"Oma elämä on kuitenkin se kaikista tärkein"

20.5. puolenpäivän aikaan joukolla TAMK:n sosionomiopiskelijoita ja opettajia hyppäsimme bussiin ja suuntasimme kohti Mänttä-Vilppulaa. Perillä meitä odotti Suomen Punaisen Ristin vastaanottokeskuksen 4-vuotisjuhlien kutsuvierastilaisuus. Ohjelmassa oli puheenvuoroja, keskustelua ja kohokohtana lyhytelokuvia aiheena "Kodin kaipuu".  Tilaisuuden juonsi monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä  Anu-Rohima Mylläri SPR:stä.

Vastaanottokeskus on siirtynyt Ruovedeltä Mänttä-Vilppulaan vasta tänä vuonna. Muutos on ollut monin tavoin positiivinen, sillä asiakkaat asuvat nyt tavallisessa kerrostalossa, mikä tukee itsenäisyyttä ja ehkäisee laitostumista. Ei liene ihme, että uusi ja vieras on kuitenkin herättänyt hämmennystä paikallisissa. Tähän haasteeseen lähdettiin etsimään alkutalvesta ratkaisua elokuvan keinoin: TAMK:n sosionomiopiskelijat haastattelivat vastaanottokeskuksen asiakkaita ja Elokuvakeskuksen Kalle Raittila kuvasi ja toteutti lyhytelokuvia tarinoista. Tavoitteena elokuvilla oli ja on rakentaa siltaa paikallisten ja asiakkaiden välille ja madaltaa kohtaamisen kynnystä. Toisaalta niiden kautta vastaanottokeskuksen asiakkaat saavat äänensä kuuluviin ja kokemuksen oman tarinan merkityksellisyydestä - mikä sen voimaannuttavampaa.  

Elokuvien tarinat koskettivat syvästi, herättivät paljon ajatuksia yhteiskunnasta, sekä siitä miten lopulta ihan konkreettisesti ihminen on sisimmältään samanlainen riippumatta ihonväristä tai kansalaisuudesta. Tarinat toivat päähenkilönsä lähelle ymmärrettävällä, tunnetasolla. Päähenkilöiden kokemukset olivat sellaisia, että voi vain kuvitella millaista on kaiken jälkeen opetella elämään yksin uudessa kulttuurissa ja vieraan kielen keskellä. Perheen ja läheisten menettämisen tuska, epävarmuus tulevaisuudesta ja irrallisuus, sekä toisaalta kaikki ne kauhut joita päähenkilöt olivat kokeneet sekä kotimaassaan että pitkällä matkalla ennen Suomeen saapumistaan tulevat iholle kun niitä ei vain lue jostakin, vaan ne kuulee ja näkee valkokankaalta ihmisen itse kertomana.

Elokuvien katsomisen jälkeen oli tilaa keskustelulle, ja elokuvissa esiintyneiden henkilöiden haastatteluille. Ihasteltiin ja kiiteltiin, puolin ja toisin. Puhetta oli myös mm. siitä, miten tämänkaltaiset hankkeet yhdistävät TAMK:n osaamista, kotiseutu -näkökulmaa, monikulttuurisuutta ja taiteen käyttämistä hyvinvoinnin edistämisessä. Jatkoakin taidettiin vähän kaavailla.

Virallisen osuuden jälkeen pääsimme maistelemaan kurdiherkkuja, osallistumaan arpajaisiin ja käymään hyviä keskusteluja. Saimmepa me opiskelijat vielä lyhyen esittelykierroksen itse vastaanottokeskuksellekin. Näiden kokemusten siivittämänä, ollaan ihmisiä toisillemme ja rohkaistutaan sanomaan hei myös sille maahanmuuttajanaapurillekin. Koko tilaisuuden  tunnelman kiteytti mielestäni hyvin Mänttä-Vilppulan vastaanottokeskuksen johtaja Minna Jussila todetessaan, että: "Kaikilla meillä on tunteet ja ajatukset - ja oma elämä on kuitenkin se kaikista tärkein."

Tapahtuman mahdollistivat: 

• SPR Mänttä-Vilppulan vastaanottokeskus
• Pirkanmaan elokuvakeskus
• Taiteen edistämiskeskus
• Mänttä-Seura ry
• TAMK

KMV_lehti 23.5.2013_Elokuva vie syvalle sieluun

KMV_lehti 23.5.2013_Paakirjoitus