ARJEN JUHLAA VIROSSA TARTOSSA

Kilpikonna- Tarton lasten turvakodin symboli

Pipareitten tekoa turvatalossa

Autenttinen oppimisympäristö tarjoaa aitoja oppimiskokemuksia opiskelijoille. Vuodesta 1992 alkaen Tarton lasten turvakoti ja Kaagveressa sijaitseva Maarjamaa hariduskollegiumin erityislaitos nuorille ovat tarjonneet sosiaalialan opiskelijoille ja minullekin haasteita ja  oppimisen riemua. Ruohonjuuritasoinen työskentely haavoittuvissa olosuhteissa elävien lasten ja heitä tukevien talojen kanssa on auttanut projektiryhmää oppimisessa. Samalla se on muuttanut käsitystäni opettamisesta. Yhdessä tekeminen on paljastanut opiskelijoissa piileviä voimavaroja, jotka eivät pääse esiin tavanomaisissa opetustilanteissa.

Juhlapöytä om katettu Tarton lasten turvakodissa

Tarton lasten turvakodin kanssa olemme työstäneet usean vuoden aikaan teemoitetun pikkujoulunäytelmän.  Joulukuussa  esitimme ”Naapurit” näytelmän ja tälle vuodelle on suunniteltu ”Hello-täällä Kosmos” esitys . Tämän lisäksi leikkien ja leivonnaisten tekemisillä juhlistamme arkea yhdessä lasten kanssa.

Aito, tamperelainen joulupukki saapunut Tarton turvakotiin

Olen etuoikeutettu saadessani tehdä töitä innostavan opiskelijaporukan kanssa. Työ kun tuntuu leikiltä. Samalla kiitämme Tampereen kaupunkia taloudellisesta tuesta projektin onnistumiseksi.

Yes, se on siinä!

Tapio Salomäki

lehtori

Jukka ja Maiju Opintomatkalla Virossa - Tallinnan turvakodu

Olimme mukana sosionomiopiskelijoiden opintomatkalla Viroon syksyllä 2015. Matkan tarkoituksena oli saada ymmärrystä ja näkemystä sosiaalialan työkentästä Virossa, luoda ja ylläpitää kansainvälisiä kontakteja, parantaa kielitaitoa (englanti, viro, venäjä), tutustua vieraaseen kulttuuriin. Tämän kaiken lisäksi avautui mahdollisuus harjoittelupaikkaan ulkomailla. Vierailukohteita matkalla olivat Tallinnan vankila, Tallinnan turvakoti, Maarienmaan erityiskoulu ja Tarton turvakoti. Mielestämme kaikki matkan tarkoituksen yleiset tavoitteet ja odotukset täyttyivät erinomaisesti. 

Opintomatkalla vierailtiin erilaisissa paikoissa, jotka kaikki liittyivät olennaisesti sosionomin työhön. Yksi näistä paikoista oli Tallinnan turvakoti. Se on perustettu vuonna 2001. Turvakodin tarkoitus on tarjota majoitusta ja turvallista ympäristöä lapsille sekä puutteellisesta huolenpidosta kärsiville nuorille. Lisäksi turvakoti tukee perheitä, joilla on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Perhemajoituksessa yleisesti on äiti ja lapsi/lapset. Miehiä turvakotiin ei oteta käytännön syistä naisten yksityisyyden ja puutteellisten majoitustilojen vuoksi. Joka vuosi erilaista tukea tarjotaan keskimäärin 350 lapselle/nuorelle/perheelle. Palvelua tarjotaan yhdeksässä eri toimipisteessä Tallinnan alueella ja lähistöllä.

TAMKin ryhmälle toimintaa oli esittelemässä kyseisen yksikön toiminnasta vastaava henkilö. Ryhmälle esiteltiin organisaation toimintaa ja historiaa laajemmassa mittakaavassa, sekä yksityisempää tietoa kyseisen yksikön toimintamalleista. Opiskelijoiden haastaviin kysymyksiin vastattiin hyvin ja asiantuntevasti. Yksikössä oli aistittavissa lämmin ilmapiiri ja tilat lapsille olivat viihtyisät.  Piha-alue oli suuri ja avara. Valitettavasti lapset ja nuoret eivät tutustumishetkellä olleet paikalla. Kyseisestä yksiköstä löytyy paikka 14 lapselle. Opiskelijalle oli avartava kokemus saada käytännön näkemystä turvakodin toiminnasta Virossa. Turvakodista on mahdollista saada myös harjoittelupaikka, mutta tämä vaatisi hieman orientoitumista viron tai venäjän kieleen. Yhteistiedot ja muuta lisäinfoa turvakodin toiminnasta löytyy osoitteesta www.tallinnalastekodu.ee

Miksi opintomatkalle?

Syy opintomatkalle lähtöön voi liittyä ammatillisen kasvun lisäämiseen, kansainvälisten verkostojen parantamiseen, ymmärryksen ja näkökentän laajentamiseen, mielenkiintoon vieraaseen kulttuuriin, tai ihannetapauksessa näihin kaikkiin ja moniin muihinkin seikkoihin. Vieraassa kulttuurissa ilman yhteistä kieltä yhdessä toimiminen lisää rohkeutta ja taitoja kohdata ihmisiä. Opintomatka on oiva mahdollisuutena kehittää itseään! Tämä kaikki ei tarkoita että matkan järjestely ja toteuttaminen olisi helppoa. Päinvastoin yksi tärkeimmistä kasvunpaikoista matkalla on muuttuvassa tilanteessa, stressissä, mahdollisesti jopa nälässä ja kiireessä toimiminen säilyttäen hyvän positiivisen ryhmähengen ja sosionomin ammatillisuuden. Vieraantumisia saattaa peruuntua, junat voivat olla myöhässä, suunnitelmat järjestetystä ohjelmasta mennä uusiksi, joku voi sairastua yllättäen, haasteita voi ilmaantua tyhjästä.. Nämä ovat tilanteita jotka ehkä jopa parhaalla mahdollisella tavalla kasvattavat sosionomiopiskelijaa tulevaa ammattia ja elämää varten.

Jukka Törrö & Maiju Viikinniemi 15SosC

TALLINN VANGLA

Oli hyinen marraskuinen iltapäivä. Sisukas sosionomiryhmämme taivalsi läpi tuulen ja tuiskun kohti seuraavaa kohdettamme, Tallinnan vankilaa.

Kuvateksti: Harvoin on näin paljon tunkua vankilan porteista tähän suuntaan

                                                                                            
Tallinnan vankila on perustettu vuonna 1919, ja se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Tällä hetkellä vankilassa on noin 800 vankia. Meneillään on uuden suuremman vankilan rakennusprojekti, johon nykyiset vangit siirretään sen valmistuttua. Vankilassa toimii koulu, jonka opetus vastaa yläastetasoa (secondary school). Vangeilla on oikeus opetukseen joko viroksi tai venäjäksi. Myös kiinteistön ja laitteiden huollon opiskelu on vankilassa mahdollista. Lisäksi vangit työskentelevät vankilan keittiössä ja pesutuvassa sekä tekevät korjaus- ja uudistustöitä. Osa vangeista työllistetään vankilan metalli- ja puutyöpajoihin.

Vaikka vankilasta ulospääsyä pidetään yleensä haastavana, ei sisäänpääsykään ole aivan lasten leikkiä. Portilta meidät tuli noutamaan vankilan työntekijä. Astuimme ensin portinvartijan koppiin, jossa meiltä tarkastettiin ensimmäisen kerran passit. Tästä kävelimme vankilan henkilökunnan ovelle, josta sisään otettiin kolme henkilöä kerrallaan turvatarkastukseen. Eteisessä odottivat mm. lentokentältä tutut läpivalaisulaitteet ja uusi passitarkastus. Tavarat piti jättää lukollisiin lokeroihin. Tarkastuksen läpäistyään siirryimme seuraavasta ovesta vankilan sisäpuolelle ja uudet kolme henkilöä pääsivät tarkastettaviksi. Yhden jäsenen vankilareissu meinasi tyssätä metallisiin farkun nappeihin, mutta onneksi kaikki pääsimme lopulta ”linnaan”.

Sisällä meitä oli vastassa suomea puhuva vankilan psykologi, joka kierrätti meitä ympäri vankilan aluetta ja esitteli paikkoja. Näimme mm. tyrmämäiset eristyssellit, jossa sängyt nostetaan päiväsaikaan pois ja wc:nä toimii sellin nurkassa oleva reikä. Pääsimme myös kurkistamaan parille oppitunnille, sekä tutustumaan kirjastoon, rukoushuoneeseen ja muihin vankilan toimintatiloihin. Sosionomin näkökulmasta oli erityisen mielenkiintoista kuulla erilaisista kuntoutusohjelmista, joihin vangeilla on mahdollisuus hakea. Esimerkiksi päihdekuntoutusta toteutetaan ryhmätapaamisina.

Vankilavierailu oli antoisa kokemus, erityisesti ensikertalaisille. Pääsimme näkemään miltä vankilaolosuhteissa näyttää, tutustumaan vankien jokapäiväiseen elämään telkien takana, sekä aistimaan suljetun paikan tunnelmaa. Suurimmalla osalla käsitys vankilasta perustuu pitkälti TV:n luomaan mielikuvaan, joten oli siis hyvä nähdä mitkä oletukset vahvistuivat ja mitkä kumoutuivat. Mahdollisten aiempien tai tulevien vankilavierailujen lisäksi on nyt myös olemassa vertailupohjaa naapurimaamme olosuhteisiin. Uusien kokemusten ja opittujen asioiden lisäksi mieleen jäi henkilökunnan lämmin ja ystävällinen vastaanotto. He myös vastailivat mielellään kysymyksiimme.

Selvisimme kaikki tällä kertaa muutaman tunnin tuomioilla, hyvän käytöksen vuoksi.

Tartu laste turvakodu ja joulujuhla 2015

Tartton lasten turvakoti on vuonna 1992 perustettu ja sitä ylläpitää Tartton kaupunki. Turvakoti on auki ympärivuorokauden ja se tarjoaa turvan alaikäisille lapsille ja nuorille sekä äideille ja heidän lapsilleen. Turvakoti tarjoaa tukea ja ohjausta arkeen sekä apua tulevaisuuden suunnitelmiin.

Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelma on tehnyt yhteistyötä Tartton lasten turvakodin kanssa jo yli 20 vuotta. Niin tänä kuin edellisinäkin vuosina me sosiaalialan opiskelijat ja mentorimme Salomäen perhe sekä eläkkeellä oleva sosiaaliohjaaja Antti ja hänen vaimonsa Tuula osallistuimme turvakodissa järjestettyyn joulujuhlaan.

Saavuimme lauantai-aamusta turvakodille ja pääsimme tutustumaan sen tiloihin. Saimme samalla kuulla turvakodin toimintaperiaatteista sekä toiminnan tarkoituksesta. Kierroksen jälkeen ryhmämme jakautui puoliksi jolloin toinen puoli lähti paketoimaan tuomiamme joululahjoja ja toinen puoli aloitti pipareiden leipomisen lasten kanssa.

Päivä huipentui joulujuhlaan johon olimme tämän vuoden naapurit-teeman mukaisesti valmistaneet humoristisen joulunäytelmän. Turvakodin lapsilla ja työntekijöillä oli myös meille joulunäytelmä samaisesta teemasta. Kohokohtana joulunäytelmien jälkeen saapui joulupukki joka jakoi jokaiselle lapselle ja aikuiselle omat lahjansa. Oli ihana seurata lasten kasvoilla paistavaa riemua.

Turvakodissa huokuu lämminhenkisyys ja vahva yhteisöllisyys.  Yhteisöllisyys näkyy lasten ja aikuisten vuorovaikutuksessa sekä keskinäisessä kanssakäymisessä. Turvakodilla ei ole perinteistä valtasuhdetta; siellä ei näy eikä kuulu työntekijä- asiakas-asetelmaa vaan siellä puhutaan kasvattajista ja perheistä. Kasvattajat sekä lapset muodostavat yhdessä ison perheen ja niiden välillä on havaittavissa tasavertainen ja empaattinen suhde sekä luottamus. Havaintojemme mukaan Turvakodin ympäristö ja ilmapiiri luovat puitteet turvalliselle kasvuympäristölle joka näkyi myös vahvana luottamuksena meihin. 

Henna-Mari Ollikainen ja Marina Vunukainen

Kaakvere erikool

Vierailumme Kaakveressä oli minulle henkilökohtaisesti rankka kokemus. Tietoja paikasta ei ennen vierailuamme juuri herunut (kiitos Tapion), ja hyvä näin.  Ennakkoluulot olisivat varmasti muuttaneet suhtautumistani paikkaan, ja etenkin sen asukkaisiin, joita olivat käyntihetkenä 13-17 vuotiaat tytöt. Tiukat määräykset millaisia lahjoja paikkaan EI saanut viedä tuli: mitään, mikä voisi soveltua itsensä tai jonkun toisen vahingoittamiseen.

Kaakvere erikool, ja varsinkin sen uudisrakennus muistutti näin suomalaisesta sosiaalialan opiskelijan vinkkelistä tarkasteltuna lähinnä vankilaa. Uudet tilat olivat suuremmat ja aikomuksena oli laajentaa asiakaskuntaa 60 asukkaaseen, ja mukaan tulisivat myös pojat. Tällä hetkellä asukkaina oli 20 tyttöä. Muutto oli suunnitteilla keväälle 2016 ja tilat olivat käytännössä valmiit. Siellä oli koulu, vaikka koulukodista ei voinut juurikaan puhua. Kodinomaisuutta ei oltu erityisemmin yritetty uusissa tiloissa hakea. Nykyinen paikka oli paljon inhimillisemmän oloinen: vanha kartanomiljöö, jossa oli aistittavissa enemmänkin yhteisöllistä tunnelmaa kuin kylmää laitosmeininkiä.

Käsitin että paikkaan määrätään ”vaikeimmat tapaukset” koko Virosta. Lapsia ei välttämättä oltu otettu huostaan tms, vaan heidät määrättiin sinne eri mittaisiin jaksoihin oikeuden määräyksellä, kuten vankilaankin. Suomea puhunut 14-vuotias tyttö kertoi saaneensa kahden vuoden mittaisen ”tuomion”.

Käynnin jälkeen olin jossakin hämmentyneen ja tyrmistyneen välimaastossa, vaikka työntekijät olivat mukavia ja vanhassa kartanorakennuksessa oli lämmin ja välittävä tunnelma. Lapset määrätään Kaakvereen oikeuden päätöksellä erimittaisiin jaksoihin (aivan kuten vankilaan). Vartijoina oli isoja keski-ikäisiä miehiä radiopuhelimineen ja ovet olivat aina lukossa ja vartioituina käyntimme aikana. Erittäin ristiriitaisia tuntemuksia, kuten ajatus siitä mitä nämä lapset paikassa oppivat: rajoja, välitetyksi tulemisen kokemusta, kokemus kontrollista, kokemus yhteiskunnasta, vankilaelämän aakkosia kenties.. Ensimmäistä kertaa opintojeni aikana jouduin kyseenalaistamaan omaa pärjäämistäni alalla ja todella pohtimaan omia rajoitteitani siinä. Vierailumme jälkeen en pystynyt rehellisesti sanomaan itselleni, tai kenelle muullekaan, että minusta olisi moiseen työhön. Arvoristiriita olisi liian voimakas. Kävimme vankilassa Tallinnassa ollessamme, jossa olot olivat vähintäänkin alkeelliset, mutta mitään samankaltaisia tuntemuksia se ei herättänyt. Kysehän oli aikuisista jotka suorittivat rangaistustaan.

Purimme paikan nostattamia tunteita porukalla paljon tuon vierailun jälkeen. Paljon puhuimme syrjäytymisestä ja syrjäyttämisestä. Ehkä kyse oli kulttuurieroista, ja Virossa ollaan kovemmalla linjalla rikoksia tehneitä lapsia/nuoria kohtaan, eikä sosiaalihuolto tai lastensuojelu ole niin hyvällä tolalla kuin meillä. Tämän ymmärtäen ja tiedostaen minun on silti vaikeata hyväksyä eteläisen naapurimme suhtautumista ongelmanuoriin. Vierailun jälkeen pohdin ammatillista suuntaani, sekä erinäisiä eettisiä ja moraalisia kysymyksiä niin sosiaalialalla kuin koko yhteiskunnassakin todella paljon. Sen verran vahvoja tunteita tuo paikka ja lapset minussa herättivät, herkkä kaveri kun olen. Opettavainen kokemus kaikenkaikkiaan!

Jyri M, 14sosi