Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 7:  Vierailu Grand Rapidsin lastensuojelulaitoksessa Bethany Christian Servicessä

Bethany kuva

Lisää tietoa: http://www.bethany.org/grandrapids

Nina Kenkimäki

Grand Rapidsin vierailumme aikana saimme tutustua Bethany Christian Servicen palveluihin ja työmuotoihin lastensuojelun ja adoption parissa. Käyntikohde ja vierailupäivä olivat matkan parasta antia ja aurinkokin suosi innokkaita vierailijoita lämpimällä otteellaan!

Grand Rapidsin toimipiste on yksi suurimmista Bethany Christian Servicen USA:n seitsemästäkymmenestä toimihaarasta. Verkon laajuus antaa suomalaiseen näkövinkkeliin vihjeen siitä, miten suuri merkitys kirkon auttamistyöllä on amerikkalaisen sosiaalityön kentässä. Sosiaalipalveluthan USA:ssa hoituvat täysin eri tavalla kuin meillä Suomessa, mikä tietysti on varmasti monelle tuttua jo aikaisemmista lähteistä.

Bethany Christian Servicen palveluista

Bethany Christian Servicen sosiaalipalvelut jakautuvat kolmelle alueelle: sijaishuoltoon, neuvontaan ja adoptiopalveluihin. Näiden muotojen tukena Bethanyllä on tukenaan monipuolisia työmenetelmiä esimerkiksi terapiaa sijaishuollon (TLC- Transitional Living Center) pakolaislapsille, joita autetaan asettumaan yhteiskuntaan. Erillinen laitososasto ja –hoito oli kehitetty myös nuorille pojille, joilla on aggressiivisuuteen tai seksuaalisuuden alueelle liittyvissä asioissa ongelmia ja traumoja. Kuntoutukseen Bethanyssä kuuluu tavallisesti yksilö-, perhe- ja ryhmäterapiaa. Laitosohjelmissa myös tuetaan nuoren palaamisessa takaisin omaan yhteisöönsä.

Hoitomenetelmistä

Paikka teki meihin kaikkiin vaikutuksen hienoilla tiloillaan, henkilökunnan ammattitaidolla ja muilla puitteillaan. Oli ilahduttavaa nähdä, miten suuri painoarvo itse kuntoutustyössä annetaan traumaattisten lasten ja/tai vanhempien stressin hoitamiseen. Heillä käytössä oli vaikuttava TF-CBT –hoito (Trauma-Focused Cognitive Behavior Therapy) sekä lapsille, että heidän vanhemmilleen. Bethanyn vanhempain ohjauksessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että vanhemmat oppivat uuden tavan kohdata ja kohdella lastaan. Monilla lastensuojelun asiakkaina olevilla vanhemmilla on esimerkiksi hankaluuksia ymmärtää ja käsitellä laiminlyöntiin liittyvää problematiikkaa.

Eroavaisuuksista Suomeen nähden

Harmillisempaa kuultavaa oli kuitenkin se, miten helposti Yhdysvalloissa lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi menettää biologisen perheensä. Vanhemmat eivät oikeastaan saa enää lastaan takaisin, jos lapsi on kerran otettu huostaan ja sijoitettu uuteen perheeseen. Asia ei ole soviteltavissa, vaikka vanhempi / vanhemmat olisivat itse selvinneet vaikeiden elämäntilanteiden yli.  Ellei tilanne selviä sen noin vuoden – puolentoista aikana, jolloin lastensuojeluasiaa aktiivisesti käsitellään kolmen kuukauden välein oikeudessa. Samoin lapsi saattaa joutua vaihtamaan sijaisperhettä kymmenisenkin kertaa ennen kuin sopiva perhe löytyy. Tässä asiassa meillä lastensuojelussa tehdään erinomaista työtä sopivan perheen löytämiseksi. Tärkein ero meillä on myös siinä, että lapsi pyritään palauttamaan biologiseen perheeseensä tilanteiden selvittyä – ei siis suinkaan adoptoimaan uuteen perheeseen, kuten USA:ssa tapahtuu.

Vaikka palvelut olivatkin hienosti järjestetty, ei se silti takaa sitä että kaikki niitä tarvitsevat pääsisivät avun piiriin. Se mikä Suomeen verrattuna oli täysin erilaista amerikkalaisessa sosiaalijärjestelmässä, oli se, että palveluita saa vain jos on paljon rahaa tai jos henkilön vakuutus on tarpeeksi kattava palvelun saantiin. Bethany Christian Servicen oma rahoitus järjestyy vakuutuksella, julkisella rahoituksella esimerkiksi kunnan, osavaltion tai liittovaltion tukemana. Myös yksityiset lahjoittajat tukevat heidän toimintaa. Tämä kuitenkaan ei kata asiakkaan kuluja, vaan asiakkaalla pitää olla vakuutus, jolloin se korvaa tässä tapauksessa esim. lapsen ja vanhemman terapian. Näin ollen Bethanyn toiminta ja etenkin annetun palvelun ja hoidon hyöty pitää raportoida rahoittajalle tarkkaan seuraavien budjettien takaamiseksi. Tämä on yleinen käytäntö toiminnan rahoitukseen liittyen Yhdysvalloissa. Jälleen täysin erilainen lähestymis- ja toteutustapa Suomeen nähden. Jotkut harvat palvelut saattavat olla ilmaisia, esimerkiksi Bethanyssä äitiysneuvonta ja –hoito ovat täysin ilmaisia. Asiakas voi myös hakea avustuksia eri organisaatioilta, kunnalta tai valtiolta, mutta mitään Kelan tyylistä automaattista korvausinstituutiota heidän järjestelmässään ei siis ole.

Lain painopisteet lastensuojelussa

Erilaisuus amerikkalaisessa järjestelmässä näkyi myös lastensuojelun osalta selkeästi lakipainotteisuudella: amerikkalaisessa ratkaisutavassa lastensuojelussa mikään ei liikahda eteenpäin ilman oikeuden päätöstä. Tässä mielessä suomalaisessa järjestelmässä on hienoa, miten paljon sosiaalityöntekijöillä on valtaa päättää asioista ja samalla valtaa myös päättää sovittelusta. Tämä tekee suomalaisen järjestelmän käytännöistä asiakaslähtöisempiä. USA:ssa puolestaan järjestelmässä on mukana iso nippu lakimiehiä ja asiaan liittyvää henkilökuntaa, sillä kaikilla pitää olla turvanaan oma lakimies. Yhteisissä neuvotteluissa on mukana lapsen oma lakimies, vanhempien lakimiehet, Bethany Servicen lakimiehet ja usein paikalla on myös terapeutteja ja muuta henkilökuntaa Bethanylta. Näiden lisäksi mukana ovat siis tietenkin myös asianomaiset eli lapsi ja hänen vanhempansa! Paljon porukkaa ja kotimaisesta näkökulmasta katsottuna vähemmälläkin selvittäisiin. Järjestelmä on lakisääteinen, kuten meidänkin toimintamme Suomen sosiaalityössä, mutta käytäntö herättää monia tunteita ja vastatunteita monimutkaisuuden takia. Etenkin kun asiaa ajatellaan asiakkaan ja nimenomaan lapsiasiakkaan edun kannalta.

Bethany Servicessä tuomioistuinten kautta toimivasta järjestelmästä keskusteltiin, sillä henkilökunta oli sitä mieltä, ettei joillain tuomareilla ole lainkaan käsitystä traumoista ja niiden synty- tai purkumekanismeista. Sosiaalialan ammattilaisten mielestä tämä on suuri lainsäädännöllinen ongelma. Samasta syystä Suomen järjestelmässähän sosiaalityöntekijä tekeekin tapauksiin liittyvät päätökset – hänellä on aina ammattitaito toimia kuntouttavasta näkökulmasta käsin, tätä ei lainoppineella ole. Tämä on Suomen järjestelmässä hieno etu myös työntekijän kannalta, sillä Suomessa ihmiset arvostavat ja kunnioittavat sosiaalityöntekijän sanaa toisella tavalla kuin Yhdysvalloissa.

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 6:  Aivovauriopotilaiden kuntoutus - Hope Network Rehabilition Services

Pirjo kalenius ja Sanna Pohjola

Hope networkin pihaa

Grand Rapidsissa, joka on noin Tampereen kokoinen kaupunki Länsi Michiganissa, vierailimme kuntoutus- ja asumiskeskuksessa, joka tarjoaa kuntoutusta eriasteisille aivovammapotilaille. Hope Network toimii seitsemällä eri paikkakunnalla Michiganissa. Järjestö on perustettu vuonna 1983 ja se on Michiganin laajin kuntoutusorganisaatio, joka on saanut toiminnastaan useita laatupalkintoja.  Grand Rapidsin yksikössä asiakkaat ovat 15–80-vuotiaita ja jokaiselle potilaalle tehdään henkilökohtainen hoitosuunnitelma. Kiersimme eri osastoilla, joista paikan johtaja, Susan Rumford, kertoi meille kattavan infon. Paikka itsessään oli hyvin kodinomainen ja lämminhenkinen.

Kuntoutusyksikössä on kaksi osastoa, joista toisessa on erityisesti käytöshäiriöistä kärsiviä potilaita. Toisessa on taas lähes kotikuntoisia potilaita, joiden kykyä kotona asumiseen tarkkaillaan ja taitoja opetellaan uudelleen. Kotiuduttuaan asiakkaalla on mahdollisuus saada apua myös kotiin.

Hope Centre

Auto-onnettomuudet ja työtapaturmat ovat yleisimpiä aivovammojen aiheuttajia. Vakuutukset korvaavat osan hoidosta, mutta huomattava osa hoidosta jää asiakkaan maksettavaksi. Kuntoutus on erittäin kallista ja harvalla on siihen mahdollisuus. Hoidon kesto riippuu vamman vakavuudesta. Jotkut asiakkaat eivät pysty itsenäiseen elämään enää koskaan ja asuvat tuetussa asumisessa lopun elämänsä.  Hope Network centerissä oli erilaisia asumisyksiköitä itsenäisestä tuetusta asumisesta ryhmämuotoiseen asumiseen. 

Terapiamuotoja oli monenlaisia ja niitä käytetään aktiivisesti. Taide-, musiikki- ja eläinterapia ovat vaikuttavimpia ja niillä on saatu aikaan hyviä tuloksia. Yhdellä osastolla oli lemmikkinä kani ja muutenkin työntekijät tuovat osastolle omia lemmikkejään. Paikka järjestää erilaisia aktiviteetteja asiakkaiden kiinnostuksen mukaan. Näitä voivat olla muun muassa ratsastus, kiipeily ja kalastus.  Käytössä on myös erilaisia työpajoja, joissa asiakkaat voivat osallistua päivän aikana työtoimintaan. Ajatuksena on valmistaa asiakkaita takaisin työelämään. Osa työtoimintaan osallistuvista oli keskuksen ulkopuolella asuvia, jotka kävivät keskuksessa vain työtoiminnassa ja saivat siitä pientä työrahaa. Työkeskuksessa tehtiin alihankintatöitä eri firmoille samoin kuten suomalaisissakin työpajoissa.

Ryhmämme ja Hope Networkin johtaja

Paikka vaikutti hienolta ja hoidon laatu ja palvelut ovat varmasti erinomaisia. Jäimme kuitenkin miettimään, että suurimmalla osalla aivovamman saaneista ei ole mahdollisuutta tällaiseen palveluun ja millaista hoitoa ja missä he sitä saavat. Johtaja kertoi, että asiakkaat hoitajat ovat ikään kuin yhtä suurta perhettä. Hän myös kertoi itse tuovansa asiakkaita kotiinsa juhlapyhinä. Meidän mielestämme tämä kuulosti aika hämmentävältä ja ammatillisesti oudolta. Paikan johtaja teki selvästi työtä sydämellään. Hän kertoi myös, että vuosittain hän neuvottelee kaksi ilmaista hoitopaikkaa tarpeessa oleville kuntoutettavilla (ns. pro bono), joilla muuten ei olisi mahdollisuutta ko. palveluun. Hoidon ja asumisen hinta vaihteli kuntoutus- ja tuetun asumisen vaatimustason mukaan, korkeimmillaan 1500 dollaria/päivä, josta vakuutus korvasi noin puolet.

Ulla-Maija Koivulan kommentti: Hope Networkin toiminnassa näkyi sama kuin monessa muussakin vierailupaikassa. Henkilökunnan ammattitaito on hyvää ja lisäksi henkilökuntaa on Suomeen verrattuna asiakasta kohden enemmän. Myös vapaaehtoistyövoimaa (esimerkiksi täällä erilaisessa harrastetoiminnassa) käytetään hyödyksi. Kuntoutusmenetelmiä on testattu ja niitten tuloksellisuutta seurataan systemaattisesti. Henkilökunnalla näytti tässäkin paikassa olevan myös ”oma palo” työhön. Työtä ei tehty byrokraattisesti ja mekaanisesti, vaan melkoisella intohimolla ja innostuksella. 

Lisää tietoa: www.hopenetworkrehab.org.

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 5:  Lastensuojelua ja perhepalveluita – Department of Human Services

Pirjo Kalenius ja Sanna Pohjola

Matkan aikana tutustuimme paikalliseen sosiaalitoimistoon ja sen lastensuojelu- ja perhepalveluihin. Käynnillä tutustuimme lastensuojelu-, kotiapu- ja perheväkivaltateemaan. Jokaisesta palvelualueesta paikalla oli luennoitsija, joka kertoi työstään ja palvelujärjestelmästä. 

Lastensuojelun prosessi Kuka tahansa voi tehdä nimettömän ilmoituksen lapsen laiminlyönnistä lastensuojeluviranomaisille. Työntekijä tekee kotikäynnin ja arvioi lapsen tilanteen maksimissaan 30 vuorokauden sisällä. 75 % lastensuojeluilmoituksista ei johda jatkotoimenpiteisiin. Viranomaisten näkökulmasta tärkeintä on taata lapsen turvallisten kasvuolosuhteet.

Mikäli jatkotoimenpiteisiin on aihetta, tapaus siirtyy oikeuden käsiteltäväksi. Oikeus päättää, mikä on lapsen edun mukaista. Lapsi voidaan palauttaa takaisin kotiin, sijoittaa sijaisperheeseen tai jonkin sukulaisen luo tai lastenkotiin. 

Vanhempien valmiutta saada lapsi takaisin kotiin seurataan kolmen kuukauden välein vuoden ajan. Oikeus on tiiviisti mukana asian käsittelyssä koko prosessin ajan. Mikäli lasta ei voida palauttaa takaisin vanhemmalle/vanhemmille, he menettävät vanhemman oikeutensa lapseen. Tällöin lapsi siirtyy adoptoitavaksi tai on sijoitettuna perheeseen. Tavoitteena on kuitenkin, että lapselle löytyy ”pysyvä ratkaisu”. Käytännössä jääminen sijaisperheeseen pitää perustella erityisillä syillä, esimerkiksi, että kotioloissa on odotettavissa muutos tai että nuori on tulossa täysi-ikäiseksi ja voi pian elää itsenäisesti.  Lastensuojeluprosessi keskustelutti useaan otteeseen opintomatkamme aikana. Suomeen verrattuna USAn järjestelmä on oikeuskeskeinen ja vanhempien ”oikeus lapseen” katkaistaan, mikäli kasvuolosuhteet eivät kohennu. Suomalaisesta näkökulmasta tämä tuntuu kovin tylyltä menettelyltä.  Varhainen puuttuminen tai vanhemmuuden tukeminen näyttävät vähäisiltä. 

Kotiapupalvelut

Palvelu on tarkoitettu pienituloisille ikäihmisille, jotka tarvitsevat apua päivittäisiin toimiin. Tarkoituksena on edistää asiakkaan kotona asumista mahdollisimman pitkään.    Työntekijä tekee arvioinnin asiakkaan palvelutarpeesta ja apuihin menevästä ajasta. Apua ei ole mahdollista saada ellei ole tarve henkilökohtaisesta hoivasta, esimerkiksi peseytyminen, puhtaus ja hygienia. Avun tarpeen arvioimiseen on standardoitu lomake. Palvelu ei järjestä eikä tarjoa itsessään kotipalvelua. Sen sijaan asiakas hankkii itselleen ”kotiavustajan”, joka on yleensä perheenjäsen, omainen tai ystävä. Kotiavustajan palkkaamiseksi asiakas saa toimistolta rahallista avustusta, jota maksetaan 8$ tunnilta. Puolisolle tätä ei kuitenkaan makseta. Käytännössä siis pienituloisen hoivapalveluita tuetaan ”hoivarahalla”, jotta asiakas voi hankkia itsen tarvitsemansa avun. 

Vastaavanlaista palvelua ei Suomessa ole. Tosin palveluseteli hoivapalveluihin muistuttaa tätä. Olisiko malli käyttökelpoinen myös meillä Suomessa?

Aikuisväkivallan estäminen

APS – Adult protective services programme – on ohjelma joka tukee yli 18 vuotiaita väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai heitteillejättöä kokeneita. Human Services Departmentin – sosiaalitoimiston – lakisääteinen velvollisuus on on puuttua tällaisiin tilanteisiin ja myös ennalta ehkäistä niitä. Tyypillisiä väkivallan uhreja ovat yksin elävät vanhukset, kehitysvammaiset, sosiaalisesti eristäytyneet ja masennuksesta tai muistihäiriöstä kärsivät. APS tutki vuonna 2010 lähes 12 000 väkivaltailmoitusta, joista 30% osoittautui paikkansapitäväksi. Näistä yli 60% liittyi hoivan laiminlyöntiin ja 18% taloudelliseen hyväksikäyttöön. Fyysistä väkivaltaa oli kokenut 11%. Noin 30% tapauksista syyllinen oli uhrin perheenjäsen. APS auttaa uhreja mm. järjestämällä kotiapua, ohjausta, talousneuvontaa, terveyspalveluita jne. riippuen asiakkaan tarpeesta. 

Lisää tietoa: www.michigan.gov/dhs

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 4:  Tutustuminen ikäihmisten palveluihin Lansingissa

Pirjo Kalenius ja Sanna Pohjola

Vierailimme torstaina 29.9.2011 Tri-County Office on Aging -toimistossa, joka sijaitsee Lansingissa. Toimisto tarjoaa palveluita kotona asuville vanhuksille.  Vierailupaikassa meitä oli vastassa kaksi työntekijää, jotka kertoivat ylpeästi omasta työstään ja paikan toiminnasta. Useimmat heidän asiakkaansa ovat yli 60-vuotiaita. Palveluita voidaan tarjota myös nuoremmille, joilla on jokin vamma, joka vaikeuttaa kotona selviytymistä.

Toimisto tarjoaa monia eri palveluita, liittyen muun muassa asumiseen, kotiapuun, kriisitilanteisiin, päivätoimintaan ja liikuntaan. Ateriapalvelu ”Meals on Wheels” on heidän tunnetuin ja käytetyin palvelunsa. Aterioita toimitetaan asiakkaille joka arkipäivä, kaksi ateriaa päivässä. Aterioiden toimitus järjestetään vapaaehtoistyöntekijöiden voimin, kun taas Suomessa samasta työstä maksetaan palkkaa. 

Project choices on palveluohjaus- ja koordinaatio-ohjelma, jota johtaa Carlton Nogle. Asiakaskontaktit tulevat useimmiten puhelimitse joko asiakkaalta itseltään, omaiselta tai sairaalasta. Yhteydenottaja voi olla periaatteessa kuka tahansa. Tällä hetkellä palveluihin on kahden vuoden jono. Työntekijät soittavat jonossa oleville asiakkaille kolmen kuukauden välein, jolloin he tarkistavat asiakkaan tilanteen. Palveluille ei ole tarpeeksi rahaa, joten tämän vuoksi palveluihin joutuu jonottamaan. 

Asiakasohjaus toimii samantyyppisesti kuin Suomessa. Työntekijät, joista toinen on sairaanhoitaja, toinen sosiaalityöntekijä, tekevät pareittain kotikäyntejä. Sairaanhoitaja keskittyy asiakkaan diagnooseihin, toimintakykyyn ja lääkehoitoon. Sosiaalityöntekijä tutustuu asiakkaan elämänhistoriaan, sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Käynnillä he kartoittavat asiakkaan palveluntarpeen yhdessä asiakkaan kanssa. Palvelut järjestetään tarpeiden mukaan, ja joka kolmas kuukausi tehdään tarkistuskäynti. 

Pöydän päässä Carlton C. Nogle, vierailumme isäntä ja project choices –ohjelman johtaja.

Jos asiakasta hoitaa omainen, niin hänelle järjestetään toimiston puolesta koulutusta, tukea ja apua omaishoitoon. Omaishoitajalle ei makseta palkkaa, eikä hän ole oikeutettu lakisääteisiin vapaapäiviin kuten Suomessa. 

Mielestämme toimiston palvelut ovat hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Suomessa vanhusten kotihoito on kunnallisesti järjestetty, kun taas tässä toimistossa he saavat rahoitusta monesta eri paikasta. Toimisto saa toiminnan ylläpitoon myös lahjoituksia. Jäimme miettimään palveluiden pitkää jonotusaikaa, ja sitä miten ikäihmiset pärjäävät tuona aikana kotonaan.

Lisää tietoa: www.tcoa.org

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 3: Jane Addams (1860-1935), The Pioneer in the Community-Based Social Work

Pirkko Aavaluoma

Group photo from in the front of Jane Addams museum

Visiting the Hull house museum in Chicago made me puzzled: ´A bicycle has been innovated again´.   Need for community-based social work had been seen meaningful over hundreds of years ago, but conversation still continues, how important inclusive approach in social work practises is at a point of client’s welfare. And conversation continues, because human needs never change! 

Always adaptable and well-behaved social workers never have made history. Struggling for changes requires not only radical way of thinking but real deeds. Are we students as the forthcoming professionals capable to advocate our client´s issues in the every level of social-services ignoring if necessary our own position in an organization we will be working for? It is embarrassing to confess that I am a little bit unsure of myself at this point! But one straight forward woman did and made history, not only because of her radical thinking of human equality, but also of her gender: women had no political rights and established position in societies in 1800s. Her name was Jane Addams, educated and upper-classed woman, who advocated for new thinking of human rights and founded Hull House in Chicago in 1881 as a response to problems to urbanization, industrialization and immigration, which brought on poverty and inequality.   She identified the political corruption and business avarice that caused the city bureaucracy to ignore health, sanitation, and building codes. She also collected data to prove her arguments as truthful and evidence-based. She really was trying to impact on policy-makers ignoring the public opinion and her position as an upper class woman.

Dean Baba and the shirt of Jane Addams saying "wellbehaved women seldom make history"

At the present day of view the settlement was amazing cause of multicultural feature in it. It had been populated by Italians, Irish, German, Greek, Bohemian, Russian and Polish Jewish immigrants in 1890`s. In 1920`s also Afro-Americans and Mexicans started taking part in activities arranged in Hull House settlement. The settlement was a place, where residents gathered together to eat, debate, learn and participate in activities so that adapting in a new country would have been easier. English, cooking, sewing, technical skills and model of American society were taught to the immigrant: men and women who had chosen to live at Hull House. They paid rent and contributed to the activities Hull House had been provided to the neighbours. These kinds of services were nursery, kindergarten, public kitchen and access to public paths and playground. Hull House was not only a settlement of human safety and support, also activities  concerning art and self expression had been regard as an important for the residents to process their new social environment and their new role in it. Teaching artists were essential to the process. They offered classes to the neighbours and their children in sculpture, painting, drawing, weaving and ceramics. The meaning of art at Hull House community was provoking the resident`s resources and binding together differences in race, ethnicity, gender and political news. Comprehension of their community was based on the resident`s pluralistic view, which had to be seen in the accessibility and participatory way of creating their common culture.

Are the communities where we are living in exclusive or inclusive? Jane Addams taught, inequality is in the structures of society, basically, in our values. And what else but values could form the basis of social work?  As a value inclusive way of thinking means that real changes can be done by responding respectfully to people of any kind, just as they are. It is ethically and also economically sensible to offer them facilities for creating and reforming an environment on their own premises.  And what was the name of bicycle that has been invented again! – Client orientation!

Further information: http://www.uic.edu/jaddams/hull/hull_house.html