KAKSI KULTTUURIA, KAKSI KOTIMAATA, KAKSI KIELTÄ.

Kansainvälisten lapsikaappausten riskitekijöitä ja ennaltaehkäisykeinoja kahden kulttuurin lapsiperheissä: seminaari sosiaalialan opiskelijoille ja ammattilaisille

Tampereen ammattikorkeakoulun Pyynikintien toimipisteen juhlasalissa perjantaina 2.9.2011 järjestetty kansainvälistä lapsikaappausta käsittelevä seminaari keräsi yhteen noin 80 sosionomiopiskelijaa. Sosiaalialan koulutusohjelman koulutuspäällikkö Sirpa Tietäväisen ja lehtori Teija Eskolan ajatus seminaarin järjestämiseen sai alkunsa sosionomiopiskelija Szilvia Karaffan opinnäytetyön aiheesta, joka liittyy seminaarin ydinsisältöihin. Seminaarin tavoitteena oli tehdä parisuhteen päättymisen seurauksena – useimmiten maahanmuuttajataustaisten – vanhempien toimesta tapahtuvien kansainvälisten lapsikaappausten olemassaoloa, riskitekijöitä ja ennaltaehkäisykeinoja entistä näkyvämmäksi lastensuojelun näkökulmasta sekä kartoittaa, millainen on sosiaalialan opiskelijoiden tietoperusta ja tiedontarve kyseisestä aiheesta.

Kahden kulttuurin liittojen lisääntyessä kansainvälinen lapsikaappaus on yhteiskunnallisesti ajankohtainen ja merkittävä aihe. Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on kyse, kun alle 16-vuotias lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen. Lapsen kansalaisuudella ei ole merkitystä, jos hän on asunut pysyvästi Suomessa. (Om. 2009.) Rikoslain (2005/1161, 5a§) mukaan lapsikaappaus on lapsen vapauteen kohdistuva rikos.

Lapsikaappausasia on esillä sosiaalialan ammattilaisten työssä monella tavalla.  Helsingissä toimivan Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisäsen (2010) mukaan, mikäli sosiaalialan ammattilaiset ovat mukana valmistelemassa lastensuojelullisia tai muita lapsiin liittyviä päätöksiä, kaappausuhka on tärkeä huomioitava. Myös päiväkodeissa ja kouluissa tarvitaan tietoa lapsikaappauksista, koska uhka saattaa koskea näiden tahojen asiakkaita. Lapsikaappausriskin tunnistaminen sekä ennaltaehkäisykeinojen tunteminen on erittäin tärkeää maahanmuuttajatyössäkin. Täytyy myös tietää, miten toimia, kun kaappaus on jo tapahtunut. (Räisänen 2010.)

Seminaarissa luennoivat perheoikeuteen perehtynyt asianajaja Riitta Laakso ja Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen. Riitta Laakso perehdytti kuulijat lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja Tarja Räisänen puolestaan esitteli oman työnsä lisäksi yhdistyksen toimintaa ja yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Szilvia Karaffa puhui Haagin lapsikaappaussopimuksesta, Suomen keskusviranomaisista lapsikaappausasioissa, lapsikaappausten riskitekijöistä ja ennaltaehkäisykeinoista.

Tilaisuuden loppuvaiheessa teoriatieto sai lihaa luiden ympärille Kaapatut Lapset ry:n varapuheenjohtaja Julle Tuuliaisen ansiosta, joka oli valmis jakamaan yleisön kanssa omakohtaisen tarinansa siitä, miltä elämä jatkuvan lapsikaappausuhan varjossa tuntuu ja kuinka lapsen menettämisen pelossa eläminen kuluttaa vanhemman voimia. Kirjallisessa palautteessaan opiskelijat kiittelivät kovasti kaikkia kolmea vierailevaa puhujaa.  

Suurkiitos koulutuspäällikkö Sirpa Tietäväiselle, lehtori Teija Eskolalle, Riitta Laaksolle, Tarja Räisäselle, Julle Tuuliaiselle ja kaikille osallistujille seminaarin mahdollistamisesta! Kiitos kuuluu myös opintosihteeri Sirpa Sauvolalle korvaamattomasta avustaan käytännön asioissa!

Lisätietoja:

Ø  Kaapatut Lapset ry, Toivon Talo, Helsinki

s-posti: toimisto@kaapatutlapset.fi

·         Toiminnanjohtaja Tarja Räisänen, puh. 044 2626 662,

·         Varapuheenjohtaja Julle Tuuliainen

Ø  Asianajaja Riitta Laakso, puh. 040-5013461, 03-31242813,

riitta.laakso@kuha-laakso.fi

Ø  opinnäytetyön tekijä Szilvia Karaffa, szilvia.karaffa@piramk.fi

Lähteet:

Aarni, A., Isaksson, P., Khan, A-M. & Räisänen, T. 2008. Lapsikaappausuhka elämän varjona. Äitien kokemuksia suomalais-islamilaisesta perheestä. Helsinki: Kaapatut Lapset ry.

KL, Kaapatut Lapset 2010. Kaapatut Lapset ry tiedottaa. Tammikuu 2010.

Om, Oikeusministeriö. 2009. Kansainvälinen lapsikaappaus. Luettu 6.3.2010. http://www.om.fi/text/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Kansainvalinenlapsikaappaus

Rikoslaki 22.12.2005/1161. Luettu 9.3.2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20051161

Räisänen, T. Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja. 2010. Sähköpostiviesti 16.2.2010.

            Vastaanottaja Karaffa, Sz.

NSS – intensiivikurssi. Etelä-Afrikka,Kwazulu-Natal - yliopisto Durban 14. – 26.8.2011. Sirpa Tietäväisen matkakertomus. Kuvat ST.

KAUNISTA ETELÄ-AFRIKKAA –  Etelä-Afrikassa talvi takana - kevät ja kesä edessä!

 

 

Etelä-Afrikan isoissa kansallispuistoissa – safareilla –nostetaan vetonaulaksi  BIG FIVE –  5 uljasta eläintä. jotka voi nähdä safarin aikana.  Nämä ovat leijona, elefantti, leopardi, vesipuhveli ja sarvikuono.  Itse asiassa opiskelijoiden kanssa tekemälläni safarilla näistä jäivät puuttumaan kissaeläimet.  Onneksi näimme kirahvin, joka opetti meille autossa istuneille  nöyryyttä.

 Jäin miettimään, mitkä tällä North-South-South  Higher Education Institution Network Programme - intensiivikurssilla voisivat olla TAMKin sosiaalialan koulutusohjelmalle ja itselleni  nämä viisi merkittävintä asiaa NSS – Big Five.  Ensimmäinen asia – ehkä elefantin kokoinen - sosiaalialan koulutusohjelmalle mielestäni on sosiaalityön sisältöön ja kehittämiseen liittyvä anti. Tuntui, että me sosiaalityön opettajat ja opiskelijat -  etelästä pohjoiseen-  liikumme samassa maastossa – jaamme samat eettisyyden, yhteisöllisyyden ja välittämisen kysymykset.  Asiakastyön haasteet toki ovat jokaisessa NSS-maassa erilaiset –esimerkiksi  Etelä-Afrikan AIDS- tilanne tuli esiin monissa yhteyksissä tai  pienempänä asiana Tansaniassa  albiino-mustiin kohdistuva väkivalta. 

Yhteisölähtöisestä sosiaalityöstä nousee varmaan toinen BIG – havainto. Kwazulu-Natalin  sosiaalityön koulutus ja toteutus vastaavat sisällöltään selkeästi TAMKin  sosiaalialan koulutusohjelman  antamaa käytännön läheistä, soveltavaa  koulutusta, jossa teoriaopinnot kytkeytyvät käytäntöön.  Käytäntö tarjoaa  myös tutkimushaasteet, kuten meilläkin. Koin, että esimerkiksi sosiaalialan taannoin toteuttama seutukunnallinen matalan kynnyksen palveluohjausmalli työttömien omissa keskuksissa edusti tällaista ”Community based social work”ia hyvällä tavalla. 

 Kwazulu-Natalin yliopiston sosiaalityön vanhempi professori Vishanthie Sewpaulin innostus yhteisölähtöisen sosiaalityön kehittämiseen jäi erityisesti vahvasti mieleen.  Hänen ansiokkaisiin artikkeleihin voi perehtyä esim. E-aineistoja käyttäen. Alla olevassa kuvassa yliopiston  sosiaalityön opiskelija Sari Rusanen selvittää professorille  suomalaista sosiaaliturvaa.

Kolmas näistä ISOISTA viidestä on valittu  teema Yhteisösosiaalityö – yhdyskuntatyö. Täällä termiksi näytti muotoutuvan Community based social work – siis yhteisölähtöinen sosiaalityö, mikä termi tuntuikin oikein hyvältä. Olen itse saanut jo 1980-luvulla innostuksen yhdyskuntatyöhön, joka oli silloin sosiaalityön määritelmässä mukana.  Tuolloinhan sosiaalityön alle katsottiin kuuluvan yksilötyön – case workin, perhe- ja ryhmätyön sekä yhdyskuntatyön = rakenteellisen sosiaalityön.  Tätä teemaa tutkittiin mukana olleiden maiden – Etelä-Afrikan, Mosambikin, Tansanian, (mukana oli myös norjalainen sosiaalityön vaihto-opiskelija) sekä Suomen näkökulmista.  Suomesta mukana oli myös Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian opettaja, rasismin tutkija Anna Rastas ja kaksi sosiaalityön opiskelijaa. Tutustuimme käytännön sosiaalityön mahdollisuuksiin kahdessa paikallisessa yhteisössä – toinen ns. ison asukasjoukon muodostama yhteisö, joka elää hökkeleissä, ilman vettä, sähköä.  Siellä kaiken kaikkiaan elämisen  edellytykset ovat ahdistavan huonot.  Toinen yhteisöä olikin kehittynyt yhteisöjen tukemana ja osoitti sen, miten voidaan päästä eteenpäin – köyhyydestä on tie ulos.

Mumbain setlementti, samantyyppisissä setlementissä asuu tuhansia ja tuhansia ihmisiä Etelä-Afrikassa.

Tässäkin yhteisössä mustat vahvat naiset muodostivat tukiryhmän, joka pyrki auttamaan ihmisiä eri tavoin.  Sosiaalityöntekijät toimivat omalta osaltaan tukiryhmän apuna.  Kwazulu-Natalin opiskelijat tekevät osan opintojaan ko. setlementissä.

Tässä Mumbain lähipiirissä eli aikanaan Mahatma Gandhi, jonka asuintalokin oli vielä nähtävissä. Täällä hän alkoi kirjoittaa kirjoja, jotka sittemmin mullistivat Intian ja ovat edelleen vahva esimerkki ei-väkivaltaisesta sorron vastustamisesta.   Tämä vierailu oli itselleni henkisesti iso. Iso asia, koska jo kauan sitten Gandhin elämä on ollut todella merkittävä esimerkki itselleni.   Näinhän totesi myös Einstein  - miten on mahdollista, että on saanut elää samaan aikaan kuin tämä toinen suurmies!  Kuva Gandhi-talosta. Etelä-Afrikan oma suuri mies myös ohessa – tarvitsemme esikuvia taistelussa köyhyyttä ja sortoa vastaan!

 

Mandelan kuvia oli paljon eri paikoissa. Durbanissa on lääketieteellinen yliopisto, joka kantaa Mandelan nimeä.

Mumbain setlementissä pyritään tarjoamaan lapsille päivähoitoa,  myös koulu oli alueella.  Kuva päivähoitolapsista. 

Neljäs näistä viidestä oli mielihyvä siitä, miten hyvin opiskelijamme olivat varautuneet esittelemään suomalaista sosiaalialan työtä. Mukana olleet TAMKin sosiaalialan ylemmän tutkinnon opiskelijat Anastasia Lapintie ja Ansku Niskanen olivat koko intensiivikurssin ajan aktiivisesti mukana opetuskeskusteluissa.  He olivat eri tavoin erinomaisia TAMKin ”lähettiläitä”. Samoin yliopiston opiskelijat oman koulutuksensa osalta.

Alla olevassa kuvassa Anastasia selvittää työttömien ja lainrikkojien sosiaalipalveluita -  työalue, jonka hän itse tuntee varsin hyvin.

Anna-Maria Niskanen kertoo suomalaisesta päiväkodista, mikä herättikin hyvin paljon kysymyksiä.

Kun mietin intensiiviviikkojen merkitystä itselleni, joudun miettimään etukäteisajatuksiani ja epäilyjäni maan, pitkän lentomatkan, maan rikollisuuden sekä oman kielitaitoni suhteen. Ainahan ennen vaihtoviikkoa tavoitteena on verestää ja parantaa kielitaitoa ja valmistautua mahdollisimman hyvin opetukseen. Niinpä nytkin – ja myös niin, että aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi ja hyväksyy sen, että näillä mennään. Mikään peloistani mustien ihmisten maassa ei toteutunut. Sain kokea valtavaa ystävällisyyttä ja arvostusta monilta uusilta kv-tuttavilta. Sain kiitosta elämän kokemusteni jakamisesta näiden viikkojen aikana.  Opetuksen toteuttaminen käyttäen myös elämyksellisiä menetelmiä sai paljon kiitosta.  Kun Mosambikin viehättävä Senata-opiskelija kertoi, että hän herkistyi kyyneliin katsoessaan Miesten vuoro –elokuvaa, koin, että tunteiden avulla on helppo löytää yhteinen perusta kohtaamisille kaikkialla maailmassa.   Toin muistoksi etelä- afrikkalaisia naisten tekemiä käsitöitä ja Gandhin kuvan,  niin voin palauttaa mieleeni nämä  BiG FIVET – omat vitoseni milloin vain. 

 Alla olevassa kuvassa tansanialainen opettaja ja opiskelijoita.  Zuwenan vieressä Sirpa.  

Työn ohessa opiskelu vaatii ajankäytön suunnittelua

- Jälkeenpäin ajateltuna opiskeluni sosionomiksi onnistui aika kivuttomasti, vaikka välillä mietinkin millä ajalla työn, opiskelun ja perheen voi hoitaa, totesi Kati Pouttu pari päivää valmistumisensa jälkeen.
 
Kehitysvammaisten ohjaajaksi 1996 valmistunut Pouttu päätti päivittää tutkintonsa ammattikorkeakoulututkinnoksi työelämässä lisääntyneiden vaatimusten vuoksi.
  
- Tietojeni päivittäminen tuli ajankohtaiseksi sillä opiskelustani alkoi olla jo aikaa. Lisäksi TAMKin sosiaalialan koulutusohjelmasta löytyi minulle sopiva, räätälöity tapa opiskella. Ohjaava opettajamme Tuija Salo räätälöikin kiitettävästi opintojamme! Opinpolkujen suunnitteleminen on suuri haaste, jotta opinnot hyödyttäisivät opiskelijaa niin nykyisissä kuin tulevissa työtehtävissä.
  
Työelämän muutoksissa mukana pysyminen ja asiakkaiden arjen turvaaminen muutosten ja kilpailutuksen keskellä hieman huolestuttaa Rongankodin Puistokodissa työskentelevää Kati Pouttua.

- Vaatimusten ja haasteiden kasvaessa on tärkeää pysähtyä ja miettiä perustehtävä kirkkaaksi, jotta ei mene ihan kaikkeen mukaan. Suuren kokonaisuuden hallinta, ajankäyttö sekä työn jakaminen työyhteisön jäsenille ovat myös oppimisen arvoisia asioita. Myös tietynlaista keskeneräisyyttä on opittava sietämään sillä kaikkea ei voi saada heti valmiiksi vaan käynnissä on monta prosessia.

Positiivisen ja iloisen elämänasenteen omaava Pouttu näkee työnilon voimavarana, joka kantaa pitkälle. Kun työtä saa tehdä itsenäisesti, yhdessä kivojen työkavereiden ja asiakkaiden kanssa, töihin on hyvä mennä. Opiskelua hän ei aio unohtaa.

 - Työ ja organisaatiopsykologian opinnot kiinnostaisivat ja työhyvinvointi yleensä on aiheena mielenkiintoinen. Ylempi AMK –tutkintokaan ei ole poissuljettu.

Elämä on suuri seikkailu, ja sen kunniaksi Kati Pouttu ja Tapani Lahdenmäki kilistivät Kyproksella kesäkuun alussa tehdyllä kehitysvammaisten kesäretkellä.

Seppo Pajari

Kansainvälinen intensiivikurssi Budapestissä – GIVE & GET

Sosiaalialan koordinoima Erasmus intensiiviohjelma ”CRÉME” eli pidemmin ”Social pedagogical and creative methods in substance care” järjestettiin kolmannen kerran ELTEn yliopistossa Budapestissä 2-13.5.2011. Mukana oli lähes 70 opiskelijaa kahdeksasta eri korkeakoulusta, kuudesta eri maasta: TAMKista ja HAMKista (Suomi), Fachhocschule Nordhausen (Saksa), HAN Hogeschool (Hollanti), University of Pablo de Olavide ja Autonomous University of Barcelona (Espanja), Kaunas College (Liettua) ja tietenkin ELTEstä.  Kustakin korkeakoulusta oli mukana myös opettajia, joistain useampiakin. 

Kurssiohjelma koostui päihdetilanteen ja päihdepalvelujen vertailusta, asiantuntijaluennoista sekä toiminnallisten menetelmien työpajoista.  Työpajoissa opiskelijat harjoittivat taitojaan eri menetelmien perusteista ja niiden soveltamisesta käytännön asiakastyössä, erityisesti päihdetyössä.  Menetelmiin sisältyivät draama, kuvataide, musiikki, tanssi, luova ryhmätyö, naamiotyöskentely ja voimauttava valokuvaus. 

Toisella viikolla opiskelijat toteuttivat työpajoja itse yhdessä päihdetyö –yhteisö Megállon ja koulupudokkaille tarkoitetun koulun, Green Rooster,  osallistujille.  Megállon omat työntekijät, joilla on takanaan oma päihdetausta, opettivat puolestaan opiskelijoita myös erilaisissa luovissa menetelmissä.  Kurssin teemana olikin ”Give and Get”. Tamkin sosiaalialan opiskelijoista mukana olivat Tuula Jokinen, Suvi Laakso, Aino Rinta-Jouppi, Hanna-Maria Ritoniemi, Markus Pakkala ja Kirsi Saarinen. Tamkista opettajana kurssilla toimi Merja Repo, joka piti yhdessä Hamkin Seija Pajari-Stylmanin kanssa työpajaa, jossa sovellettiin voimauttavaa valokuvaa ja naamio –työskentelyä yhdessä.

Koko viikko huipentui Merlin –teatterissa pidettiin opiskelijoiden, päihdekuntoutujien ja Drop out –schoolin nuorten kanssa yhdessä toteutettuun esitykseen. Esityksen filmasi paikallinen televisio ja koko kurssi saikin poikkeuksellista julkisuutta Unkarin television ohjelmassa.

Ohessa linkki televisiossa esitettyyn ohjelmaan:  http://www.youtube.com/watch?v=9c-WTS_H6mI

Katsokaa ja nauttikaa!

Kurssista tulee syksyn mittaan pdf –julkaisu, joka sisältää artikkeleita ja kuvia paitsi Budapestin kurssilta myös aiemmista kurssin toteutuksista Tampereelta helmikuussa 2009 ja Sevillasta maaliskuussa 2010.  Videokoostekin on luvassa syksyn mittaan.

Jutun kirjoitti Ulla-Maija Koivula, joka on toiminut intensiivikurssi koordinoijana kolmen vuoden ajan. Tästä ansiosta hänet palkittiin kurssilla ELTEn yliopiston hopeisella kunniamitalilla.

Terveisiä Kanadasta

Olen sosiaalipedagogiikan opiskelija ja syksyllä aloitan kolmannen vuoteni. Tällä hetkellä vietän elämässäni todella mukavia ja kokemusrikkaita hetkiä. Lähdin opiskelemaan Kanadaan kesäksi. Takanapäin on noin puolitoista kuukautta ja toinen samanmoinen jakso olisi vielä edessä. Opiskelu englanniksi tuntui aluksi todella haastavalta, varsinkin maassa, jossa äidinkielenä on englanti. Kanadalaiset kun puhuvat tunnetusti todella nopeasti ja sanoja lyhennellen. Kuitenkin pääsin aika nopeaa opiskeluihin mukaan ja nyt olenkin loppukokeita vaille valmis ensimmäisestä jaksostani täällä Kanadassa. Tehtävät ja välikokeet ovat kaikki menneet läpi, joten enköhän joitakin opintopisteitä saa tuotua myös kotiin! Olen opiskellut ”Native music” kurssin ja psykologian ”Family therapy” kurssin tässä jaksossa. Opettajat täällä ovat hyvin ammattitaitoisia ja tsemppaavia. Tosin hieman yllätyksenä sain huomata, että me vaihto-opiskelijat olemme samalla viivalla muiden opiskelijoiden kanssa, helpotusta ei ole siis luvassa. Tämä tarkoittaa ahkeraa opiskelua ja PowerPoint esitysten armotonta suomentamista myös jatkossa.

Ihmiset täällä Kanadassa ovat hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Olen saanut rutkasti uusia ystäviä sekä kanadalaisia että kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelujen ohella totta kai olen ehtinyt myös matkustella. Sudbury, Toronto sekä Niagaran putoukset on nähty. Ensi viikonloppuna on suunnitelmissa lähteä Montrealiin. Kanadan itsenäisyyspäivänä 1.7 menemme tietysti Kanadan pääkaupunkiin Ottawaan juhlistamaan tätä hienoa päivää! Kaikkea ihanaa on jo takanapäin ja vielä ihanampia hetkiä edessäpäin.
Suosittelen koko sydämestäni vaihtoon lähtöä jokaiselle, joka vain hitusenkin miettii lähtevänsä. On tämä lähtemisen arvoista. Täällä oppii uutta kulttuuria, saa uusia ystäviä, on paljon hauskaa tekemistä, ja ennen kaikkea, koko ajan oppii jotain uutta itsestään!

Oikein mukavaa kesää kaikille! Nähdään elokuussa!

Susanna Mustajärvi