Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaaliala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaaliala. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Sosionomeja tarvitaan seniori- ja vanhustyössä!

Toteutimme syksyllä 2011 kolmannen vuoden opintoihin kuuluvalla osallisuuden edistämisen opintojaksolla projektin, jonka tavoitteena oli tuoda esiin sosiaalisen näkökulman tärkeys seniori- ja vanhustyössä sekä tuoda esiin sosionomien osaaminen tällä alueella. Tulevina sosiaalialan ammattilaisina korostamme seniori- ja vanhustyössä sosiokulttuurista näkökulmaa – asiakkaan oman toimijuuden ja osallisuuden ylläpitämistä. Mielestämme ikääntyneen tulee saada toteuttaa itseään, olla oman elämänsä asiantuntija sekä yhteisönsä tasavertainen jäsen. Saimme vahvistusta asian tärkeydelle myös seniori- ja vanhustyön kentällä työskenteleviltä sosionomeilta (AMK).

Projektissa tarkastelimme muun muassa valmisteilla olevaa niin kutsuttua ikälakia sekä selvitimme sen sisältöä erityisesti vanhuksen oikeutena saada kokonaisvaltaista huolenpitoa. Mielestämme monet ikälain luonnoksessa määritetyt osaamisalueet ovat sosionomin (AMK) osaamista parhaimmillaan. Näitä osa-alueita ovat esimerkiksi osallisuuden vahvistaminen, neuvontapalvelut sekä yhteistyön koordinoinnista vastaaminen. Lain luonnoksessa mainittu työ sosiaalisten olojen kehittämiseksi ja sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi on myös sosionomin (AMK) työkenttää.

Projektin tiimoilta olimme yhteydessä muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöön sekä Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirastoon. Ministeri Guzenina-Richardson ei vastannut huoleemme tämänhetkisen ikälain luonnoksen riittämättömyydestä takaamaan riittävää sosiaalista osaamista seniori- ja vanhustyössä. Aluehallintovirastolta tiedustelimme aiotaanko Pirkanmaalla lisätä sosionomien vakansseja seniori- ja vanhustyössä. Heidän kantansa oli, että he ”eivät voi määrätä ­- ainoastaan suositella sosiaalihuollollisen henkilöstön suhteellisen osuuden kasvattamista. Kunnilla ja palveluntuottajilla on itsenäinen päätäntäoikeus henkilöstön rakenteen suhteen.”( Marjatta Aittolahti)

Projektin tiimoilta teimme myös esitteen, jonka myötä haluamme esitellä kaikille seniori- ja vanhustyössä vaikuttaville tahoille selkeästi ja ytimekkäästi sosionomin osaamista kyseisellä alalla. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia kiinnostui esitteestämme ja pyysi meitä esittelemään sitä ständillensä Vanhustyön messuille Helsinkiin 14.2.2012. Messuilla saimme vahvistusta sosiaalisen näkökulman ja osaamisen tarpeelle seniori- ja vanhustyössä. Keskustelimme aiheesta usean alan ammattilaisen kanssa, jotka toimivat sekä työntekijöinä että esimiestehtävissä. Törmäsimme kuitenkin myös yllättävän moneen vierailijaan, jotka eivät tuntuneet arvostavan sosiaalialan osaamista tai eivät ymmärtäneet sen tuomia mahdollisuuksia. Sosionomin työpanosta ei ehkä nähdä hoitajien osalta heidän työtään helpottavana tekijänä. Eräs vierailija kommentoi asiaa niin, että perushoitotyön tulisi olla kunnossa ennen kuin työtä lähdetään kehittämään enempää. Toinen vierailija konkretisoi asian kertomalla, että sosiaalisen näkökulman tärkeys kyllä tiedostetaan, mutta sen käytäntöön saattaminen tulee viemään aikaa. Muutos vie aina aikaa, mutta aistimme kyseisillä messuilla, että muutoksen pyörä on jo lähtenyt pyörimään.

Niina Piira ja Pirjo Kalenius, palsos 13, Sosionomiopiskelijat TAMK

lauantai 29. lokakuuta 2011

TAMKin sosiaali- ja terveysala mukana XVIII valtakunnallisilla päihde- ja mielenterveystyön päivillä Tampereella Tampere-talossa 11.-12.10.2011

TAMKin sosiaali- ja terveysala sai yhteistyöpyynnön Terveyden edistämisen keskukselta (Tekry ry) jo vuoden 2010 lopulla osallistua suunnittelemaan päivien ohjelmaa Tampereella. Tähän suunnitteluun osallistuivat terveysalalta yliopettaja Nina Kilkku ja sosiaalialalta lehtori Teija Eskola. Aiemmin Tekry on järjestänyt Valtakunnalliset Päihdepäivät, mutta nyt ensimmäistä kertaa uusien päihde- ja mielenterveystyöhön suuntautuneiden yhteistyötarpeiden vuoksi tavoitteeksi tuli järjestää yhteiset päivät aiheiden parissa työskenteleville asiantuntijoille, tutkijoille, kouluttajille, työntekijöille, päättäjille, opiskelijoille ja kaikille kiinnostuneille toimijoille julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla.  

Päivien ohjelmaan sisältyi myös seminaari ”Millaista päihde- ja mielenterveystyön osaamista koulutus tuottaa?” Päihde- ja mielenterveystyön osaamiselle on kysyntää. Seminaarissa käsiteltiin mielenterveys- ja päihdetyön opetusta ja tulevaisuuden kuvia korkeakouluissa. Seminaarin puheenjohtajana toimi Diakin tutkijayliopettaja Päivi Vuokila-Olkkonen. Ensimmäisessä puheenvuorossa psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta käsitteli näkökulmaa lääketieteellisessä koulutuksessa. Toisessa puheenvuorossa TAMKin yliopettaja Nina Kilkku ja lehtori Teija Eskola esittelivät ammattikorkeakoulumme sairaanhoitaja- ja sosionomikoulutuksen osalta, mikä ohjaa näitä koulutuksia, millaista osaamista nämä koulutukset tuottavat ja myöskin tulevaisuuden haasteita. Mielenterveys- ja päihdetyön uusia koulutusmuotoja TAMKissa esittelivät seuraavaksi lehtori Tuija Salo sosiaalialalta ja yliopettaja Nina Kilkku. Seminaarin päätti opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Johanna Moision puheenvuoro mielenterveys- ja päihdetyön opetuksesta tulevaisuudessa. 
Päihde- ja mielenterveystyön päivien seminaarien tiivistelmät puheenvuoroista löytyvät Tekryn sivuilta:

 TAMKin sosiaali- ja terveysala olivat päivillä esillä myös standilla, johon viestintäosasto tuotti esitteen sosiaali- ja terveysalan koulutuksista jaettavaksi. Innokkaat päiville osallistujat tyhjensivät myös kassillisen TAMKin heijastimia mukaansa syksyn pimeyteen. Sosiaali- ja terveysalan opettajat Teija Eskola, Irmeli Pekkinen ja Anne Kivimäki päivystivät molempina päivinä lounas- ja kahvitunnin yhteydessä standilla valmiina keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin ammattikorkeakoulututkinnoista ja opinnoista.
 
Vuonna 2012 Tekryllä on uudet haasteet edessä, kun Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Sosiaali- ja terveysturvan ry (STKL) ja Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) muodostavat uuden valtakunnallisen keskusjärjestön SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n 1.1.2012.  SOSTEn toiminnanjohtajana aloittanut Vertti Kiukas asettaa tavoitteeksi, että ” SOSTE on vuonna 2015 ohittamaton toimija, kun keskustellaan sosiaali- ja terveyspoliittisista kysymyksistä.” Kiukas peräänkuuluttaa tasa-arvoa palvelujärjestelmään ja stoppia köyhyyden syvenemiseen. Hän toteaa, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen on nyt vahdittava, että hallituksen kirjaamat tavoitteet toteutuvat. SOSTEn keskeiset tehtävät ovat yhteiskunnallisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen sekä ihmisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen päätöksenteossa. SOSTEn tavoitteena on olla kansallisesti ja alueellisesti vahva toimija järjestöjen, valtion, kuntien ja elinkeinoelämän laajoissa verkostoissa. Sillä on myös monitasoiset kansainväliset verkostot. Järjestöt ovat merkittävä voimavara ja yhteisöllisyyden rakentaja yhteiskunnassa. Suomessa toimii lähes 9000 sosiaali- ja terveysjärjestöä, työntekijöitä niissä on noin 36 000 ja lähes miljoona ihmistä mukana vapaaehtoisina, vertaistoimijoina ja järjestöaktiiveina. Lisätietoja: www.soste.fi (Tiedote 11.10.2011, Tekry ry)
Monipuoliseksi muodostunut ohjelma sai ansaitsemansa hyvät puitteet Tampere-talosta. Päiville osallistui ennätyksellinen osallistujamäärä (1200) päihde- ja mielenterveystyöstä kiinnostuneita ympäri Suomea. Päivät ovat siis todellinen alan kohtaamispaikka!  Tekry pyysi TAMKista myös opiskelijayhteistyötä liittyen moninaisiin tehtäviin päivillä. Terveysalalta osallistui ryhmä hoitotyön opiskelijoita lehtoreiden Irmeli Pekkisen ja Anne Kivimäen kanssa ja sosiaalialalta lehtori Teija Eskola sosionomi-opiskelijaryhmän (PALSOS 13) kanssa päiville. Opiskelijat osallistuivat molempina päivinä johonkin avustajan tehtävään ja muutoin saivat osallistua päivien seminaareihin sekä tutustua näyttelyosastoon ja oppia tietoiskuista. Opiskelijoiden osallistuminen päiville yhdistetään ryhmien opintoihin. Sosionomi-opiskelija Iida Ruoranen kertoo kokemuksestaan seuraavaksi.

Lopuksi - voiko sosiaali- ja terveysalalla toimiva työntekijä olla ”törmäämättä” päihde- ja mielenterveyskysymyksiin työssään? Oman näkemykseni mukaan ei voi, ja tämä on tärkeää huomioida myös tulevissa TAMKin uusissa opetussuunnitelmissa. Päihde- ja mielenterveystyön osaajille on kysyntää työelämässä!  Seuraavat Valtakunnalliset Päihde- ja mielenterveyspäivät  SOSTE järjestää Helsingissä 15.10-16.10.2012 .
    
 -Teija Eskola



Opiskelijan näkökulma:
Avustajana ja osallistujana valtakunnallisilla päihde- ja mielenterveyspäivillä

Olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija palveluohjaukseen ja sosiaalityön vaihtoehtoisissa ammattiopinnoissa. Osallistuin osana kuntoutukseen liittyviä opintojani päihde- ja mielenterveyspäiville. 18. valtakunnalliset päihde- ja mielenterveyspäivät järjestettiin 11.10.–12.10.2011 Tampere-talossa, Tampereella. 

Tehtäväni päihde- ja mielenterveyspäivillä oli toimia avustajana. Valmistauduimme päiviin aluksi opettajamme opastuksella ja ilmoittauduimme avustajaksi seminaareihin, opintokäynneille, työpajoihin ja seminaarin ilmoittautumispisteelle. Päivää ennen päihde- ja mielenterveyspäivien alkua meillä oli tapahtuman järjestäjän, Terveyden edistämisen keskuksen pitämä perehdytystilaisuus. Siellä tapasimme kanssamme avustajina toimivat Tampereen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat, jotka olivat suuntautuneet mielenterveys- ja päihdetyöhön. 

Varsinaisen päivän koittaessa 11.10.2011 suuntasin tutun Pyynikintien toimipisteen sijaan Tampere-talolle. Suuren väkijoukon keskeltä löysin yhteyshenkilömme ja sain oranssin huivin kaulaani sekä rintakortin, jossa luki avustaja. Näin osallistujat tunnistivat minut avustajaksi ja tiesivät lähestyä minua, kun tarvitsivat apua.

Ensimmäisenä päivänä, 11.10.2011 pääsin itse osallistumaan avajaistilaisuuteen. Saman päivän iltapäivänä toimin avustajana seminaarissa, jonka teemana olivat asumispalvelut päihde- ja mielenterveysongelmaisille. Toimin ns. ovimiehenä, kuljetin puheenvuorojen välillä mikrofonia yleisön joukossa kysymyksien esittäjille ja autoin puheenpitäjiä tietoteknisissä ongelmissa. Samalla pääsin kuulemaan ajankohtaista tietoa päihde- ja mielenterveysongelmaisten asumispalveluista heidän kanssaan välittömässä ja välillisesti työskenteleviltä henkilöiltä. Seminaarin jälkeen syntyi runsasta keskustelua aiheesta kuulijoiden joukossa.

Toisena päivänä 12.10.2011 saavuin aikaisin aamulla Tampere-talolle. Toimin aamupäivän aikana avustajana kahdessa eri seminaarissa, jotka kumpikin olivat suuressa salissa. Toimenkuvani oli sama kuin edellisen iltapäivän seminaarissa. 

Ensimmäisen seminaarin teemana oli muutosmyönteinen työskentely päihdekuntoutuksessa. Tämä seminaari oli erittäin ajankohtainen minulle, koska opiskelen parhaillaan kurssilla psykososiaaliset asiakastyön menetelmät. Luennoissa olivat aiheina mm. ratkaisukeskeinen työskentely ja dialektinen käyttäytymisterapia. Pääsin kuulemaan perheterapeutin, psykoterapeutin ja kuntoutuskodin johtajaa. Näin suurta antia ei koulun luennolla saisi vajaassa kahdessa tunnissa!

Aamupäivä jatkui toisella seminaarilla Tampere-talon isossa salissa. Seminaari käsitteli toimijoiden osaamista ja yhteistyötä uudistuvissa päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Seminaarissa otettiin katsaus tulevaisuuteen ja saatiin näkökulmia kentällä tapahtuvaan yhteistyöhön. Seminaarin loputtua sain avustajantehtäväni päätökseen päihde- ja mielenterveyspäivillä.

Iltapäivällä kävin tutustumassa opiskelukaverini kanssa näyttelyosastoon. Näyttelyosastolla toimintaansa esittelivät eri toimijat eri puolilta maata. Mukana oli kuntoutuskeskuksia, 3.sektorin toimijoita, sosiaali- ja terveysalanyrittäjiä sekä paljon muuta. Kotiin lähdin kassit täynnä uutta oppia, tietoa, uusia kokemuksia, kirjoja ja esitteitä. Jokainen askel eteenpäin on lähemmäksi valmistumista sosionomiksi (AMK).

-Iida Ruoranen

torstai 16. kesäkuuta 2011

Työn ohessa opiskelu vaatii ajankäytön suunnittelua

- Jälkeenpäin ajateltuna opiskeluni sosionomiksi onnistui aika kivuttomasti, vaikka välillä mietinkin millä ajalla työn, opiskelun ja perheen voi hoitaa, totesi Kati Pouttu pari päivää valmistumisensa jälkeen.
 
Kehitysvammaisten ohjaajaksi 1996 valmistunut Pouttu päätti päivittää tutkintonsa ammattikorkeakoulututkinnoksi työelämässä lisääntyneiden vaatimusten vuoksi.
  
- Tietojeni päivittäminen tuli ajankohtaiseksi sillä opiskelustani alkoi olla jo aikaa. Lisäksi TAMKin sosiaalialan koulutusohjelmasta löytyi minulle sopiva, räätälöity tapa opiskella. Ohjaava opettajamme Tuija Salo räätälöikin kiitettävästi opintojamme! Opinpolkujen suunnitteleminen on suuri haaste, jotta opinnot hyödyttäisivät opiskelijaa niin nykyisissä kuin tulevissa työtehtävissä.
  
Työelämän muutoksissa mukana pysyminen ja asiakkaiden arjen turvaaminen muutosten ja kilpailutuksen keskellä hieman huolestuttaa Rongankodin Puistokodissa työskentelevää Kati Pouttua.

- Vaatimusten ja haasteiden kasvaessa on tärkeää pysähtyä ja miettiä perustehtävä kirkkaaksi, jotta ei mene ihan kaikkeen mukaan. Suuren kokonaisuuden hallinta, ajankäyttö sekä työn jakaminen työyhteisön jäsenille ovat myös oppimisen arvoisia asioita. Myös tietynlaista keskeneräisyyttä on opittava sietämään sillä kaikkea ei voi saada heti valmiiksi vaan käynnissä on monta prosessia.

Positiivisen ja iloisen elämänasenteen omaava Pouttu näkee työnilon voimavarana, joka kantaa pitkälle. Kun työtä saa tehdä itsenäisesti, yhdessä kivojen työkavereiden ja asiakkaiden kanssa, töihin on hyvä mennä. Opiskelua hän ei aio unohtaa.

 - Työ ja organisaatiopsykologian opinnot kiinnostaisivat ja työhyvinvointi yleensä on aiheena mielenkiintoinen. Ylempi AMK –tutkintokaan ei ole poissuljettu.




Elämä on suuri seikkailu, ja sen kunniaksi Kati Pouttu ja Tapani Lahdenmäki kilistivät Kyproksella kesäkuun alussa tehdyllä kehitysvammaisten kesäretkellä.





Seppo Pajari

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kansainvälinen intensiivikurssi Budapestissä – GIVE & GET

Sosiaalialan koordinoima Erasmus intensiiviohjelma ”CRÉME” eli pidemmin ”Social pedagogical and creative methods in substance care” järjestettiin kolmannen kerran ELTEn yliopistossa Budapestissä 2-13.5.2011. Mukana oli lähes 70 opiskelijaa kahdeksasta eri korkeakoulusta, kuudesta eri maasta: TAMKista ja HAMKista (Suomi), Fachhocschule Nordhausen (Saksa), HAN Hogeschool (Hollanti), University of Pablo de Olavide ja Autonomous University of Barcelona (Espanja), Kaunas College (Liettua) ja tietenkin ELTEstä.  Kustakin korkeakoulusta oli mukana myös opettajia, joistain useampiakin. 

Kurssiohjelma koostui päihdetilanteen ja päihdepalvelujen vertailusta, asiantuntijaluennoista sekä toiminnallisten menetelmien työpajoista.  Työpajoissa opiskelijat harjoittivat taitojaan eri menetelmien perusteista ja niiden soveltamisesta käytännön asiakastyössä, erityisesti päihdetyössä.  Menetelmiin sisältyivät draama, kuvataide, musiikki, tanssi, luova ryhmätyö, naamiotyöskentely ja voimauttava valokuvaus. 
Toisella viikolla opiskelijat toteuttivat työpajoja itse yhdessä päihdetyö –yhteisö Megállon ja koulupudokkaille tarkoitetun koulun, Green Rooster,  osallistujille.  Megállon omat työntekijät, joilla on takanaan oma päihdetausta, opettivat puolestaan opiskelijoita myös erilaisissa luovissa menetelmissä.  Kurssin teemana olikin ”Give and Get”. Tamkin sosiaalialan opiskelijoista mukana olivat Tuula Jokinen, Suvi Laakso, Aino Rinta-Jouppi, Hanna-Maria Ritoniemi, Markus Pakkala ja Kirsi Saarinen. Tamkista opettajana kurssilla toimi Merja Repo, joka piti yhdessä Hamkin Seija Pajari-Stylmanin kanssa työpajaa, jossa sovellettiin voimauttavaa valokuvaa ja naamio –työskentelyä yhdessä.
Koko viikko huipentui Merlin –teatterissa pidettiin opiskelijoiden, päihdekuntoutujien ja Drop out –schoolin nuorten kanssa yhdessä toteutettuun esitykseen. Esityksen filmasi paikallinen televisio ja koko kurssi saikin poikkeuksellista julkisuutta Unkarin television ohjelmassa.
Ohessa linkki televisiossa esitettyyn ohjelmaan:  http://www.youtube.com/watch?v=9c-WTS_H6mI
Katsokaa ja nauttikaa!
Kurssista tulee syksyn mittaan pdf –julkaisu, joka sisältää artikkeleita ja kuvia paitsi Budapestin kurssilta myös aiemmista kurssin toteutuksista Tampereelta helmikuussa 2009 ja Sevillasta maaliskuussa 2010.  Videokoostekin on luvassa syksyn mittaan.
Jutun kirjoitti Ulla-Maija Koivula, joka on toiminut intensiivikurssi koordinoijana kolmen vuoden ajan. Tästä ansiosta hänet palkittiin kurssilla ELTEn yliopiston hopeisella kunniamitalilla.

Terveisiä Kanadasta

Olen sosiaalipedagogiikan opiskelija ja syksyllä aloitan kolmannen vuoteni. Tällä hetkellä vietän elämässäni todella mukavia ja kokemusrikkaita hetkiä. Lähdin opiskelemaan Kanadaan kesäksi. Takanapäin on noin puolitoista kuukautta ja toinen samanmoinen jakso olisi vielä edessä. Opiskelu englanniksi tuntui aluksi todella haastavalta, varsinkin maassa, jossa äidinkielenä on englanti. Kanadalaiset kun puhuvat tunnetusti todella nopeasti ja sanoja lyhennellen. Kuitenkin pääsin aika nopeaa opiskeluihin mukaan ja nyt olenkin loppukokeita vaille valmis ensimmäisestä jaksostani täällä Kanadassa. Tehtävät ja välikokeet ovat kaikki menneet läpi, joten enköhän joitakin opintopisteitä saa tuotua myös kotiin! Olen opiskellut ”Native music” kurssin ja psykologian ”Family therapy” kurssin tässä jaksossa. Opettajat täällä ovat hyvin ammattitaitoisia ja tsemppaavia. Tosin hieman yllätyksenä sain huomata, että me vaihto-opiskelijat olemme samalla viivalla muiden opiskelijoiden kanssa, helpotusta ei ole siis luvassa. Tämä tarkoittaa ahkeraa opiskelua ja PowerPoint esitysten armotonta suomentamista myös jatkossa.

Ihmiset täällä Kanadassa ovat hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Olen saanut rutkasti uusia ystäviä sekä kanadalaisia että kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelujen ohella totta kai olen ehtinyt myös matkustella. Sudbury, Toronto sekä Niagaran putoukset on nähty. Ensi viikonloppuna on suunnitelmissa lähteä Montrealiin. Kanadan itsenäisyyspäivänä 1.7 menemme tietysti Kanadan pääkaupunkiin Ottawaan juhlistamaan tätä hienoa päivää! Kaikkea ihanaa on jo takanapäin ja vielä ihanampia hetkiä edessäpäin.
Suosittelen koko sydämestäni vaihtoon lähtöä jokaiselle, joka vain hitusenkin miettii lähtevänsä. On tämä lähtemisen arvoista. Täällä oppii uutta kulttuuria, saa uusia ystäviä, on paljon hauskaa tekemistä, ja ennen kaikkea, koko ajan oppii jotain uutta itsestään!

Oikein mukavaa kesää kaikille! Nähdään elokuussa!
Susanna Mustajärvi

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Sosionomi(AMK) opiskelijat vaikuttamistyössä eduskuntavaalikeväänä 2011

Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijaryhmä on tuottanut eduskuntavaaleihin 2011 liittyvän artikkelisarjan Aamulehden Sunnuntai-osaan (su/asiat). Artikkeleissa annetaan puheenvuoro kansalaisille, joiden arkielämän ja toimeentulon turvaaminen edellyttää hyvinvointiyhteiskunnan palveluja ja etuuksia. Viisiosaisen juttusarjan ensimmäinen osa ilmestyi 6.3. ja seuraavat neljä julkaistaan tulevina sunnuntaina ennen äänestysviikonloppua. Ensimmäinen tarina nostaa esiin mielenterveyspalvelujen ja -kuntoutuksen ajankohtaisia kysymyksiä.


Sosiaalialan lehtori Teija Eskola ja palveluohjauksen ja sosiaalityön opiskelijaryhmä (PALSOS 13) toteuttivat vaalisarjan opintoihin liittyvänä vaikuttamistehtävänä yhteistyössä Aamulehden kanssa. Eduskuntapuolueiden Pirkanmaan piiritoimistoja pyydettiin ehdottamaan vaaliehdokas, joka osallistuu kansalaisten osallisuuden vahvistamiseen tähtäävään vuoropuheluun artikkelisarjassa.

Sosiaalialan työhön liittyy velvoite tuoda esiin heikossa tai vaikeassa asemassa olevien ihmisten kohtuuttomia tilanteita poliittisille päättäjille. Sosiaalialan työ on myös ihmisten ja yhteisöjen osallisuuden vahvistamista. Opiskelijat haastattelivat omaishoitajaa, entistä vankia, opiskelijaa, yksinhuoltajaa ja mielenterveyskuntoutujaa. Haastatteluiden pohjalta laadittiin kirje vaaliehdokkaille. Elämäntilanteitaan kuvaavien kirjeiden lopussa kirjoittajat esittävät vaaliehdokkaille kysymyksen, johon ehdokkaat vastaavat. Opiskelijat kokosivat artikkeleihin lisäksi ajankohtaisia faktoja aiheeseen liittyen.

Kevään eduskuntavaaleissa valitaan eduskunta, joka tekee valintoja ja päätöksiä hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa ja päättää valtiontaloudesta. Kansanedustajat tekevät tärkeimmät linjaukset ihmisten välttämättömien palvelujen ja toimeentulon turvaamisesta. Tämä koskee myös heikoimmassa asemassa olevien selviytymistä jokapäiväisessä arjessaan. Suurien vaaliteemojen rinnalla on tarpeen kuulla ihmisten moniäänisyyttä ja yksilöllisiä elämäntilanteita.


Palsos 13 ja Teija Eskola


torstai 24. helmikuuta 2011

Vaalipaneeli 3.2.2011

Joululoman jälkeen jaettiin meidät, ensimmäisen vuoden sosiaalialan opiskelijat, kahtia ja molemmat ryhmät saivat vastuulleen projektin, jota lähtivät yhdessä työstämään. Toinen ryhmä järjesti satuseikkailun Raholan koulun Helmihulinoihin ja me toiset saimme tehtäväksemme järjestää vaalipaneelin tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen.


Yhdessä päätimme, että paneeliin kutsuttaisiin ehdokkaat kahdeksasta ”suurimmasta”, Pirkanmaalla vaikuttavasta puolueesta; VihreäLiitto, SDP, PerusSuomalaiset, Kristillisdemokraatit, Vasemmistoliitto, Suomen kommunistinen puolue, Kokoomus sekä Keskusta. Pyrkimyksenämme oli kutsua paikalle mahdollisimman nuori ehdokas kustakin puolueesta.

Olimme muotoilleet osan kysymyksistä etukäteen, koskien omaa alaamme ja opiskelijalle tärkeitä asioita - kuten maahanmuuttoa, toimeentulotukea ja palveluiden tuottamista. Iloksemme paikalle saapui runsas joukko kiinnostuneita kuulijoita myös muilta sosiaalialan vuosikursseilta. Olimme varanneet loppuun ajan yleisökysymyksille, jotka herättivätkin runsaasti keskustelua.
Laura Sinkkonen toimi erinomaisena puheenjohtajana vaalipaneelissa!
 Kaiken kaikkiaan tilaisuudessa oli myönteinen ja innostunut ilmapiiri. Olemme tyytyväisiä myös omaan panokseemme ja kipinä äänestämiseen todella syttyi!

Venla Salmela ja Vilma Hietaniemi, SOS14