Aamukahvit hörpittiin matkalla, sillä emme jostain syystä olleet myöhässä vaan ylimääräistä aikaakin löytyi |
Saara on onnellinen uusista laseistaan. |
Trancit
Prijutin jälkeen menimme syömään. Tuhtien lounaiden jälkeen oli jälleen
aika suunnata kohti seuraavaa paikkaa, joka oli poikien lastenkoti.
Valitettavasti lähes kaikki pojat olivat koulussa, joten tapasimme
heistä vain muutaman. Johtaja kuitenkin kierrätti meitä tiloissa ja
kertoi heidän toiminnastaan. Ymmärryksemme oli heikohkoa, sillä yhteistä
kieltä ei johtajan kanssa löytynyt. Hän kertoi venäjäksi ja me koetimme
parhaamme mukaan ymmärtää jotain. Sen verran ainakin ymmärin, että
kyseessä oli koti jossa orvot pojat voivat asua ja johtaja kuvailikin
työntekijöiden olevan pojille kuin uusia vanhempia. Paikka oli todella
mielenkiintoinen ja mieleenpainuva ja minua jäi harmittamaan, ettemme
saaneet tilaisuutta viettää aikaa poikien kanssa.
Lastenkodin
jälkeen suuntasimme hostellille. Meillä jäi hieman vapaa-aikaa
ennenkuin lähdimme yhdessä syömään buuzia, eli nyyttejä ja laulamaan
"nää on mun nyytit" kappaletta. (kts. youtube)
Nyytit olivat
minulle erittäin positiivinen kokemus. Toisin kuin muut, en ollut
kauhean innoissani menossa syömään näitä todella epämääräisen kuuloisia
eriskummallisia nyyttejä. Rohkaistuttuani hieman kiskoin nyytit
sisuksiini ja ne olivatkin aivan loistavia! Suosittelen nyyttejä
muillekin. Muistaakseni koko konkkaronkka oli nyytteihinsä erittäin
tyytyväinen. Ruokailun jälkeen lähdettiin illalla vielä katsastamaan
vähän Pietarin yötä. Kävimme kahdessa baarissa, Honey and Money sekä
jossain Fish alkuisessa paikassa jonka nimeä en muista. Molemmat paikat
olivat oikein viihtyisiä. Fish alkuisessa paikassa oli jamit ja toinen
toistaan jännempiä ja parempia esiintyjiä sinne lavalle kapusikin.
Parhaiten jäi mieleen pikkuinen mies todella pikkuisen ukulelensa
kanssa.
Taija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti