Talentian järjestämä päivä Kaupin keilahallilla

Talentia järjesti Tampereen sosiaalialan opiskelijoille hyödyn ja huvin täyteisen päivän Kaupin keilahallilla 17.4.2010.

Ensin saimme nauttia hyvästä ruuasta ja hiukan katsella ketä kaikkia oli paikalle tullut. Ruokailun jälkeen Talentian opiskelija-asiamies Hannu Seppänen piti meille puolen tunnin tiiviin paketin kesätöistä. Hannu kertoi mm. työsopimuksen kirjoittamisesta, palkkauksesta ja luottamusmiehen roolista.

Hannun ”luennon” jälkeen joimme kahvia ja keskustelimme lähinnä sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksesta.

Seuraavaksi oli vuorossa Talentian viestinnän suunnittelijan Aija Laurilan puolentoista tunnin kattava esitys vaikuttamisesta. Aija kertoi, mikä on vaikuttamisessa tärkeää. Saimme myös keskustella siitä, missä, miten ja kehen voi vaikuttaa.

Lopuksi meille oli vielä varattu kaksi tuntia aikaa keilaamiseen.

Kaiken kaikkiaan päivään sisältyi sopivassa määrin tärkeää tietoa ja rentoutumista. Kiitokset Talentialle mukavasta päivästä!

Wärjäämössä

Seitsemäntoista innokasta osallistujaa odottaa kuunnelman tekemistä sosionomiopiskelijoiden kanssa.   Päivä alkaa esittäytymisellä ja etenee siitä kuunnelman aiheen ideoinnilla pienryhmissä. Yhtäkkiä suunnitteilla ei olekaan kuunnelma, vaan biisin tekeminen ystävyydestä!

Tehtävänantona meillä oli suunnitella ja toteuttaa sosiokulttuurisen innostamisen projekti. Tehtävä tuntui hankalalta, sillä aikataulu oli tiukka ja suunnittelulle jäi melko vähän aikaa. Sosiokulttuurisen innostamisen idea on lähteä toteuttamaan toimintaa vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. Suurin haaste tehtävässä oli se, että olemme tottuneet suunnittelemaan järjestämämme toiminnan mahdollisimman valmiiksi etukäteen, ja nyt meillä oli vain idea siitä, mitä mahdollisesti lähtisimme tekemään.

Lähtökohta päivään oli kuulluksi tuleminen. Halusimme tarjota asiakkaillemme kehitysvammaisten toimintakeskuksessa mahdollisuuden kuulla omaa ääntään. Toimintakeskuksen työntekijöiden kanssa pidetyn alkupalaverin pohjalta päädyimme tekemään kuunnelman asiakkaiden kanssa. Aihe ja toteutustapa jätettiin asiakkaiden itse ideoitavaksi. Heti päivän aluksi pienryhmäkeskusteluissa ilmeni kuitenkin heidän kiinnostuksensa musiikkia kohtaan ja sen pohjalta päivän teemaksi muodostuikin oman biisin sanoittaminen, säveltäminen ja äänittäminen.

Yllätykseksemme suunnitelmien muuttuminen ei ollutkaan kamalaa, vaan selvisimme ongelmitta. Itse asiassa kokemus oli erittäin voimaannuttava. Saimme projektista luottamusta ammatillisuuteemme ja uusia näkökulmia sosionomin työnsarkaan.

1.Mun ei tarvi olla yksin, kun ystäväin oot aina.

Sä vierelläni kuljet, voin luottaa suhun aina.

Oot tosi tärkee mulle ja ilman sua en elää voi.

Kaikkien kanssa ystäviä ollaan.

Me yhdessä, aina rinnakkain.

Ystävyys on parasta alkuvoimaa.

Ystävyydeltä kaiken sain.

2.  Mun ystäväin oot aina. Oot aina sydämellä.

Oot tosi tärkee mulle, oot aina lämmin hellä.

Vaikka ikävä on joskus, oot aina mua lähellä.

3. Ystävyys on keltainen, lämmin ja aurinkoinen.

Kun tunnet ystävyyden hetken, aloitat onnellisen retken.

Johanna Laukkanen, Maijaliisa Majamäki ja Noora Mäkinen, SPEDA12.

”Tehdään uudestaan!”

28.4. oli Kangasalan nuorisotila Monarissa 4H kerhon vappudisko railakkaissa merkeissä. Lapset, 7-10 vuotiaita, saivat luvan kanssa pitää hauskaa, ja yhdessä teimme illasta mainion.

Ajatus lähti siitä, kun etsimme kohderyhmää sos.prokkiksellemme, jossa ideana oli lähteä liikkeelle asiakkaiden omista lähtökohdista, ja luoda / järjestää mahdolliseksi sellaista toimintaa joka olisi heidän juttunsa ja edistäisi samalla sosiaalista hyvinvointia, innostamisen merkeissä. Olimme yhteydessä Kangasalan 4H yhdistykseen, jossa kävi säännöllisesti yli kymmenen lasta. Juttelimme yhdessä kerhon pitäjien kanssa, kävimme tutustumassa paikkaan ja ideoita alkoi syntyä. Kolautimme päämme yhteen ja lähdimme hommiin.

Päätimme järjestää vappu diskon, jossa lapset itse ovat mukana tekemässä ja toimimassa.

 Aluksi teimme mainoksen joka jaettiin kerholaisille. Senkin oli suunnattu lapsia innostavaksi, sisältäen kuitenkin kaiken tarvittavan informaation myös aikuisia varten.  Teemana olivat naamiaiset, joten lapset pääsivät kokeilemaan erilaisia rooleja. Puhumattakaan siitä että hauskaahan se on! Omana itsenäänkin sai tietenkin tulla. Järjestimme paikalle helium ilmapalloja, itsellemme sopivat naamiaisasusteet, lapsille sopivaa menevää musiikkia, munkkia ja simaa, palkintoja, sekä järjestimme mm. limbokisan sekä tuolileikin.

Tila oli erinomainen toiminnallemme. Oman ruokailutilan ja äänentoiston lisäksi paikalta löytyi nuorten itse tekemää taidetta, julisteita ja mukavia sohvia. Itse tehtyjen munkkien syömisen lomassa kertasimme heti aluksi lasten kanssa yhteiset säännöt, joista pidimme kiinni koko porukalla. Musiikin soidessa oli mukava lähteä joukolla limbokisaan, johon myös osa aikuisista osallistui. Leikistä tuli alkunihkeyden jälkeen hitti, ja ne jotka olivat olleet kovaan ääneen vastahakoisia, huusivat nyt: ”Tehdään uudestaan!”. Ja niinhän me tehtiin. Jammailun välissä teimme musiikin tahtiin myös seuraa johtajaa-peliä, jossa jokainen lapsi sai näyttää vuorollaan seurattavat liikkeet.  Lapset selvästi kaipasivat liikkuvaa tekemistä, ja oli hyvä keino myös tutustua ja antaa jokaiselle oma vuoronsa poppoossa. Samalla fiiliksellä teimme monta muutakin leikkiä ja puuhaa. Lähtiessään lapset saivat ottaa jokainen itselleen oman heliumpallon.

Tapahtuma tuntui onnistuneelta, ja saimme hyvää palautetta.

Sosiaalisen innostamisen kautta toimintaa

Olemme toisen vuoden sosionomiopiskelijoita ja järjestimme sosiaalisen innostamisen lähtökohdista toimintahetken tyttöjen tuvan tytöille Pispalassa.  Tavoitteena siellä on olla tukemassa peruskouluikäisten tyttöjen tervettä kasvua, olla läsnä ja helposti lähestyttävissä. Toiminta on lähtenyt liikkeelle vapaaehtoistyönä vuonna 1998 ja tämän jälkeen Isosiskoprojektina vuosina 1999–2005 , jonka aikana kehitettiin uusia toimintamalleja tyttöjen toiveista ja tarpeista lähtien. Projektin tavoitteena on ollut peruskouluikäisten tamperelaisten tyttöjen arjen parantaminen tarjoamalla heille vapaaehtoistyötä tekeviä Isosiskoja arjen ystäväksi ja terveen kasvun tueksi.

Meidän toimintamme tyttöjen tuvalla lähti liikkeelle siellä käymämme tapaamisen kautta. Kävimme juttelemassa ja tutustumassa eräänä iltapäivänä paikan päällä. Itse toiminnan järjestimme torstaina 29.4.2010 tee-hetken jälkeen. Olimme mukana myös jo tee-hetkellä. Siinä pääsimme hiukan luomaan vuorovaikutussuhteita tyttöihin ja tytöt myös meihin. Tee-hetken jälkeen tytöt menivät kauppatoimintaan alakertaan noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi ja silloin me valmistelimme toimintamme. Meidän toiminta oli musiikkimaalausta vesiväreillä. Toimintaan osallistuminen oli täysin vapaaehtoista. Aluksi kerroimme omista taustoistamme ja leikimme yhden tutustumisleikin, jossa jokainen kertoi oman nimensä sekä eläimen joka haluaisi olla. Sitten pääsimme itse toimintaan, jossa tytöt sekä aikuiset maalasivat musiikin herättämiä ajatuksiaan ja tunteitaan paperille. Musiikkeja oli neljä erilaista hitaasta menevään ja jälleen rauhalliseen. Taideteoksia sai tehdä vaikka jokaisesta musiikista oman tai sitten kaikki samalle paperille tai ihan kuinka itse koki parhaakseen. Kun musiikit oli kuunneltu ja taideteokset luotu, kerroimme ensin omista kuvistamme vierustoverille ja sen jälkeen halukkaan saivat kertoa myös koko porukalle. Tyttöjä toiminnassa oli vajaa kymmenkunta ja aikuisia meistä opiskelijoista kolme sekä paikanpäältä neljä. Meitä oli oikein mukava ja innostunut joukko musiikkimaalaamassa. Aivan lopuksi vielä muodostimme yhdessä alla olevan taideteoksen. Omaa teostaan ei ollut pakko taideteokseen asettaa, mutta moni silti halusi tuoda oman mahtavan tuotoksensa julki.

Sospeda12

Annukka Pirttilä, Kati Haapanen, Eveliina Kerkkäinen, Mari Annala ja Riikka Mäki

Luovia menetelmiä Espanjan keväässä

Social Pedagogy and Creative Methods in Substance Care – intensiivikurssi Sevillassa, Pablo de Olavide –yliopistossa 8-19.3.2010.

Kurssiin osallistui kaikkiaan 70 opiskelijaa ja 15 opettajaa Liettuasta, Saksasta, Unkarista, Hollannista, Suomesta ja Espanjasta. Intensiivikurssi järjestettiin jo toisen kerran, ensimmäisen kerran teemaa opiskeltiin Tampereella helmikuussa 2009. Kurssilla perehdyttiin kunkin maan päihdetilanteeseen ja päihdepalveluihin. Erityinen teema tällä kertaa olivat nuorten päihteiden käyttö sekä ennaltaehkäisevä työ ja siinä käytettävät menetelmät. Luovia menetelmiä opiskeltiin workshopeissa, joita olivat: musiikki, keho ja tanssi, taide, pelit, draama, vuorovaikutus, naamiot ja voimauttava valokuva. Taitoja päästiin soveltamaan paikallisessa peruskoulussa, jossa kurssin opiskelijat toteuttivat toimintapajoja koulun 10-14 –vuotiaiden nuorten kanssa. Kurssilla tehtiin myös pieni kenttätutkimus, jossa opiskelijat havainnoivat ja haastattelivat Sevillan iltaelämässä juhlivia nuoria. Bótellon –ilmiö eli nuorten katujuopottelu – on espanjalaisten vastine tamperelaiselle ”Koskipuistopiknikille”.

Intensiivikurssia koordinoi Tamkin sosiaalialan opettaja Ulla-Maija Koivula. Voimauttavan valokuva –työpajan kurssilla toteutti ilmaisutaidon ja draaman opettaja Merja Repo. Sosiaalialan opiskelijoista kurssiin osallistuivat Anne Siekkinen, Aino Salmi, Tuomo Koski, Janica Pitkänen ja Pauliina Järvinen. Seuraavan kerran intensiivikurssi järjestetään keväällä 2011 Unkarissa.

Voimauttava valokuva –työpaja

Valokuvan työpajaan osallistui 12 opiskelijaa kaikista kurssimaista ja työkielenä oli englanti. Voimauttavan valokuvan menetelmä perustuu tekemiseen ja siksi se sopi hyvin monikulttuuriseen ryhmään, jossa ei voinut puhua omaa äidinkieltään. Onhan olemassa sanontakin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Voimauttava valokuva ei kuitenkaan ole vain kuvaamista vaan ennen kaikkea vuorovaikutusmenetelmä työntekijän ja asiakkaan kesken tai asiakkaitten kesken. Tavoitteena on vahvistaa asiakkaan identiteettiä tekemällä hänet, hänen elämänympäristönsä, perheensä ja tarinansa näkyväksi ja arvokkaaksi. Tätä taitoa opiskelijat harjoittelivat työpajassakin kertomalla omaa tarinaansa muille.

Opiskelijat ympäri Eurooppaa olivat yhtälailla kiinnostuneita kuvaamisesta ja kuvattavana olemisesta ja ymmärsivät nopeasti voimauttavan valokuvan perusidean: valtasuhteen purkamisen kuvaajan ja kuvattavan välillä ja sen että kuvattava on tilanteen päähenkilö ja rakentaa kuvaustilanteen ja –estetiikan omista tarpeistaan käsin. Digikuvaamisessa tekniikka on tuiki tarpeellinen apuväline ja törmäsinkin muutamiin yllättäviin ongelmiin, jotka kuitenkin ratkesivat hyvällä tahdolla ja luovalla ongelmanratkaisulla. Niinpä työpajan päätteeksi saatoimme järjestää valokuvanäyttelyn, josta valittuja kuvia opiskelijat esittelivät myös koko kurssille ilmiselvästi ylpeinä saavutuksistaan. Syystäkin.

Lisätietoja: Ulla-Maija Koivula (ulla-maija.koivula@tamk.fi),   Merja Repo (merja.repo@tamk.fi)