Terveisiä Kanadasta

Olen sosiaalipedagogiikan opiskelija ja syksyllä aloitan kolmannen vuoteni. Tällä hetkellä vietän elämässäni todella mukavia ja kokemusrikkaita hetkiä. Lähdin opiskelemaan Kanadaan kesäksi. Takanapäin on noin puolitoista kuukautta ja toinen samanmoinen jakso olisi vielä edessä. Opiskelu englanniksi tuntui aluksi todella haastavalta, varsinkin maassa, jossa äidinkielenä on englanti. Kanadalaiset kun puhuvat tunnetusti todella nopeasti ja sanoja lyhennellen. Kuitenkin pääsin aika nopeaa opiskeluihin mukaan ja nyt olenkin loppukokeita vaille valmis ensimmäisestä jaksostani täällä Kanadassa. Tehtävät ja välikokeet ovat kaikki menneet läpi, joten enköhän joitakin opintopisteitä saa tuotua myös kotiin! Olen opiskellut ”Native music” kurssin ja psykologian ”Family therapy” kurssin tässä jaksossa. Opettajat täällä ovat hyvin ammattitaitoisia ja tsemppaavia. Tosin hieman yllätyksenä sain huomata, että me vaihto-opiskelijat olemme samalla viivalla muiden opiskelijoiden kanssa, helpotusta ei ole siis luvassa. Tämä tarkoittaa ahkeraa opiskelua ja PowerPoint esitysten armotonta suomentamista myös jatkossa.

Ihmiset täällä Kanadassa ovat hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Olen saanut rutkasti uusia ystäviä sekä kanadalaisia että kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelujen ohella totta kai olen ehtinyt myös matkustella. Sudbury, Toronto sekä Niagaran putoukset on nähty. Ensi viikonloppuna on suunnitelmissa lähteä Montrealiin. Kanadan itsenäisyyspäivänä 1.7 menemme tietysti Kanadan pääkaupunkiin Ottawaan juhlistamaan tätä hienoa päivää! Kaikkea ihanaa on jo takanapäin ja vielä ihanampia hetkiä edessäpäin.
Suosittelen koko sydämestäni vaihtoon lähtöä jokaiselle, joka vain hitusenkin miettii lähtevänsä. On tämä lähtemisen arvoista. Täällä oppii uutta kulttuuria, saa uusia ystäviä, on paljon hauskaa tekemistä, ja ennen kaikkea, koko ajan oppii jotain uutta itsestään!

Oikein mukavaa kesää kaikille! Nähdään elokuussa!

Susanna Mustajärvi

Sawubona!

Eli hei zulun kielellä. Lähes kolme viikkoa Afrikan auringon alla on kulunut nopeasti tutustuessa paikallisiin ja muihin vaihto-opiskelijoihin sekä kampus-alueeseen. Koulu on iso ja rakennuksia alueella on monia, joten välillä me olemme hieman eksyksissä, mutta onneksi paikallisilta voi aina kysyä neuvoa. Onneksi on tutustunut jo aika hyvin muihin opiskelijoihin, joten apu on tarvittaessa lähellä ja varmasti meistä huomaakin, jos olemme hieman hukassa.

Käytännön järjestelyt eivät ensimmäisinä päivinä sujuneet niinkuin oletimme. Esimerkiksi lentokentällä odottelimme kyytiä yliopistolle lähemmäs pari tuntia ja asuntojenkin kanssa oli hieman ongelmia. Saimme vasta toisena päivänä kaikki omat huoneet. Orientaatiosta ei ollut tietoakaan, lähes kaikki piti selvittää itse. Onneksi kuitenkin uskalsimme kysyä muilta opiskelijoilta apua ja nyt asiat ovat alkaneet sujumaan.

Meillä on kolme sosiaalityön kurssia sekä yksi KwaZulu-Natalinn kulttuuria ja historiaa käsittelevä kurssi. Opiskelu eroaa täällä huomattavasti siitä, mihin olemme Tamkissa tottuneet. Ryhmät ovat valtavia, esimerkiksi Helping Theories in Social Work- kurssilla opiskelijoita on 161. Eli hieman suurempi ryhmä kuin meidän Sos13 Suomessa. Luentosalit ovat suuria, joten välillä on hankalaa seurata keskusteluja, koska ihmiset istuvat niin kaukana toisistaan, ettei kaikkea kuule. Joidenkin aksentit ovat hyvin vahvoja (mukaan lukien opettajat), joten kaikkea mitä he yrittävät sanoa ei voi vaan ymmärtää. Ihmetystä herätti myös se, että Working with Groups- kurssin alussa, meidän täytyi allekirjoittaa sopimus koskien salassapitovelvollisuutta. Eli emme saa kertoa ryhmän ulkopuolelle asioita, joita tunnilla käsittelemme. Suomessahan tämä on itsestäänselvyys. Huvittavaa on myös se, että kyseisellä kurssilla opettaja tai opiskelija saattaa alkaa kesken luennon laulamaan ja muut yhtyvät lauluun mukaan. Siinä me sitten hölmöinä kuuntelemme muiden laulaessa zuluksi.

Koulun ohella olemme tietenkin tutustuneet kaupunkiin ja käyneet rannalla. Täällä on helppoa ja edullista käyttää julkisia kulkuvälineitä, eli niin sanottuja takseja. Ne ovat minibusseja, jota kulkevat tiettyä reittiä ympäri kaupunkia. Paikalliset ihmiset ovat todella kohteliaita ja heihin on helppo tutustua. Kaikki ovat ystävällisiä ja esimerkiksi takseissa he neuvovat, missä meidän tulee jäädä pois. Tietenkään liikaa ei voi luottaa tuntemattomiin, mutta yleinen ilmapiiri on avoin ja iloinen. Hieman erilaista kuin Suomessa.

Eli kaiken kaikkiaan täällä on asiat hyvin, nautitaan olostamme täällä. Suunnittelemme matkustelua eripuolille Etelä-Afrikkaa, joten kirjoitamme varmasti vielä lisää!

Aurinkoisin terveisin,

Johanna ja Oona, Sosku13, Durban, South Africa