TAMKin sosiaali- ja terveysala sai yhteistyöpyynnön Terveyden edistämisen keskukselta (Tekry ry) jo vuoden 2010 lopulla osallistua suunnittelemaan päivien ohjelmaa Tampereella. Tähän suunnitteluun osallistuivat terveysalalta yliopettaja Nina Kilkku ja sosiaalialalta lehtori Teija Eskola. Aiemmin Tekry on järjestänyt Valtakunnalliset Päihdepäivät, mutta nyt ensimmäistä kertaa uusien päihde- ja mielenterveystyöhön suuntautuneiden yhteistyötarpeiden vuoksi tavoitteeksi tuli järjestää yhteiset päivät aiheiden parissa työskenteleville asiantuntijoille, tutkijoille, kouluttajille, työntekijöille, päättäjille, opiskelijoille ja kaikille kiinnostuneille toimijoille julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla.
Päivien ohjelmaan sisältyi myös seminaari ”Millaista päihde- ja mielenterveystyön osaamista koulutus tuottaa?” Päihde- ja mielenterveystyön osaamiselle on kysyntää. Seminaarissa käsiteltiin mielenterveys- ja päihdetyön opetusta ja tulevaisuuden kuvia korkeakouluissa. Seminaarin puheenjohtajana toimi Diakin tutkijayliopettaja Päivi Vuokila-Olkkonen. Ensimmäisessä puheenvuorossa psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta käsitteli näkökulmaa lääketieteellisessä koulutuksessa. Toisessa puheenvuorossa TAMKin yliopettaja Nina Kilkku ja lehtori Teija Eskola esittelivät ammattikorkeakoulumme sairaanhoitaja- ja sosionomikoulutuksen osalta, mikä ohjaa näitä koulutuksia, millaista osaamista nämä koulutukset tuottavat ja myöskin tulevaisuuden haasteita. Mielenterveys- ja päihdetyön uusia koulutusmuotoja TAMKissa esittelivät seuraavaksi lehtori Tuija Salo sosiaalialalta ja yliopettaja Nina Kilkku. Seminaarin päätti opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Johanna Moision puheenvuoro mielenterveys- ja päihdetyön opetuksesta tulevaisuudessa. 
Päihde- ja mielenterveystyön päivien seminaarien tiivistelmät puheenvuoroista löytyvät Tekryn sivuilta:
TAMKin sosiaali- ja terveysala olivat päivillä esillä myös standilla, johon viestintäosasto tuotti esitteen sosiaali- ja terveysalan koulutuksista jaettavaksi. Innokkaat päiville osallistujat tyhjensivät myös kassillisen TAMKin heijastimia mukaansa syksyn pimeyteen. Sosiaali- ja terveysalan opettajat Teija Eskola, Irmeli Pekkinen ja Anne Kivimäki päivystivät molempina päivinä lounas- ja kahvitunnin yhteydessä standilla valmiina keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin ammattikorkeakoulututkinnoista ja opinnoista.
Vuonna 2012 Tekryllä on uudet haasteet edessä, kun Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Sosiaali- ja terveysturvan ry (STKL) ja Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) muodostavat uuden valtakunnallisen keskusjärjestön SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n 1.1.2012. SOSTEn toiminnanjohtajana aloittanut Vertti Kiukas asettaa tavoitteeksi, että ” SOSTE on vuonna 2015 ohittamaton toimija, kun keskustellaan sosiaali- ja terveyspoliittisista kysymyksistä.” Kiukas peräänkuuluttaa tasa-arvoa palvelujärjestelmään ja stoppia köyhyyden syvenemiseen. Hän toteaa, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen on nyt vahdittava, että hallituksen kirjaamat tavoitteet toteutuvat. SOSTEn keskeiset tehtävät ovat yhteiskunnallisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen sekä ihmisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen päätöksenteossa. SOSTEn tavoitteena on olla kansallisesti ja alueellisesti vahva toimija järjestöjen, valtion, kuntien ja elinkeinoelämän laajoissa verkostoissa. Sillä on myös monitasoiset kansainväliset verkostot. Järjestöt ovat merkittävä voimavara ja yhteisöllisyyden rakentaja yhteiskunnassa. Suomessa toimii lähes 9000 sosiaali- ja terveysjärjestöä, työntekijöitä niissä on noin 36 000 ja lähes miljoona ihmistä mukana vapaaehtoisina, vertaistoimijoina ja järjestöaktiiveina. Lisätietoja: www.soste.fi (Tiedote 11.10.2011, Tekry ry) 
Monipuoliseksi muodostunut ohjelma sai ansaitsemansa hyvät puitteet Tampere-talosta. Päiville osallistui ennätyksellinen osallistujamäärä (1200) päihde- ja mielenterveystyöstä kiinnostuneita ympäri Suomea. Päivät ovat siis todellinen alan kohtaamispaikka! Tekry pyysi TAMKista myös opiskelijayhteistyötä liittyen moninaisiin tehtäviin päivillä. Terveysalalta osallistui ryhmä hoitotyön opiskelijoita lehtoreiden Irmeli Pekkisen ja Anne Kivimäen kanssa ja sosiaalialalta lehtori Teija Eskola sosionomi-opiskelijaryhmän (PALSOS 13) kanssa päiville. Opiskelijat osallistuivat molempina päivinä johonkin avustajan tehtävään ja muutoin saivat osallistua päivien seminaareihin sekä tutustua näyttelyosastoon ja oppia tietoiskuista. Opiskelijoiden osallistuminen päiville yhdistetään ryhmien opintoihin. Sosionomi-opiskelija Iida Ruoranen kertoo kokemuksestaan seuraavaksi.
Lopuksi - voiko sosiaali- ja terveysalalla toimiva työntekijä olla ”törmäämättä” päihde- ja mielenterveyskysymyksiin työssään? Oman näkemykseni mukaan ei voi, ja tämä on tärkeää huomioida myös tulevissa TAMKin uusissa opetussuunnitelmissa. Päihde- ja mielenterveystyön osaajille on kysyntää työelämässä! Seuraavat Valtakunnalliset Päihde- ja mielenterveyspäivät SOSTE järjestää Helsingissä 15.10-16.10.2012 .
-Teija Eskola
Opiskelijan näkökulma:
Avustajana ja osallistujana valtakunnallisilla päihde- ja mielenterveyspäivillä
Olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija palveluohjaukseen ja sosiaalityön vaihtoehtoisissa ammattiopinnoissa. Osallistuin osana kuntoutukseen liittyviä opintojani päihde- ja mielenterveyspäiville. 18. valtakunnalliset päihde- ja mielenterveyspäivät järjestettiin 11.10.–12.10.2011 Tampere-talossa, Tampereella.
Tehtäväni päihde- ja mielenterveyspäivillä oli toimia avustajana. Valmistauduimme päiviin aluksi opettajamme opastuksella ja ilmoittauduimme avustajaksi seminaareihin, opintokäynneille, työpajoihin ja seminaarin ilmoittautumispisteelle. Päivää ennen päihde- ja mielenterveyspäivien alkua meillä oli tapahtuman järjestäjän, Terveyden edistämisen keskuksen pitämä perehdytystilaisuus. Siellä tapasimme kanssamme avustajina toimivat Tampereen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat, jotka olivat suuntautuneet mielenterveys- ja päihdetyöhön.
Varsinaisen päivän koittaessa 11.10.2011 suuntasin tutun Pyynikintien toimipisteen sijaan Tampere-talolle. Suuren väkijoukon keskeltä löysin yhteyshenkilömme ja sain oranssin huivin kaulaani sekä rintakortin, jossa luki avustaja. Näin osallistujat tunnistivat minut avustajaksi ja tiesivät lähestyä minua, kun tarvitsivat apua.
Ensimmäisenä päivänä, 11.10.2011 pääsin itse osallistumaan avajaistilaisuuteen. Saman päivän iltapäivänä toimin avustajana seminaarissa, jonka teemana olivat asumispalvelut päihde- ja mielenterveysongelmaisille. Toimin ns. ovimiehenä, kuljetin puheenvuorojen välillä mikrofonia yleisön joukossa kysymyksien esittäjille ja autoin puheenpitäjiä tietoteknisissä ongelmissa. Samalla pääsin kuulemaan ajankohtaista tietoa päihde- ja mielenterveysongelmaisten asumispalveluista heidän kanssaan välittömässä ja välillisesti työskenteleviltä henkilöiltä. Seminaarin jälkeen syntyi runsasta keskustelua aiheesta kuulijoiden joukossa.
Toisena päivänä 12.10.2011 saavuin aikaisin aamulla Tampere-talolle. Toimin aamupäivän aikana avustajana kahdessa eri seminaarissa, jotka kumpikin olivat suuressa salissa. Toimenkuvani oli sama kuin edellisen iltapäivän seminaarissa.
Ensimmäisen seminaarin teemana oli muutosmyönteinen työskentely päihdekuntoutuksessa. Tämä seminaari oli erittäin ajankohtainen minulle, koska opiskelen parhaillaan kurssilla psykososiaaliset asiakastyön menetelmät. Luennoissa olivat aiheina mm. ratkaisukeskeinen työskentely ja dialektinen käyttäytymisterapia. Pääsin kuulemaan perheterapeutin, psykoterapeutin ja kuntoutuskodin johtajaa. Näin suurta antia ei koulun luennolla saisi vajaassa kahdessa tunnissa!
Aamupäivä jatkui toisella seminaarilla Tampere-talon isossa salissa. Seminaari käsitteli toimijoiden osaamista ja yhteistyötä uudistuvissa päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Seminaarissa otettiin katsaus tulevaisuuteen ja saatiin näkökulmia kentällä tapahtuvaan yhteistyöhön. Seminaarin loputtua sain avustajantehtäväni päätökseen päihde- ja mielenterveyspäivillä.
Iltapäivällä kävin tutustumassa opiskelukaverini kanssa näyttelyosastoon. Näyttelyosastolla toimintaansa esittelivät eri toimijat eri puolilta maata. Mukana oli kuntoutuskeskuksia, 3.sektorin toimijoita, sosiaali- ja terveysalanyrittäjiä sekä paljon muuta. Kotiin lähdin kassit täynnä uutta oppia, tietoa, uusia kokemuksia, kirjoja ja esitteitä. Jokainen askel eteenpäin on lähemmäksi valmistumista sosionomiksi (AMK).
-Iida Ruoranen
Projektin tiimoilta teimme myös esitteen, jonka myötä haluamme esitellä kaikille seniori- ja vanhustyössä vaikuttaville tahoille selkeästi ja ytimekkäästi sosionomin osaamista kyseisellä alalla. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia kiinnostui esitteestämme ja pyysi meitä esittelemään sitä ständillensä Vanhustyön messuille Helsinkiin 14.2.2012. Messuilla saimme vahvistusta sosiaalisen näkökulman ja osaamisen tarpeelle seniori- ja vanhustyössä. Keskustelimme aiheesta usean alan ammattilaisen kanssa, jotka toimivat sekä työntekijöinä että esimiestehtävissä. Törmäsimme kuitenkin myös yllättävän moneen vierailijaan, jotka eivät tuntuneet arvostavan sosiaalialan osaamista tai eivät ymmärtäneet sen tuomia mahdollisuuksia. Sosionomin työpanosta ei ehkä nähdä hoitajien osalta heidän työtään helpottavana tekijänä. Eräs vierailija kommentoi asiaa niin, että perushoitotyön tulisi olla kunnossa ennen kuin työtä lähdetään kehittämään enempää. Toinen vierailija konkretisoi asian kertomalla, että sosiaalisen näkökulman tärkeys kyllä tiedostetaan, mutta sen käytäntöön saattaminen tulee viemään aikaa. Muutos vie aina aikaa, mutta aistimme kyseisillä messuilla, että muutoksen pyörä on jo lähtenyt pyörimään.
