KAUNISTA ETELÄ-AFRIKKAA – Etelä-Afrikassa talvi takana - kevät ja kesä edessä!
Etelä-Afrikan isoissa kansallispuistoissa – safareilla –nostetaan vetonaulaksi BIG FIVE – 5 uljasta eläintä. jotka voi nähdä safarin aikana. Nämä ovat leijona, elefantti, leopardi, vesipuhveli ja sarvikuono. Itse asiassa opiskelijoiden kanssa tekemälläni safarilla näistä jäivät puuttumaan kissaeläimet. Onneksi näimme kirahvin, joka opetti meille autossa istuneille nöyryyttä.
Jäin miettimään, mitkä tällä North-South-South Higher Education Institution Network Programme - intensiivikurssilla voisivat olla TAMKin sosiaalialan koulutusohjelmalle ja itselleni nämä viisi merkittävintä asiaa NSS – Big Five. Ensimmäinen asia – ehkä elefantin kokoinen - sosiaalialan koulutusohjelmalle mielestäni on sosiaalityön sisältöön ja kehittämiseen liittyvä anti. Tuntui, että me sosiaalityön opettajat ja opiskelijat - etelästä pohjoiseen- liikumme samassa maastossa – jaamme samat eettisyyden, yhteisöllisyyden ja välittämisen kysymykset. Asiakastyön haasteet toki ovat jokaisessa NSS-maassa erilaiset –esimerkiksi Etelä-Afrikan AIDS- tilanne tuli esiin monissa yhteyksissä tai pienempänä asiana Tansaniassa albiino-mustiin kohdistuva väkivalta.
Yhteisölähtöisestä sosiaalityöstä nousee varmaan toinen BIG – havainto. Kwazulu-Natalin sosiaalityön koulutus ja toteutus vastaavat sisällöltään selkeästi TAMKin sosiaalialan koulutusohjelman antamaa käytännön läheistä, soveltavaa koulutusta, jossa teoriaopinnot kytkeytyvät käytäntöön. Käytäntö tarjoaa myös tutkimushaasteet, kuten meilläkin. Koin, että esimerkiksi sosiaalialan taannoin toteuttama seutukunnallinen matalan kynnyksen palveluohjausmalli työttömien omissa keskuksissa edusti tällaista ”Community based social work”ia hyvällä tavalla.
Kwazulu-Natalin yliopiston sosiaalityön vanhempi professori Vishanthie Sewpaulin innostus yhteisölähtöisen sosiaalityön kehittämiseen jäi erityisesti vahvasti mieleen. Hänen ansiokkaisiin artikkeleihin voi perehtyä esim. E-aineistoja käyttäen. Alla olevassa kuvassa yliopiston sosiaalityön opiskelija Sari Rusanen selvittää professorille suomalaista sosiaaliturvaa.
Kolmas näistä ISOISTA viidestä on valittu teema Yhteisösosiaalityö – yhdyskuntatyö. Täällä termiksi näytti muotoutuvan Community based social work – siis yhteisölähtöinen sosiaalityö, mikä termi tuntuikin oikein hyvältä. Olen itse saanut jo 1980-luvulla innostuksen yhdyskuntatyöhön, joka oli silloin sosiaalityön määritelmässä mukana. Tuolloinhan sosiaalityön alle katsottiin kuuluvan yksilötyön – case workin, perhe- ja ryhmätyön sekä yhdyskuntatyön = rakenteellisen sosiaalityön. Tätä teemaa tutkittiin mukana olleiden maiden – Etelä-Afrikan, Mosambikin, Tansanian, (mukana oli myös norjalainen sosiaalityön vaihto-opiskelija) sekä Suomen näkökulmista. Suomesta mukana oli myös Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian opettaja, rasismin tutkija Anna Rastas ja kaksi sosiaalityön opiskelijaa. Tutustuimme käytännön sosiaalityön mahdollisuuksiin kahdessa paikallisessa yhteisössä – toinen ns. ison asukasjoukon muodostama yhteisö, joka elää hökkeleissä, ilman vettä, sähköä. Siellä kaiken kaikkiaan elämisen edellytykset ovat ahdistavan huonot. Toinen yhteisöä olikin kehittynyt yhteisöjen tukemana ja osoitti sen, miten voidaan päästä eteenpäin – köyhyydestä on tie ulos.
Mumbain setlementti, samantyyppisissä setlementissä asuu tuhansia ja tuhansia ihmisiä Etelä-Afrikassa.
Tässäkin yhteisössä mustat vahvat naiset muodostivat tukiryhmän, joka pyrki auttamaan ihmisiä eri tavoin. Sosiaalityöntekijät toimivat omalta osaltaan tukiryhmän apuna. Kwazulu-Natalin opiskelijat tekevät osan opintojaan ko. setlementissä.
Mandelan kuvia oli paljon eri paikoissa. Durbanissa on lääketieteellinen yliopisto, joka kantaa Mandelan nimeä.
Mumbain setlementissä pyritään tarjoamaan lapsille päivähoitoa, myös koulu oli alueella. Kuva päivähoitolapsista.
Neljäs näistä viidestä oli mielihyvä siitä, miten hyvin opiskelijamme olivat varautuneet esittelemään suomalaista sosiaalialan työtä. Mukana olleet TAMKin sosiaalialan ylemmän tutkinnon opiskelijat Anastasia Lapintie ja Ansku Niskanen olivat koko intensiivikurssin ajan aktiivisesti mukana opetuskeskusteluissa. He olivat eri tavoin erinomaisia TAMKin ”lähettiläitä”. Samoin yliopiston opiskelijat oman koulutuksensa osalta.
Alla olevassa kuvassa Anastasia selvittää työttömien ja lainrikkojien sosiaalipalveluita - työalue, jonka hän itse tuntee varsin hyvin.
Anna-Maria Niskanen kertoo suomalaisesta päiväkodista, mikä herättikin hyvin paljon kysymyksiä.
Kun mietin intensiiviviikkojen merkitystä itselleni, joudun miettimään etukäteisajatuksiani ja epäilyjäni maan, pitkän lentomatkan, maan rikollisuuden sekä oman kielitaitoni suhteen. Ainahan ennen vaihtoviikkoa tavoitteena on verestää ja parantaa kielitaitoa ja valmistautua mahdollisimman hyvin opetukseen. Niinpä nytkin – ja myös niin, että aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi ja hyväksyy sen, että näillä mennään. Mikään peloistani mustien ihmisten maassa ei toteutunut. Sain kokea valtavaa ystävällisyyttä ja arvostusta monilta uusilta kv-tuttavilta. Sain kiitosta elämän kokemusteni jakamisesta näiden viikkojen aikana. Opetuksen toteuttaminen käyttäen myös elämyksellisiä menetelmiä sai paljon kiitosta. Kun Mosambikin viehättävä Senata-opiskelija kertoi, että hän herkistyi kyyneliin katsoessaan Miesten vuoro –elokuvaa, koin, että tunteiden avulla on helppo löytää yhteinen perusta kohtaamisille kaikkialla maailmassa. Toin muistoksi etelä- afrikkalaisia naisten tekemiä käsitöitä ja Gandhin kuvan, niin voin palauttaa mieleeni nämä BiG FIVET – omat vitoseni milloin vain. 
