua. Rakennus oli upea vanha 4-kerroksinen kivitalo.  Vierailumme aikaan Lille Majassa oli meneillään seikkailupäivän valmistelut lapsille. Taiteellisuus ja toiminnallisuus välittyi heti kun astuimme sisään rakennukseen; vastaan käveli eläinhahmoiksi pukeutuneita ohjaajia. Talo oli myös koristeltu seikkailupäivää varten satumaaksi. Hämmästyimme kuinka paljon oli panostettu seikkailupäivän tunnelman luomiseen. Talosta löytyi mm. kaappi, joka vei Narniaan ja luminen satumaa.

Lille Majassa työskentelee nuortentalon johtaja ja 7 vakituista nuorisotyöntekijää.  Heillä on myös säännöllisesti eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun (EVS European Voluntary Service) kautta vapaaehtoinen työntekijä. Vierailumme aikaan vapaaehtoistyöntekijä oli Unkarista. Nuorten talo on auki joka arkipäivä ja viikossa vähintään  30 tuntia. Iltaisin tiloja hyödyntävät paikalliset liikunta- ja käsityökerhot. Lille Majassa käynti on lapsille ja nuorille maksutonta ja kaikki ovat tervetulleita.

Lille Majan tilat olivat monipuoliset ja helposti muuntautuvat ja niitä hyödynnettiin tehokkaasti.  Sisätiloista löytyi huoneita, joissa on mahdollisuus harrastaa käsitöitä, pelata erilaisia lautapelejä sekä biljardia ja pingistä. Tuttua nuorisotalon meininkiä siis.

Tällaisten nuortentalojen ja nuorisotyön merkitystä ei voi vähätellä. Lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harjoitella tutuissa ja turvallisissa ympyröissä sosiaalisia taitoja yhdessä toistensa kanssa ammattilaisten ja luotettavien aikuisten tukemana. Myös paikan merkitys kulttuurin näkökulmasta on suuri: siellä jaetaan, koetaan ja tuotetaan yhdessä kulttuuria erityisesti nuorille. Erilaiset taidemenetelmät ja draama ovat hyödyllisiä, sillä ne tukevat luovuuden kehittymistä tulevaa elämää varten. Tällainen toiminta vahvistaa myös monellakin tapaa lasten ja nuorten henkistä kasvua.

Karoliina & Pietu




Kapteenin Ploki
Opintomatkalla Virossa 30.11- 4.12.2016
Jukka ja Otto, Päivä Maarjamaa Hariduskolleegiumissa

Syksyn 2016 opintojen huipennus oli tänäkin vuonna opintomatka Viroon. Sosiaalipedagogisessa hengessä tapahtuva opintomatka tarjoaa opiskelijalle huikean mahdollisuuden tutustua sosiaalialan käytäntöihin ja työpaikkoihin rakkaassa etelänaapurissamme. Tämän lisäksi tarjolla on kansainvälistä verkostoitumista ja vaikkapa ulkomaan harjoittelupaikka. Matka haastaa opiskelijaa avaamaan omia näkemyksiä ja ennakkoluuloja, oppimaan uutta ja toimivaan joustavasti muuttuvissa tilanteissa.
Yhtenä vierailukohteena matkalla oli Maarjamaa Harjoduskolleegium. Olimme valmistautuneet vierailuun lähettämällä paikkaan ennakkotehtävän, joka koostui kuvallisista ja hajullisista vihjeistä. Ideana oli ratkaista ristisanatehtävä vihjeiden perusteella, kirjoittaa vastaukset suomeksi ja löytää sanojen keskelle muodostuva viron kielinen lause ”Usu oma unistustesse” eli pidä kiinni unelmistasi. Paikan päällä sitten tarkistimme tehtävät ja jaoimme lapsille palkinnot hienoista suorituksista.

Kuva 1 Uudet tilat otettu käyttöön 31.12.2015

Harjoduskolleegium on käytännössä suljettu sisäoppilaitos, jossa lapset asuvat ja käyvät koulua. Lapset ovat laitoksessa sosiaalitoimen ja vanhempien yhteisellä päätöksellä. Iältään lapset ovat 9-14 vuotiaita. Kolleegiumin alaisuudessa toimii myös toinen erillinen yksikkö, jossa ovat asteen vanhemmat 14-17 vuotiaat lapset. Vanhemmat lapset ovat laitoksessa Viron oikeusministeriön päätöksellä.  Työntekijöitä tässä yksikössä on noin 120 ja nuoria noin 45, vanhempien nuorten laitoksessa hieman enemmän.
Kuva 2 Esittelykierroksella: Zumbasalin vahanuket
Kuva 3 Terapiahuone
Yhteistoimintana kolleegiumilaiset olivat järjestäneet meille heijastimen teko työpajan. Yritin silmä kovana tarkkailla kuinka heijastimia oli tarkoitus työstää, mutta päädyin aina hakoteille.  Valmistuin kuitenkin heijastintyöpajasta tyydyttävin arvosanoin, tästä johtuen olen kauniin ja sopusuhtaisen heijastimen kantaja tätä nykyä.


Kuva 4 Uudet asumisyksiköt
Kuva 5 Lasten yhteinen joulupiirros
Meidät otettiin paikassa vastaan lämpimästi, aktiivisimpien lasten kiipeillessä pitkin jumppasalin seiniä toivottaen meidät tervetulleeksi. Pieni jännittyneisyys kuitenkin leijui ilmassa, ja levottomimmat lapset poistettiin salista nopeasti kenenkään huomaamatta. Paikan toiminnasta huokui välittävä ilmapiiri ja ote työntekemiseen, joskin kasvatustyyli oli omaan näkökulmaan väliin hieman liiankin behavioristinen. Merkille pantavaa oli, että vartioita ei erottanut pukeutumisen puolesta ohjaajista ja muista työntekijöitä, heidät tunnisti vain vyöllä roikkuvasta radiopuhelimesta ja korvanapista.  Puitteiltaan ja turvallisuudeltaan paikka on takuulla huippuluokkaa myös Euroopan mittakaavassa. Kuuleman mukaan aikaisempana vuonna vanhojen  tilojen ikkunoissa oli havaittu puutteita, jotka mahdollistivat pakenemisen näppäräsormisimmille asukeille. Kolleegiumin uudet tilat oli otettu käyttöön  viime syksynä, kaikki oli viimeistä piirtoa myöten modernia arkkitehtuuria. Luokkatilat olivat uusia ja hyvin suunniteltuja, musiikki luokat, tekniset tilat ja kemianluokat siivittivät minut takaisin ala-asteen katkeransuloisiin  muistoihin omista ajoistani opin tiellä.
Kaiken kaikkiaan reissu oli mitä mainioin hetkellinen sukellus sisäoppilaitoksen toimintaan ja fasiliteetteihin. Tulevaisuutta ajatellen, kanssaoppimista ja dialogia kannattaa mielestäni ehdottomasti jatkaa tulevaisuudessa. Huikea reissu.

Otto ja Jukka



Viron opintomatkamme huipentui pikkujoulujuhlaan, joka on perinteisesti järjestetty yhdessä Tarton lasten turvakodin kanssa jo yhteistyön alkuajoista lähtien. Turvakoti on perustettu vuonna 1992 ja se toimii Tarton kaupungin alaisuudessa. Kodista löytyy 20 paikkaa väkivallasta, sen uhasta tai muusta kaltoinkohtelusta kärsiville 3-18-vuotiaille lapsille sekä vanhemmille pienten lasten kanssa. Turvakodin ovet ovat avoinna yötä päivää. Kodin yhteydessä toimii myös päiväkeskus, joka tarjoaa iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa kouluikäisille lapsille arkipäivisin kello 10-17:30.

Turvakodin johtaja on Piret Värnö, jolla on tärkeä rooli yhteistyön saumattomassa jatkumisessa turvakodin ja TAMKin välillä. Hänen lisäkseen virka-aikana turvakodissa toimii sosiaalipedagogi. Hänen työhönsä kuuluu asiakkaiden virallisten asioiden hoitaminen ja niistä päättäminen, eli työnkuva vastaa jokseenkin suomalaista sosiaalityöntekijän virkaa. Asiakkaiden arjesta tietää eniten kasvattaja, joka on paikalla vuorokauden ympäri. Päiväkeskuksella on oma kasvattaja sen aukioloaikoina. Ilta- ja yöaikaan kasvattajan tukena on apukasvattaja (entiseltä nimikkeeltään turvamies). Lisäksi henkilökuntaan kuuluvat kokit sekä siivooja, joka käy muutaman kerran kuukaudessa. Turvakodilla on myös usein siviilipalvelusmiehiä, joiden tehtäviin kuuluvat hyvin monenlaiset työt kilpikonnamagneettien maalaamisesta pyörävaraston siivoamiseen.
Kasvattajien työpäivän pituus on 24 tuntia. He tulevat töihin yhdeksään aamulla ja pääsevät lähtemään seuraavana aamuna, kun toinen työntekijä tulee paikalle. Kahdeksan tunnin työpäiviin tottuneelle pituus voi kuulostaa hurjalta, mutta työntekijät kertovat nauttivansa pitkistä vuoroista. Niiden ansiosta töitä ei tarvitse tehdä niin monena päivänä, ja vapaa-aikaa jää enemmän. Lisäksi langat on helpompi pitää käsissä, kun sama ihminen tietää koko päivän, mitä talossa tapahtuu.
Itselleni vierailu turvakodilla oli koko viikon kohokohta, sillä olin siellä harjoittelussa viime keväänä ja paikka oli siis entuudestaan tuttu. Lisäksi juhlavalmisteluista ja itse juhlasta jäi edellisvuoden reissulta mieleen aivan mahtava tunnelma, joten odotukset olivat korkealla.

Pukin pajan Tarton osasto

Innokkaat keittäjät työn touhussa
Saavuimme turvatalolle aamulla kymmenen aikaan, ja aloimme heti hommiin. Pääsimme vihdoin tyhjentämään koko reissun selkävaivoja aiheuttaneet rinkat, matkalaukut, kangaskassit ja muut epämääräiset pussukat, joiden sisältä löytyi joululahjatarpeita pehmoleluista muistipeleihin. Tehtävänämme oli koota saamamme nimilistan mukaan jokaiselle vieraalle sopiva lahja pukinkonttiin. Paketoinnin lomassa keitimme joulupuuron, leivoimme asiakkaiden kanssa pipareita, kävimme läpi näytelmämme kenraaliharjoituksen ja ravitsimme itseämme edellisvuonna tutuksi käyneen Opera Pizzerian antimilla.


Pukuloistoa kenraaliharjoituksissa



Illan odotetuin hetki oli joulujuhla, jossa sekä me että turvakodin porukka pääsimme estradille huikeiden spektaakkelinäytelmiemme kanssa. Tällä kertaa teemana oli ”Hello Cosmos, this is Earth”. Vaikka esitykset oli valmisteltu erikseen pelkän yhteisen teeman ohjaamana, niistä löytyi yllättävän paljon yhteisiä elementtejä. Esitysten jälkeen Suomesta asti poroillaan paikan päälle saapunut alumiinipukki pääsi lahjanjakohommiin. Jokainen lahjan saanut myös esitti hänelle laulun, runon tai arvoituksen.

Kun joulupukki suukon sai…
Juhlan jälkeen saimme kokea osamme turvakodin vieraanvaraisuudesta, kun he olivat laittaneet meille pöydän täyteen toinen toistaan upeampia herkkuja. Pöydän antimia sai alkaa sulatella saman tien, kun juhlaväki riehaantui Slavan johdolla tanssien pyörteisiin. Opiskelijoiden ja työntekijöiden ilta jatkui vielä viereiseen juhlatilaan, jossa meille tarjoutui taas loistava mahdollisuus verkostoitumiseen ja suhteiden luomiseen etelänaapurin ystävien kanssa. Nälästä ei tarvinnut kärsiä jatkoillakaan, sillä perunatarjoilu pelasi tanssilattialle asti!

Tanssin pyörteissä turvakodilla
Jo ensimmäinen turvakodilla näkemäni joulujuhla nosti kyyneleet silmäkulmiin, ja toisella kertaa vesiputous oli aivan yhtä lähellä. Turvakodin toiminnassa välittyy ajatus yhteisöllisyydestä, ja he kutsuvatkin itseään yhdeksi perheeksi. Tästä hyvä esimerkki on turvakodin joulujuhlanäytelmä, johon saavat osallistua turvakodin ja päiväkeskuksen asiakkaat sekä työntekijät yhdessä. Mielestäni tämä asettaa toimijat samalle tasolle ja osaltaan pienentää työntekijöiden ja asiakkaiden välistä kuilua. Lisäksi näytelmästä näkyi rentous ja palo yhdessä tekemiseen.

Kaiken kaikkiaan päivästä sekä illasta jäi uskomattoman lämmin ja kiitollinen olo. Turvakodilla vierailtaessa on helppo nähdä, millainen merkitys pitkään jatkuneella yhteistyöllä on!

Turvakoti jäi taakse näin haikeissa tunnelmissa
Väga suur aitäh turvakodu perele!
<3 Vilma ja muut reissaajat
P.S. Turvakodilla on tällä hetkellä meneillään Pesäpuu-projekti, jolla he keräävät rahaa lapsille tarkoitettuun kiipeilytelineeseen. Lue lisää turvakodista ja projektista suomeksi täältä:







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti