Külaskäik Tartusse

Hyvinvointi- ja sosiaalipalvelujen yksikön opettajat matkailivat Tartossa 23.9. – 25.9.2010. Matkalla verkostoiduimme, kansainvälistyimme ja virkistäydyimme. Tarto on perustettu 1224 ja se on viihtyisä, vireä n. 100 000 asukkaan kaupunki Emajoen varrella. Vireydestä kertoo se, että asukkaista yli viidesosa on opiskelijoita.

Fysioterapian, bioanalyytikan, radiografian ja sädehoidon koulutusohjelmien opettajat tutustuivat omien alojensa kohteisiin ja me sosiaalialan opettajat teimme pikaisen käynnin Tarton yliopistoon. Tarton yliopisto on kunnianarvoisa opinahjo ja se on perustettu 1632.



Varsinaiset vierailukäynnit suuntautuivat Tarton lelumuseoon ja Ensi- ja turvakotiin. Lelumuseo on Nalle Kukkatassun koti. Kuvassa Kukkatassu vasemmalla.





Lelumuseon teatteritalon sisäänkäynti.

Lelumuseo http://www.mm.ee/index2.html yllätti ja ihastutti meidät monipuolisuudellaan ja viehättävyydellään. Museossa on esillä leluja, joilla virolaiset lapset ovat leikkineet kautta aikojen. Lisäksi näytteillä on mm. taidenukkeja ja maailman eri kansojen matkamuistonukkeja. Museosta löytyvät myös viimeisen puolen vuosisadan aikana Virossa valmistettujen animaatioelokuvien hahmot. Leikki- ja askartelumahdollisuuksia löytyy näyttelytiloista, leikkihuoneesta, animaationukkien työpajasta sekä kesäaikaan myös sisäpihalta. Tänä vuonna on avattu lelumuseon teatteritalo, jossa lapset ( ja aikuisetkin ) voivat katsoa esityksiä, osallistua nukketeatteriin sekä erilaisiin teatteri- ja leluaiheisiin toimintoihin.





Opet turvallisesti Ensi- ja turvakodin pyöreän pöydän ympärillä



 Iltapäivällä vierailimme Tarton Ensi- ja turvakodissa, joka on olut tärkeä yhteistyökumppanimme jo vuodesta 1992. Talon johtaja esitteli meille toimintaa, tiloja ja yhden asiakasperheen. Kurkistimme myös talon alakerran saunaan, joka on rakennettu yhteistyössä meidän sosiaalikasvattajaopiskelijoiden kanssa. Ensi- ja turvakodissa on n. 300 asiakaskäyntiä vuodessa. Lapset tulevat erilaisten perhekriisien, kodittomuuden, ja turvattomuuden vuoksi ensi- ja turvakotiin. Talo tarjoaa väliaikaista tukea ja suojaa ja lapset lähtevät sieltä joko omiin koteihinsa, sijaisperheisiin tai lastensuojelulaitoksiin. Ensi- ja turvakoti on ollut ja on erinomainen harjoittelupaikka sosionomiopiskelijoille.

Nägemiseni ! Tuija Salo

kesää odotellessa

Syksyksi pyrkineiden pääsykokeet ovat ohi ja kesän tenttipäivä kahlattu läpi. Oppilaat ovat rauhoittuneet kesäaskareihinsa, mutta opettajat puurtavat vielä tovin töidensä parissa. Kohta Pyynikintie on hiljentynyt kokonaan ansaittua kesänviettoa varten.

Osa opiskelijoista on onnistunut saamaan oman alansa kesätöitä, toiset muita hommia, osa kerää muutaman nopan kesäopinnoilla ja osa taas letkottaa rennosti. Itseäni hevonen potkaisi: Edessä lähtö Békéscsabaan, Unkariin, Erasmusopintoihin neljän muun Tamk:n sosiaalialan opiskelijan ja lehtori Ulla-Maija Takkusen kanssa, jonka jälkeen kesätyöt kehitysvammaisten asumispalveluissa ja retken järjestäminen harjoittelupaikkani nuorille.

Kaikkiaan ensimmäisen vuoden ajatukset ovat olleet positiivisia ja odotuksen toiselle vuodelle ovat korkealla. Syksyllä aloittavat oppilaat kokevat ensi kertaa Pyynikintiellä käyttöön tulevan hyvin tuutorvetoisen perehdytysviikon, jonka aikana toivottavasti talo, tuutorit ja oppilasyhdistys tulevat tutuksi ja oppilaat pääsevät käytäntöihin sisälle. Toista vuotta käyvillä alkavat syventymiset omiin kiinnostuksen kohteisiinsa ja vanhemmat jatkavat perehtymistään sosiaalialan ammattilaisiksi.

Kaiken kaikkiaan lukuvuosi oli luokka-asteesta riippumatta tapahtumarikas ja aika hyvin näille blogisivuillekin on juttuja tapahtumista ja oppilaiden kokemuksista saatu. Toivottavasti tuleva lukuvuosi tarjoaa meille lisää kehittäviä haasteita, tiukkoja tilanteita, iloa ja onnistumisia, riittävästi noppia....

Jos olit pääsykokeissa tänä vuonna ja, niin toivotaan parasta ja tavataan syksyllä! Heille, meille ja kaikille muillekin hyvää kesää!

Eero Tulenheimo

sos13

Tuntemuksia ensimmäisestä vuodesta/vuoden viimeisestä viikosta

Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden lukuvuosi päättyi virallisesti erittäin mielenkiintoiseen viikkoon. Viikon alkupuolella kävimme lävitse juuri päättynyttä harjoittelua, josta monen moista juttua riittikin, ja loppuviikosta taas saimme nauttia vierailijaluennoitsijoiden pitämästä luentosarjasta.

Menneestä viiden viikon mittaisesta harjoittelusta irtosi paljon kerrottavaa ja ammatilliset kysymykset herättivät rikasta keskustelua. Paljon hienoja ja osaltaan vahvan idealistisiakin sanoja ja näkemyksiä lenteli pitkin auditoriota. Jokaisen omaksi tehtäväksi jäikin näiden toteutumisen arviointi omassa oppimisessaan. Onneksemme saimme houkuteltua iltapäivälle vieraaksemme miltei parikymmentä harjoittelunohjaajaa, jotka myös jakoivat omia näkemyksiään menneestä harjoittelusta ja sosiaalialan ammatillisista haasteista. Eettinen toiminta, ammatillinen vuorovaikutus ja osallisuuteen kannustaminen nousivat keskusteluissa suosituiksi aiheiksi ja oli enemmän kuin mukavaa kuulla kanssaopiskelijoiden näitä miettineen.

Loppuviikon ohjelmasta vastasivat vierasluennoitsijat FM Meri Lähteenoksa ja Petri Kinnunen. Lähteenoksan interaktiivinen luento tai pikemminkin oppimispiiri herätteli ajatuksia arjen yhteisöllisyydestä ja tavallisen ihmisen roolista siinä. Keskustelun edetessä ajatuksiin intergoituivat vahvasti perusturvallisuuden kokeminen, kanssaihmisistä välittäminen, rajat, vastuu, hyväksyntä ja monikulttuurisuus. Yhteisön perustaksi Lähteenoksa asetti yhteisen päämäärän ja peruskysymykseksi taas sen mitä yksilö pystyy yhteisölle tarjoamaan ja mitä yksilö odottaa yhteisöltä saavansa.

Petri Kinnusen luento käsitteli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen haasteita ja luento kyllä haastoi myös meitä opiskelijoita. Kinnusen selkeä ja varma ote ja vahva ammatillinen ymmärrys avasivat silti luennon siististi ja näkökulmat aukenivat ja konkretisoituivat luennon edetessä.

Yhteiskunnan murros, muuttoliikkeiden vaikutukset ja teollisuuden ja tuotantoalueen muuntuminen kunnallisesta kansalliseksi ja kansallisesta globaaliksi selkeyttivät haasteita koko maan kattavasta palvelutasa-arvosta ja arvojen muutoksesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön ja asiakkuuden luonteen muutos, kasvottomuuden pelko ja mahdollinen kommunikointi- ja informaatioköyhyys olivat Kinnusen luennossa myös yhteiskunnan murroksen lisäksi selviä kohokohtia. Sosiaalisen median mahdollisuudet ja pelot ja haitat puhuttivat. Mikä on tarpeellista ja miten järjestelmät saadaan pidettyä kurissa niin, että niistä ei koidu haittaa ja vaikeuksia vaan niiden funktio selkeyttäjänä ja apuvälineenä toteutuu.

Mietinnänaihetta synnytti myös puhe arvo- ja normimaailmojen moninaisuuksista ja ristiarvoista. Yhdeksi esimerkiksi Kinnunen nosti kuinka Euroopan unionin ajamat asiat eivät välttämättä edusta yksittäisen kansallisvaltion arvopohjaa ja näin aiheuttavat arvoristiriitoja muun muassa sosiaalipolitiikassa.

Lukuvuoden viimeinen viikko summasi mielenkiintoisesti lukuvuonna käsiteltyjä aiheita ja syventyi niihin osin uusin ja rikkain näkökulmin herättäen paljon kiinnostusta. Tälläistä me oppilaat tahdomme jatkossakin!

Eero Tulenheimo

Talentian järjestämä päivä Kaupin keilahallilla

Talentia järjesti Tampereen sosiaalialan opiskelijoille hyödyn ja huvin täyteisen päivän Kaupin keilahallilla 17.4.2010.

Ensin saimme nauttia hyvästä ruuasta ja hiukan katsella ketä kaikkia oli paikalle tullut. Ruokailun jälkeen Talentian opiskelija-asiamies Hannu Seppänen piti meille puolen tunnin tiiviin paketin kesätöistä. Hannu kertoi mm. työsopimuksen kirjoittamisesta, palkkauksesta ja luottamusmiehen roolista.

Hannun ”luennon” jälkeen joimme kahvia ja keskustelimme lähinnä sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksesta.

Seuraavaksi oli vuorossa Talentian viestinnän suunnittelijan Aija Laurilan puolentoista tunnin kattava esitys vaikuttamisesta. Aija kertoi, mikä on vaikuttamisessa tärkeää. Saimme myös keskustella siitä, missä, miten ja kehen voi vaikuttaa.

Lopuksi meille oli vielä varattu kaksi tuntia aikaa keilaamiseen.

Kaiken kaikkiaan päivään sisältyi sopivassa määrin tärkeää tietoa ja rentoutumista. Kiitokset Talentialle mukavasta päivästä!

Wärjäämössä

Seitsemäntoista innokasta osallistujaa odottaa kuunnelman tekemistä sosionomiopiskelijoiden kanssa.   Päivä alkaa esittäytymisellä ja etenee siitä kuunnelman aiheen ideoinnilla pienryhmissä. Yhtäkkiä suunnitteilla ei olekaan kuunnelma, vaan biisin tekeminen ystävyydestä!

Tehtävänantona meillä oli suunnitella ja toteuttaa sosiokulttuurisen innostamisen projekti. Tehtävä tuntui hankalalta, sillä aikataulu oli tiukka ja suunnittelulle jäi melko vähän aikaa. Sosiokulttuurisen innostamisen idea on lähteä toteuttamaan toimintaa vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. Suurin haaste tehtävässä oli se, että olemme tottuneet suunnittelemaan järjestämämme toiminnan mahdollisimman valmiiksi etukäteen, ja nyt meillä oli vain idea siitä, mitä mahdollisesti lähtisimme tekemään.

Lähtökohta päivään oli kuulluksi tuleminen. Halusimme tarjota asiakkaillemme kehitysvammaisten toimintakeskuksessa mahdollisuuden kuulla omaa ääntään. Toimintakeskuksen työntekijöiden kanssa pidetyn alkupalaverin pohjalta päädyimme tekemään kuunnelman asiakkaiden kanssa. Aihe ja toteutustapa jätettiin asiakkaiden itse ideoitavaksi. Heti päivän aluksi pienryhmäkeskusteluissa ilmeni kuitenkin heidän kiinnostuksensa musiikkia kohtaan ja sen pohjalta päivän teemaksi muodostuikin oman biisin sanoittaminen, säveltäminen ja äänittäminen.

Yllätykseksemme suunnitelmien muuttuminen ei ollutkaan kamalaa, vaan selvisimme ongelmitta. Itse asiassa kokemus oli erittäin voimaannuttava. Saimme projektista luottamusta ammatillisuuteemme ja uusia näkökulmia sosionomin työnsarkaan.

1.Mun ei tarvi olla yksin, kun ystäväin oot aina.

Sä vierelläni kuljet, voin luottaa suhun aina.

Oot tosi tärkee mulle ja ilman sua en elää voi.

Kaikkien kanssa ystäviä ollaan.

Me yhdessä, aina rinnakkain.

Ystävyys on parasta alkuvoimaa.

Ystävyydeltä kaiken sain.

2.  Mun ystäväin oot aina. Oot aina sydämellä.

Oot tosi tärkee mulle, oot aina lämmin hellä.

Vaikka ikävä on joskus, oot aina mua lähellä.

3. Ystävyys on keltainen, lämmin ja aurinkoinen.

Kun tunnet ystävyyden hetken, aloitat onnellisen retken.

Johanna Laukkanen, Maijaliisa Majamäki ja Noora Mäkinen, SPEDA12.