Teksti: Heidi Seppä, Jenni
Koivurova, Enni Liukkonen, Katri Ijäs, Sanna Leino, Reeta Rita, Suvi Väisänen,
Reetta Pirinen
Opintomatka oli osa päihde- ja
mielenterveystyön moduulia. Matkan aikana vietimme aikaa Kööpenhaminassa,
Roskildessa ja Aarhusissa. Varsinaiset opintomatka kohteemme olivat University
College Zealand ja Gimle Roskildessa sekä Sager de Samler Aarhusissa.
University College Zealandissa saimme luentoja ja sekä Sager der Samler että
Gimle avasivat meille Tanskan kolmatta sektoria.
Ennen opintomatkalle lähtöä saimme
pienryhmissä tehtäväksemme valita jonkin näkökulman tai teeman, jota
tarkastelisimme syvemmin opintomatkan aikana. Pienryhmämme valitsi aiheeksi Tanskan
mielenterveys- ja päihdepalveluiden palvelujärjestelmään ja lainsäädäntöön
tutustumisen. Tavoitteenamme oli tutustua siihen niin hyvin, että pystymme
tekemään vertailua Tanskan ja Suomen järjestelmien välillä. Pienen pohdinnan
jälkeen, päädyimme tekemään kolme esimerkki casea Suomesta: Matin, Mirjan ja
Mikon. Jokaisen casen alkuun teimme lyhyen
johdannon, jossa kerroimme Suomen mielenterveys- ja päihdepalveluiden
järjestämisestä ja lainsäädännöstä. Annoimme nämä caset University Collegen
opiskelijalle ja pyysimme häntä tai hänen luokkakavereitaan antamaan meille
esimerkit miten palvelut järjestyisivät Tanskassa. Valitettavasti heidän
vastauksensa eivät ehtineet perille määräaikaan mennessä, joten olemme tehneet
vastaukset caseihin oppimamme perusteella.
Yleisesti voi todeta, että Suomen ja
Tanskan päihde- ja mielenterveyspalveluiden järjestäminen tapahtuu hyvin
samalla tavalla. Kuten Suomessa, Tanskassa kunnilla on hyvin vahva rooli
palveluiden järjestämisessä, sillä palveluiden järjestäminen on kuntien
vastuulla. Tästä syystä kuntien sisäiset erot voivat vaihdella niin kuin
Suomessakin. Tanskassa julkinen sektori on ehkä vielä vahvempi kuin meillä,
sillä yhä enemmän Suomessa palveluita järjestävät kolmannen sektorin ja
yksityisen sektorin toimijat. Tanskassa vahvempi julkinen sektori
mahdollistetaan verottamalla, keskiverto veroprosentti onkin 50, eli
huomattavasti suurempi kuin meillä Suomessa.
CASE MATTI
Matti on 19-vuotias nuori mies ja hänellä
on huumeongelma. Hän on käyttänyt huumeita noin vuoden ajan ja nyt hän haluaa
apua tilanteeseensa. Matti ei kuitenkaan ole motivoitunut kuntoutukseen tai
katkaisuhoitoon. Mistä hän saisi apua?
Tampereella on paikka nimeltään NERVI.
NERVI on sosiaali- ja terveysneuvontapiste, josta huumeiden käyttäjät voivat
saada puhtaita välineitä (esimerkiksi neuloja), ohjausta ja neuvontaa ja heillä
on esimerkiksi mahdollisuus testata itsensä tartuntatautien varalta. NERVI
tekee haittoja vähentävää työtä ja tavoitteena minimoimaan huumeiden käytöstä
johtuvia ongelmia, kuten tartuntatautien leviämistä. He myös antavat ohjausta
miten suonensisäisiä huumeita voi käyttää turvallisesti. NERVI myös jalkautuu
kaduille ja he pyrkivät tavoittamaan käyttäjiä, jotka eivät ole minkään avun
tai palvelun piirissä. NERVI on siis paikka, josta Matti voi saada apua.
Entäpä, jos Matti olisi Tanskassa?
Millaisesta paikasta hän voisi saada apua? Onko Tanskassa samantyyppistä
toimintaa kuin Suomessa? Vastaus tähän on kyllä, sillä myös Tanskassa tehdään
haittoja vähentävää työtä. Työn tavoitteena on vähentää päihteiden käytöstä
johtuvia fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja ilman
päihteiden käytön lopettamiseen liittyviä vaatimuksia. Kuten meillä, myös
Tanskassa päihteiden käyttäjille jaetaan puhtaita neuloja yms. Tanskassa on
myös injektio huoneita (Fix in rooms), joissa käyttäjät voivat piikittää
itseään valvotusti; huoneessa on terveydenhuollon ammattilainen, jolta saa
tarvittavat välineet ja joka huolehtii steriilistä ympäristöstä. Kyseiset
huoneet vähentävät piikittelyä julkisissa tiloissa ja kaduilla sekä ehkäisevät
tartuntatautien ja muiden terveydellisten ongelmien syntymistä. Huoneiden
avulla myös terveydenhuollon ammattilaiset tavoittavat käyttäjiä, jotka eivät
ole palveluiden piirissä. Injektio huoneita on muun muassa Kööpenhaminassa ja
Aarhusissa.
CASE MIRJA
Mirja on 30-vuotias nainen, jonka äiti on
kuollut. Mirjan sairasloma alkaa loppua, mutta hän ei tunne vielä olevansa
valmis palaamaan työhönsä. Mirja päättää varata ajan työterveyslääkärille
pyytääkseen lisää sairaslomaa. Työterveyslääkäri haastattelee Mirjaa ja
myöhemmin selviää, että hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa on
masennusjakso äidin menetyksen käynnistämänä.
Mirja saa lääkityksen ja lisää
sairaslomaa, sovitaan uusi aika, jolloin tilannetta katsotaan uusiksi. Lääkäri
kertoo Mirjalle, että Tampereella on matalan kynnyksen palveluita, joihin hän
voi hakeutua, sillä tilanne ei ole kuitenkaan niin akuutti että esimerkiksi
terapialle olisi tarvetta. Mirja syö lääkkeitään ja käy erilaisissa matalan
kynnyksen palveluissa ja alkaa voida paremmin. Seuraavassa tapaamisessa
sovitaankin osa-aikaisesta töihin palaamisesta.
Kuinka vastaava tapaus menisi Tanskassa?
Vahvan terveydenhuollon ja yhden diagnoosin ansiosta Mirja saisi apua.
Tanskassa hoidon takaamiseksi oleellista on, että Mirja saa diagnoosin, sillä
se on usein vaateena mielenterveyspalveluissa. Hän voi myös konsultoida ja
pyytää esimerkiksi terapiaa, mutta tässä tapauksessa sille ei ollut tarvetta.
University Collegen luennolla käsitimme, että Tanskassa ei juurikaan ole
matalan kynnyksen palveluita ja diagnoosi on välttämättömämpi kuin Suomessa.
Toisaalta Tanskalainen yhteiskunta panostaa vahvasti työkykyisyyteen, joten
luultavasti Mirja saisi apua lääkehoidon ohelle, sillä se takaisi paremmat
edellytykset Mirjan työpaikan säilymiselle.
Kävimme kuitenkin opintomatkalla myös
Aarhusin Sager der Samlerissa ja Mirja voisi käydä esimerkiksi siellä. Sager
der Samler oli kuitenkin hyvin erityyppistä toimintaa kuin esimerkiksi
Tampereella Taimen, sillä se perustuu pitkälti kansalaistenaktiivisuuteen, joka
ei välttämättä ole masentuneelle paras vaihtoehto. Matalan kynnyksen palveluita
saattaa siis löytyä, mutta ne voivat olla hyvin erilaisia kuin Suomessa ja
kunnat eivät vastaa niistä. Kolmannen sektorin toiminnasta ei ollut paljoa
puhetta, joten varmaa tietoa niiden toiminnasta ei ole. Mutta Mirja saisi joka
tapauksessa tukea ainakin terveydenhuollon puolelta, vaikka suurta hätää ei
olekaan.
CASE MIKKO
Mikko on 31-vuotias opiskelunsa keskeyttänyt mies. Hän
juo alkoholia päivittäin ja käyttää myös muita päihteitä satunnaisesti. Mikolla
on selviä huonompia jaksoja, jolloin hän on linnoittunut asuntoonsa ja poistuu
sieltä vain kauppaan. Huonompina jaksoina Mikolla ei myöskään ole minkäänlaista
sosiaalista kanssakäymistä. ”Parempina” jaksoina, Mikko saattaa poistua
asunnostaan pelaamaan peliautomaateilla ja baareihin. Mikko juo koska kokee,
että on liian ahdistunut ja masentunut selvinpäin ja ajatukset ovat
itsetuhoisia. Hän haluaisi apua, mutta ei tiedä mistä sitä hakisi. Miten Mikkoa
voitaisiin auttaa?
Tampereella on matalankynnyksen palvelu Ensiohjaus
Ensio, jonne voi hakeutua ilman lähetettä ja ajanvarausta mielenterveys- tai
päihdeongelmien takia. Sieltä Mikko
saisi lähetteen joko katkaisuhoitoon tai sitten TAYS:n päihdepsykiatrian
poliklinikalle. Terapiaan hän ei pääsisi, koska päihdeongelma olisi hoidettava
ennen terapian aloitusta, jos kaksisuuntaisen mielialahäiriön epäilys ilmenisi.
Mikko on jo aikaisemmin käynyt katkolla, koska haluaisi päästä irti päihteistä,
mutta katkolla olo loppui siihen, kun hänen mielenterveysongelmat kasvoivat niin suuriksi, että hän lopetti
katkaisuhoidon kesken ja aloitti päihteiden käytön uudestaan.
University College Zealand vierailullamme tuli ilmi,
että Tanskassa mietiskellään aivan saman ongelman parissa kuin täällä Suomessa:
Kuinka hoitaa kaksoisidiagnoosipotilaita? Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoito on
vaikeaa samalla tavalla Suomessa sekä Tanskassa, kun mielenterveys- ja
päihdepalvelut ovat toisistaan erillään olevia yksiköitä, ja asiakkaita
pompotellaan palvelulta toiselle, ja koppia on vaikea kummankaan asiakkaasta
ottaa. Hoidon pitäisi olla yhdessä paikassa, jossa voitaisiin ottaa sekä
mielenterveys- ja päihdeongelmat huomioon ja räätälöidä hoito juuri asiakkaan
tilanteen mukaan.
Emme saaneet tietoon onko Tanskassa mitään
matalankynnyksen paikkaa, kuten Tampereen Ensio. Hoitoon pääsy voi kyllä olla
vielä vaikeampaa Tanskassa, koska luennolla, jolla olimme painotettiin
diagnoosikeskeisyyttä mielenterveyspalveluiden saannin edellytyksenä. He
pyysivät ilmoittamaan, jos keksimme ensin täällä Suomessa, mikä olisi hyvä
palvelu kaksoisdiagnoosin saaneille asiakkaille.
Alkoholia ja huumeita ?
Maa jossa juodaan enemmän alkoholia kuin Suomessa? Alkoholia kuluu Tanskassa Pohjoismaisen
alkoholitilaston mukaan 10 litraa vuodessa keskivertokansalaisella. Suomessa
juodaan kuitenkin enemmän vahvoja alkoholijuomia kuin esimerkiksi Tanskassa.
Vierailimme Roskildessa Själlandin ammattikorkeakoulussa, jossa paikallinen
lehtori kertoi meille viikosta, jolloin hän teki monta vierailua eri
paikkoihin. Kuutena päivänä seitsemästä hänelle tarjottiin alkoholia. Alkoholin
käyttö liittyy siis vahvasti juhlatilanteisiin ja hyviin hetkiin.
Mikä sitten vaikuttaa huumeiden käyttöön? Kuulimme
kampuksella myös, että kovien huumeiden käyttö on vähentynyt ja tanskalainen
huumausaineiden käyttö on nykyään enemmän kannabiksen käyttöä. Mikä tämän
suhdanteen on aiheuttanut? Näkökulma oli toki Kööpenhaminan seudulta.
Ja mikäs siellä on yksi turistienkin käyntikohteita?
Kristianian vapaakaupunki.
Kristianian vapaakaupunkialueen porteista kulkee
monenlaisia ihmisiä: nuoria, vanhempia, ulkomaalaistaustaisia. Aluetta ympäröi
parimetriset aidat. Talot ovat graffitien peitossa. "Pääkadulla"
ihmisillä oli kasvot peitossa, silmätkin aurinkolasien takana. Kristianiasta
aisti yhteisöllisyyden. Kaikki olivat kuin samaa perhettä.
Kristiania ei ole laillinen, mutta poliisi ei tule sinne.
Kristianian "sallittavuus" on rajoittanut kovien huumeiden myyntiä ja
katukauppa onkin siirtynyt tähän yhteisölliseen, aidattuun alueeseen. Tämä on
saanut aikaan myös sen, että kannabiksen osuus käytettävistä huumeista on
kasvanut. Onko tämä sitten hyvä asia?
Sager
der Samler – kansalaistoimintakeskus
Vierailimme
Tanskan matkallamme mielenkiintoisessa kansalaistoimintakeskuksessa Sager der
Samlerissa, Århusissa. Sager der Samler on paikka, joka toimii kansalaisille
myös tapaamispaikkana ja verkostona.
Sager
der Samlerin toiminta perustuu ”joka päivän aktivismiin”. Henkilökunta koostuu
vain muutamasta palkatuista henkilöstä, minkä lisäksi toiminnassa on mukana
paljon vapaaehtoisia, joista käytetään Sager der Samlerissa nimitystä
aktivisti. Kaikki toiminta perustuu aktivistien toimintaan ja on heistä
itsestään lähtevää.
Sager
der Samlerin tavoitteena on tukea kansalaisia olemaan aktiivisia ja ottamaan
ohjat omiin käsiin, luoda uutta demokraattista kulttuuria ja itse vaikuttaa
asioihin, luoda yhteistyötä instituutioiden kanssa sekä inspiroida omien
tekojen kautta.
Sager
der Samlerissa on kolme toimintaperiaatetta:
1.
Oma todellisuus:
Muutosta tehdään omasta näkökulmasta. Jos omassa elämässä on muutoksen
tarpeita, voi jokainen itse auttaa tekemään siihen muutosta – muiden ja oman
itsen hyödyksi.
2.
Osallisuus:
Asioita ei tehdä kenenkään puolesta, vaan niitä tehdään yhdessä toisten kanssa.
Toiminta on vastavuoroista, eikä siinä ole erikseen tekijöitä ja kohderyhmää.
3.
Vapaus:
Toiminta aloitetaan sieltä, missä ei tarvitse kysyä lupaa tai rahoitusta. Se
tekee toiminnasta sitoutumatonta ja antaa valinnanvapautta.
Kansalaistoimintakeskuksessa
on tällä hetkellä kolme erityistä työmuotoa:
1.
”Social Health”:
Tanskassa terveydenhuolto ( ei hammashuolto) on kaikille kansalaisille täysin
ilmaista, mutta kaikilla ihmisillä ei välttämättä ole resursseja päästä
palveluiden piiriin. Social Health- työssä terveydenhoitoalan opiskelijat
tekevät etsivää työtä ja puhelinpäivystystä rakentaakseen siltoja palveluiden ja
näiden ihmisten välille.
2.
Anaobaba TV:
Maahanmuuttajaisät, joiden perheet ovat vielä kotimaassa, tekevät videoita,
joissa opettavat lapsilleen esimerkiksi asioita Tanskan kulttuurista ja
kielestä. Tavoitteena on lievittää koti-ikävää sekä antaa valmiuksia lapselle
mahdollista Tanskaan muuttoa varten.
3.
”Dyykkauskahvila”:
Myös Tanskassa on suurena ongelmana ruokahävikki, jota tulee kaupoista valtavia
määriä. Samaan aikaan toisaalla on ihmisiä, joilla ei ole varaa ostaa ruokaa.
Dyykkauskahvilan tavoitteena on saada nämä kaksi asiaa kohtaamaan.
Kahvilatoiminta antaa ihmisille mahdollisuuden tulla laittamaan ruokaa
dyykatuista elintarvikkeista ilmaiseksi yhteisön tuella.
Vierailu
Sager der Samlerissa avasi silmät useassakin asiassa. Meilläkin on Suomessa
jonkinlaista kansalaistoimintaa, mutta Sager der Samlerissa aktiivisuus oli
aivan eri tasolla, kuin Suomessa. Toiminta vaikutti todella
sosiaalipedagogiselta ja ”freireläiseltä”, vaikka he eivät itse Freiren
ajatuksia tunteneetkaan. Vierailu olikin todella inspiroiva, ja mielestämme
Suomessa voitaisiin ottaa kyseisen kansalaistoimintakeskuksen toiminnasta
mallia useassakin asiassa – toki omien mahdollisuuksien sekä lainsäädännön
puitteissa.
Abdul Gharaf Kaabour ja Abdullah Alsmaeel opettavat lapsilleen tanskaa
odottaessaan perheensä yhdistämistä. He pakenivat sisällissotaa ja Syyrian
epävarmaa tulevaisuutta Tanskaan. Nyt he asuvat Aarhusissa ja odottavat
toiveikkaasti päätöstä perheensä yhdistämisestä, samalla kun heidän perheensä
asuvat vielä Libanonissa ja Syyriassa. Aikeissa on aloittaa uusi elämä
paikassa, joka on turvallinen heille ja lapsilleen. Yhdessä miehet ovat
keksineet sovelluksen älypuhelimelle, joka helpottaa yhteydenpitoa muuhun
perheeseen.
“Ennen kaikkea sovellus antaa toivoa perheille,
jotka elävät tällaisessa vaikeassa tilanteessa”, kertoo Abdullah Alsmaeel
sovelluksesta, jonka hän ylpeästi esittelee nimellä “Anaobaba TV”. Sovelluksen
nimi on arabiaa ja tarkoittaa “Minä ja isä TV”. Sovelluksen avulla lapsille
voidaan opettaa tärkeitä asioita ja
näyttää millaista isän elämä on eri puolella maailmaa. Isät voivat lähettää
videopätkiä elämästään puhelimitse perheelleen, muodostaen siten yhteyden
lapsiinsa ja opettaen heille tärkeitä asioita elämästä Tanskassa. Abdullah
kertoo, että he halusivat tehdä hyödyllisen sovelluksen, joka keskittyisi
tukemaan perheen lapsia ja jonka avulla lapsi voi nähdä isänsä silloin kun
tarvitsee.
Abdullahin mukaan lapset ovat olleet kovin
kiinnostuneita kuulemaan millaista kieltä Tanskassa käytetään ja miltä se
kuulostaa. Sovelluksen avulla lapsille voidaan opettaa sanoja, kirjaimia ja
numeroita. Vaikka Anaobaba taipuu loistavasti kielen ja kulttuurin oppimiseen,
on sillä myös uuden oppimista paljon tärkeämpi tehtävä. Sovellus mahdollistaa
kaukana asuville isille vanhemman roolin ja tuo toivoa vaikeaan tilanteeseen,
jota monesti varjostaa syyllisyys ja ikävä. Lopulta kyse on kyvystä olla hyvä
isä, vaikkakin sitten älypuhelimen välityksellä toiselta puolen maailmaa.
Abdullah puhuu avoimesti kokemuksistaan ja
siitä, kuinka tärkeää on pitää taakse jäänyt perhe ajan tasalla omista
kokemuksistaan. Uudessa kulttuurissa, uusien kokemusten ja ihmisten keskellä voi
helposti tuntua, että välimatka perheen ja henkilön itsensä kasvaa entisestään.
Sovelluksen avulla perhe pystyy pitämään yhteyttä toisiinsa ja lähtömaahan
jäänyt vaimo sekä lapset pysyvät jollain tasolla perillä siitä, missä isä on ja
mitä hän tekee.
Kuten muuallakin maailmassa, myös Syyriassa
koulunkäynti on lapselle tärkeää ja tie hyvään elämään. Sota-alueen koulut ovat
kuitenkin suurelta osalta pommituksien runtelemia, joten joillakin lapsilla ei
ole koskaan ollut mahdollisuuttakaan aloittaa koulua. Raunioiden keskellä
asuvilla lapsilla ei useinkaan ole mitään tekemistä, mutta Anaobaba
-sovelluksen avulla he voivat oppia isiltään uutta jostain täysin erilaisesta
kulttuurista. Sovellus myös helpottaa lopun perheen integroitumista uuteen
kulttuuriin, kun heillä on jo hieman käsitystä siitä millaista elämä uudessa
maassa on ja mahdollisesti he saattavat jo ostata muutamia sanoja vierasta
kieltä. Abdullahin unelma on, että sovellus auttaisi mahdollisimman monia
pakolaisperheitä; ei pelkästään Tanskassa vaan myös koko Euroopassa. Abdullah
toivoo, että sovelluksesta saataisiin turvallinen ja yksinkertainen käytettävä.
He ovat jo käyneet esittelemässä sovellusta isille vastaanottokeskuksissa ja
kielikouluilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti