Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 5:  Lastensuojelua ja perhepalveluita – Department of Human Services

Pirjo Kalenius ja Sanna Pohjola

Matkan aikana tutustuimme paikalliseen sosiaalitoimistoon ja sen lastensuojelu- ja perhepalveluihin. Käynnillä tutustuimme lastensuojelu-, kotiapu- ja perheväkivaltateemaan. Jokaisesta palvelualueesta paikalla oli luennoitsija, joka kertoi työstään ja palvelujärjestelmästä. 

Lastensuojelun prosessi Kuka tahansa voi tehdä nimettömän ilmoituksen lapsen laiminlyönnistä lastensuojeluviranomaisille. Työntekijä tekee kotikäynnin ja arvioi lapsen tilanteen maksimissaan 30 vuorokauden sisällä. 75 % lastensuojeluilmoituksista ei johda jatkotoimenpiteisiin. Viranomaisten näkökulmasta tärkeintä on taata lapsen turvallisten kasvuolosuhteet.

Mikäli jatkotoimenpiteisiin on aihetta, tapaus siirtyy oikeuden käsiteltäväksi. Oikeus päättää, mikä on lapsen edun mukaista. Lapsi voidaan palauttaa takaisin kotiin, sijoittaa sijaisperheeseen tai jonkin sukulaisen luo tai lastenkotiin. 

Vanhempien valmiutta saada lapsi takaisin kotiin seurataan kolmen kuukauden välein vuoden ajan. Oikeus on tiiviisti mukana asian käsittelyssä koko prosessin ajan. Mikäli lasta ei voida palauttaa takaisin vanhemmalle/vanhemmille, he menettävät vanhemman oikeutensa lapseen. Tällöin lapsi siirtyy adoptoitavaksi tai on sijoitettuna perheeseen. Tavoitteena on kuitenkin, että lapselle löytyy ”pysyvä ratkaisu”. Käytännössä jääminen sijaisperheeseen pitää perustella erityisillä syillä, esimerkiksi, että kotioloissa on odotettavissa muutos tai että nuori on tulossa täysi-ikäiseksi ja voi pian elää itsenäisesti.  Lastensuojeluprosessi keskustelutti useaan otteeseen opintomatkamme aikana. Suomeen verrattuna USAn järjestelmä on oikeuskeskeinen ja vanhempien ”oikeus lapseen” katkaistaan, mikäli kasvuolosuhteet eivät kohennu. Suomalaisesta näkökulmasta tämä tuntuu kovin tylyltä menettelyltä.  Varhainen puuttuminen tai vanhemmuuden tukeminen näyttävät vähäisiltä. 

Kotiapupalvelut

Palvelu on tarkoitettu pienituloisille ikäihmisille, jotka tarvitsevat apua päivittäisiin toimiin. Tarkoituksena on edistää asiakkaan kotona asumista mahdollisimman pitkään.    Työntekijä tekee arvioinnin asiakkaan palvelutarpeesta ja apuihin menevästä ajasta. Apua ei ole mahdollista saada ellei ole tarve henkilökohtaisesta hoivasta, esimerkiksi peseytyminen, puhtaus ja hygienia. Avun tarpeen arvioimiseen on standardoitu lomake. Palvelu ei järjestä eikä tarjoa itsessään kotipalvelua. Sen sijaan asiakas hankkii itselleen ”kotiavustajan”, joka on yleensä perheenjäsen, omainen tai ystävä. Kotiavustajan palkkaamiseksi asiakas saa toimistolta rahallista avustusta, jota maksetaan 8$ tunnilta. Puolisolle tätä ei kuitenkaan makseta. Käytännössä siis pienituloisen hoivapalveluita tuetaan ”hoivarahalla”, jotta asiakas voi hankkia itsen tarvitsemansa avun. 

Vastaavanlaista palvelua ei Suomessa ole. Tosin palveluseteli hoivapalveluihin muistuttaa tätä. Olisiko malli käyttökelpoinen myös meillä Suomessa?

Aikuisväkivallan estäminen

APS – Adult protective services programme – on ohjelma joka tukee yli 18 vuotiaita väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai heitteillejättöä kokeneita. Human Services Departmentin – sosiaalitoimiston – lakisääteinen velvollisuus on on puuttua tällaisiin tilanteisiin ja myös ennalta ehkäistä niitä. Tyypillisiä väkivallan uhreja ovat yksin elävät vanhukset, kehitysvammaiset, sosiaalisesti eristäytyneet ja masennuksesta tai muistihäiriöstä kärsivät. APS tutki vuonna 2010 lähes 12 000 väkivaltailmoitusta, joista 30% osoittautui paikkansapitäväksi. Näistä yli 60% liittyi hoivan laiminlyöntiin ja 18% taloudelliseen hyväksikäyttöön. Fyysistä väkivaltaa oli kokenut 11%. Noin 30% tapauksista syyllinen oli uhrin perheenjäsen. APS auttaa uhreja mm. järjestämällä kotiapua, ohjausta, talousneuvontaa, terveyspalveluita jne. riippuen asiakkaan tarpeesta. 

Lisää tietoa: www.michigan.gov/dhs

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 4:  Tutustuminen ikäihmisten palveluihin Lansingissa

Pirjo Kalenius ja Sanna Pohjola

Vierailimme torstaina 29.9.2011 Tri-County Office on Aging -toimistossa, joka sijaitsee Lansingissa. Toimisto tarjoaa palveluita kotona asuville vanhuksille.  Vierailupaikassa meitä oli vastassa kaksi työntekijää, jotka kertoivat ylpeästi omasta työstään ja paikan toiminnasta. Useimmat heidän asiakkaansa ovat yli 60-vuotiaita. Palveluita voidaan tarjota myös nuoremmille, joilla on jokin vamma, joka vaikeuttaa kotona selviytymistä.

Toimisto tarjoaa monia eri palveluita, liittyen muun muassa asumiseen, kotiapuun, kriisitilanteisiin, päivätoimintaan ja liikuntaan. Ateriapalvelu ”Meals on Wheels” on heidän tunnetuin ja käytetyin palvelunsa. Aterioita toimitetaan asiakkaille joka arkipäivä, kaksi ateriaa päivässä. Aterioiden toimitus järjestetään vapaaehtoistyöntekijöiden voimin, kun taas Suomessa samasta työstä maksetaan palkkaa. 

Project choices on palveluohjaus- ja koordinaatio-ohjelma, jota johtaa Carlton Nogle. Asiakaskontaktit tulevat useimmiten puhelimitse joko asiakkaalta itseltään, omaiselta tai sairaalasta. Yhteydenottaja voi olla periaatteessa kuka tahansa. Tällä hetkellä palveluihin on kahden vuoden jono. Työntekijät soittavat jonossa oleville asiakkaille kolmen kuukauden välein, jolloin he tarkistavat asiakkaan tilanteen. Palveluille ei ole tarpeeksi rahaa, joten tämän vuoksi palveluihin joutuu jonottamaan. 

Asiakasohjaus toimii samantyyppisesti kuin Suomessa. Työntekijät, joista toinen on sairaanhoitaja, toinen sosiaalityöntekijä, tekevät pareittain kotikäyntejä. Sairaanhoitaja keskittyy asiakkaan diagnooseihin, toimintakykyyn ja lääkehoitoon. Sosiaalityöntekijä tutustuu asiakkaan elämänhistoriaan, sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Käynnillä he kartoittavat asiakkaan palveluntarpeen yhdessä asiakkaan kanssa. Palvelut järjestetään tarpeiden mukaan, ja joka kolmas kuukausi tehdään tarkistuskäynti. 

Pöydän päässä Carlton C. Nogle, vierailumme isäntä ja project choices –ohjelman johtaja.

Jos asiakasta hoitaa omainen, niin hänelle järjestetään toimiston puolesta koulutusta, tukea ja apua omaishoitoon. Omaishoitajalle ei makseta palkkaa, eikä hän ole oikeutettu lakisääteisiin vapaapäiviin kuten Suomessa. 

Mielestämme toimiston palvelut ovat hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Suomessa vanhusten kotihoito on kunnallisesti järjestetty, kun taas tässä toimistossa he saavat rahoitusta monesta eri paikasta. Toimisto saa toiminnan ylläpitoon myös lahjoituksia. Jäimme miettimään palveluiden pitkää jonotusaikaa, ja sitä miten ikäihmiset pärjäävät tuona aikana kotonaan.

Lisää tietoa: www.tcoa.org

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 3: Jane Addams (1860-1935), The Pioneer in the Community-Based Social Work

Pirkko Aavaluoma

Group photo from in the front of Jane Addams museum

Visiting the Hull house museum in Chicago made me puzzled: ´A bicycle has been innovated again´.   Need for community-based social work had been seen meaningful over hundreds of years ago, but conversation still continues, how important inclusive approach in social work practises is at a point of client’s welfare. And conversation continues, because human needs never change! 

Always adaptable and well-behaved social workers never have made history. Struggling for changes requires not only radical way of thinking but real deeds. Are we students as the forthcoming professionals capable to advocate our client´s issues in the every level of social-services ignoring if necessary our own position in an organization we will be working for? It is embarrassing to confess that I am a little bit unsure of myself at this point! But one straight forward woman did and made history, not only because of her radical thinking of human equality, but also of her gender: women had no political rights and established position in societies in 1800s. Her name was Jane Addams, educated and upper-classed woman, who advocated for new thinking of human rights and founded Hull House in Chicago in 1881 as a response to problems to urbanization, industrialization and immigration, which brought on poverty and inequality.   She identified the political corruption and business avarice that caused the city bureaucracy to ignore health, sanitation, and building codes. She also collected data to prove her arguments as truthful and evidence-based. She really was trying to impact on policy-makers ignoring the public opinion and her position as an upper class woman.

Dean Baba and the shirt of Jane Addams saying "wellbehaved women seldom make history"

At the present day of view the settlement was amazing cause of multicultural feature in it. It had been populated by Italians, Irish, German, Greek, Bohemian, Russian and Polish Jewish immigrants in 1890`s. In 1920`s also Afro-Americans and Mexicans started taking part in activities arranged in Hull House settlement. The settlement was a place, where residents gathered together to eat, debate, learn and participate in activities so that adapting in a new country would have been easier. English, cooking, sewing, technical skills and model of American society were taught to the immigrant: men and women who had chosen to live at Hull House. They paid rent and contributed to the activities Hull House had been provided to the neighbours. These kinds of services were nursery, kindergarten, public kitchen and access to public paths and playground. Hull House was not only a settlement of human safety and support, also activities  concerning art and self expression had been regard as an important for the residents to process their new social environment and their new role in it. Teaching artists were essential to the process. They offered classes to the neighbours and their children in sculpture, painting, drawing, weaving and ceramics. The meaning of art at Hull House community was provoking the resident`s resources and binding together differences in race, ethnicity, gender and political news. Comprehension of their community was based on the resident`s pluralistic view, which had to be seen in the accessibility and participatory way of creating their common culture.

Are the communities where we are living in exclusive or inclusive? Jane Addams taught, inequality is in the structures of society, basically, in our values. And what else but values could form the basis of social work?  As a value inclusive way of thinking means that real changes can be done by responding respectfully to people of any kind, just as they are. It is ethically and also economically sensible to offer them facilities for creating and reforming an environment on their own premises.  And what was the name of bicycle that has been invented again! – Client orientation!

Further information: http://www.uic.edu/jaddams/hull/hull_house.html

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State University vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 2:   Miten käy nuorisorikollisten USAssa?

Hannakaisa Hänninen

Opintomatkamme ensimmäisen tutustumiskäynnin kohde oli Juvenile Detention Alternative Initiative (JDAI) Chicagossa. Samassa rakennuksessa sijaitsevat myös nuorisooikeus ja -vankila. JDAI on kansallinen ohjelma, jonka tarkoitus on tarjota lain kanssa vaikeuksiin joutuneille nuorille vaihtoehtoja suorittaa tuomionsa. Ohjelmaa kehittäneiden mukaan nuoret joutuvat usein vankilaan tarpeettomasti, mikä on haitallista nuorelle itselleen ja kallista yhteiskunnalle.

JDAI:n keskeisiä strategioita ovat yhteistyö, tiedonkeruu, riskien arviointi, tuomiovaihtoehdot, prosessiaikojen lyhentäminen, huolellinen hallinto, etnisen eriarvoisuuden vähentäminen ja vankilaolojen parantaminen. Yhteistyön aluksi lähdetään kartoittamaan, mitä tilanteelle tehdään juuri nyt. Yhteistyötahoja ovat muun muassa koulut, kirkot, poliisi ja tutkijat. Tiedonkeruu on tärkeä osa ohjelmaa, koska data on itsenäinen väline päätöksenteossa ja sen avulla voidaan parantaa oikeusjärjestelmää.

Yksi vaihtoehto vankilalle on nilkkaan laitettava valvontapanta. Aiemmin vanhempien edellytettiin asennuttavan toisen puhelinlinjan valvontapantaa varten, mikä oli hankalaa eivätkä useimmat vanhemmat viitsineet tehdä sitä. Tämän vuoksi heidän lapsensa joutuivat jäämään vankilaan. Nyt pannoissa käytetään langatonta teknologiaa, eikä niiden käyttöönottoon ei vaadita vanhemmilta mitään. Valvontapannat tarjoavat avun jengiongelmaan, koska jenginuoria voidaan kieltää menemästä tietyille alueille ja heitä on helppo valvoa pannan avulla.

Vankila voi joskus olla ainoa vaihtoehto, minkä vuoksi olisi tärkeä, että vankiloiden oloja kehitetään paremmiksi. Olennainen kysymys on se, että ovatko vankilat vain säilytyspaikkoja ja mikä vankilatuomion tarkoitus on? JDAI esittääkin päättäjille kysymyksen: mitä haluaisit oman lapsesi kokevan vankilassa?

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen 56 osavaltiosta kolmekymmentä on mukana ohjelmassa. JDAI on väline, jota voidaan soveltaa erilaisilla alueilla ja erilaisissa ohjelmissa tarpeiden mukaan. JDAI:lla on hienot nettisivut, joiden kautta ihmiset voivat ottaa yhteyttä, kysyä neuvoa ja keskustella muiden ohjelmaa käyttävien kanssa.

Meille piti myös lyhyen esitelmän Robin, joka on viiden ehdonalaisvalvojan esimies. Ehdonalaisvalvojien työ keskittyy paljolti yhteisöihin, joissa nuoret elävät. Usein nuoret suorittavat yhdyskuntapalveluksensa omalla asuinalueellaan, jotta he voivat maksaa rikoksena takaisin yhteisölleen.

Valvojien toimenkuvaan kuuluu myös vahvistaa perhesiteitä ja velvoittaa vanhempia osallistumaan lastensa elämään. Monet nuoret nimittäin kokevat, etteivät he saa tarpeeksi tukea kotoaan. Valvojat auttavat myös perheitä sopimaan nuorten kotiintuloajoista johtuvia riitoja tekemällä nuorten kanssa sopimuksen. Valvojat pyrkivätkin hoitamaan ja selvittämään pikkurikoksia, jotta oikeuteen etenisivät vain kaikista kovimmat rikokset.

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tuntui melko rajulta, että alaikäiset lapset ja nuoret joutuvat Yhdysvalloissa vankilaan. Sen vuoksi oli mielenkiintoista käydä tutustumassa ohjelmaan, jonka tarkoitus on vähentää vankilatuomioita ja kehittää muita vaihtoehtoja nuorille. JDAI pyrkii parantamaan vankiloiden oloja, jotta siellä olevat nuoret voisivat kehittää itseään vankeusaikana ja jotta heillä olisi mahdollisuus edetä elämässään vapauduttuaan.

JDAI:n tarkoitus on myös vähentää tuomioistuinten osuutta, sillä USA:ssa tuomareilla ja oikeuslaitoksella on huomattavasti suurempi osuus sosiaalialan päätöksenteossa kuin Suomessa. Tämä näkyi melkein jokaisessa paikassa, johon kävimme tutustumassa.

Juvenile Detention Alternative Initiativen Internet-sivut:

http://www.aecf.org/majorinitiatives/juveniledetentionalternativesinitiative.aspx

Sosionomien opintomatka USA:ssa Michigan State Universityn vieraina 25.9.-7.10.11

Osa 1:  Summer school –ohjelman tausta

Yhteistyö Michigan State Universityn kanssa alkoi vuonna 2009, kun SOTE –johtamisen ja kehittämisen yamk –tutkinnon opiskelija Mirka Häyrynen oli siellä vaihdossa kolmen kuukauden ajan.  Mirka onnistui ”markkinoimaan” sekä suomalaista sosiaalialan osaamista että TAMKia niin hyvin, että sosiaalityön laitokselta otettiin yhteyttä kehittää jatkoyhteistyötä. Kesällä 2010 kolme opettajaa, Karen Newman, Marcia Lampen ja Amanda Woodward vierailivat Suomessa, Helsingissä ja Tampereella, parin viikon ajan. Yhdessä heidän kanssaan suunniteltiin jatkoyhteistyö:  Summer School in International Social Welfare Policy and Practices. Summer school tarkoittaa kahden viikon opintomatkaa, johon liittyy virtuaalisesti Moodlessa (ja heillä Angelissa) opiskeltavaa taustamateriaalia USAn ja Suomen sosiaalialasta, sosiaalityöstä ja palveluista. Kesällä 2011 nämä kolme vastuuopettajaa ja heidän 15 sosiaalityön maisteriopiskelijaansa tekivät opintomatkan Suomeen, joista yhden viikon ryhmä vieraili Helsingin palveluissa ja yhden viikon Tampereella.  Syys-lokakuussa tänä vuonna lähdimme vastavierailulle Michigan State Universityyn. Mukana olivat Mirka Häyrynen (MSU:n kutsusta) ja kuusi sosionomiopiskelijaamme; Nina Kenkimäki, Pirkko Aavaluoma, Emmi Hellsten, Pirjo Kalenius, Hannakaisa Hänninen ja Sanna Pohjola sekä minä. Blogijuttusarjassa kerromme matkan eri vierailukohteista ja kokemuksista matkan aikana. 

Ja mitäkö matka tuotti? Ensi keväänä MSU:n opettajat ja opiskelijat tulevat jälleen Suomeen. Tämän lisäksi on kehitteillä yhteisiä tutkimushankkeita, joihin opiskelijamme voivat osallistua.  Harjoittelumahdollisuus USA:han on avattu ja vastaava Summer school –toteutus järjestetään, rahoituksesta riippuen, myös ensi syksynä 2012. MSU on erittäin kiinnostunut toimimaan yhteistyössä kanssamme. Suomalaiset sosiaalipalvelut ja osaaminen ovat maailmalla tunnistettuja ja tunnustettuja. Vientituote siis!

Ulla-Maija Koivula

Liite: Power point–esitys matkasta ja matkan tuloksista