Neuvostoliiton romahdettua ja Viron itsenäistyttyä yhteiskunnallinen murros muutti elämää ja lapsia jäi mm kaduille asumaan. Tähän akuuttiin asiaan perustettiin vuonna 1992 Tarton lasten turvakoti ja Tampereen sosiaalialan oppilaitos aloitti turvatalon kanssa yhteistyön Mannerheimin lastensuojeluliiton aktiivin Anja Visakorven Viron suhteiden perusteella. Väkevää ajan hermolla olemista kuvaa myös se, että kolmen opettajan (Eila Vuorinen, Ulla-Maija Takkunen ja Tapio Salomäki) lisäksi konkreettisen yhteistyön käynnistämiseen osallistuivat myös sosiaalikasvattaja-opiskelijat. Heistä yksi, Antti Kouttu, on jatkanut aktiivista yhteistyötä alumnina edelleen tämän 25 vuoden ajan."
Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaali-ja terveysalan yksikkö on jatkanut Pirkanmaa ammattikorkeakoulun ja Tampereen sosiaalialan oppilaitoksen aloittamaa yhteistyötä Virossa.
Maaliskuun alussa Tarton lasten turvakoti viettää 25-vuotisjuhlia (Lämpimät onnittelut!). Yhteistyötä on aloitettu ja jatkettu erityisesti heidän kanssaan, mutta vuosien mittaan verkosto on kasvanut
yhteistyöksi myös Maarjamaa Hariduskollegiumin (ent Kaagveren erityiskoulu) Tallinan ja Tarton vankiloiden kanssa. Niin ikään monet lastenkodit (esim Mäenkadu) tai kolmannen sektorin toimijat (esin Convictus) ovat tulleet tutuiksi.
Sosiaalialan opiskelijoille ja vuosien mittaan monille alumneille, vaihto-opiskelijoille sekä vapaaehtoistyöntekijöille Viron kumppanit ovat tarjonneet mielenkiintoisen ja innostavan oppimisympäristön.
Yhteistyömatkojen aikana olemme oppineet tuntemaan paremmin Viron kulttuuria, työskentelytapoja ja periaatteita. Olemme myös oppineet tuntemaan paremmin myös itseämme.
Opettajana -kliseemäiseti sanottuna- päivääkään en näistä kokemuksista vaihtaisi pois. On hienoa saada työskennellä innostavan opiskelijaporukan kanssa.
Tapio Salomäki
lehtori
Convictus
Ensimmäinen vierailukohteemme
opintomatkalla oli Convictus, joka on 14 vuotta Tallinnassa toiminut
kansalaisjärjestö. Se tarjoaa matalalla kynnyksellä sosiaali- ja
terveysneuvontaa piikkihuumeiden käyttäjille, neulojen ja ruiskujen vaihtoa,
ruokapakettien jakoa, ilmaista HIV-testausta sekä mahdollisuuden peseytyä. Convictus on avoinna 10-22:00 välisenä
aikana, jonka lisäksi kaduilla tehdään jalkautuvaa työtä neulojen vaihdossa.
Kiinnitimmekin huomiota riittävän pitkiin aukioloaikoihin ja palveluiden
monipuolisuuteen saman katon alla. Nämä tukevat matalan kynnyksen ajatusta.
Convictuksessa työskentelee
vakituisesti 11 henkilöä mukaan lukien kaksi sosiaalityöntekijää ja kerran
viikossa käyvän psykologi. Lisäksi toiminnassa on mukana vapaaehtoisia ja
opiskelijoita etenkin jalkautuvassa työssä. Työntekijöistä noin 50-60% on omaa
huumetaustaa sekä tiloissa kokoontui säännöllisesti NA-ryhmä. Asiakkaiden
keski-ikä Convictuksessa on noin 25 vuotta, ja saimme kuulla, että keski-ikä on
alentumaan päin ja valtaosa asiakkaista onkin nuoria miehiä. Convictuksen
asiakaskunnassa näkyy venäläisväestön eriytyminen kantaväestöstä, sillä jopa
95% asiakkaista on venäläistaustaisia. Viron itsenäistymisen jäljet näkyvät
siis hyvin Convictuksen arjessa.
Meille esiteltiin kattavasti
Convictuksessa parhaillaan menevä tutkimusprojekti Tarton yliopiston ja New
Yorkissa tehtävän kumppanijärjestön kanssa. Projektin tavoitteena on paitsi
tuottaa tutkimustietoa, myös vähentää ruiskuhuumeiden käyttöä. Painopiste on
piikkihuumeiden käytön aloittamiseen puuttumisessa. Työtä tehdään paljon kahden
kesken, ja usein keskustelut ovat tunnepitoisia. Keskusteluissa keskitytään
antamaan keinoja siihen, kuinka kieltäytyä huumeista sekä annetaan valistusta
yliannostuksista. Intervention jälkeen on mahdollista saada Naloxenia, eli
lääkettä jota käytetään yliannostuksien hoitoon. Viranomaispelon vuoksi moni
huumeidenkäyttäjä ei uskalla soittaa apua, ja toiminnalla vähennetään
huumekuolemia. Opinnoissakin tutuksi tullut motivoivan haastattelun menetelmä
tuli vastaan Convictuksessakin, sillä sitä käytetään projektin haastatteluissa.
Projektissa haasteena sen sijaan nähtiin se, että pitkäkestoiseen tutkimukseen on
vaikea saada sitoutuvia asiakkaita.
Erityisesti mieleen jäi projektin
asiakaslähtöisyys. Hoito nähtiin kannattavampana kuin rankaiseminen, ja
tietoutta projektin vaikutuksista vietiin aina Viron hallintoon asti.
Yhteiskunnallisen tietoisuuden lisääminen oli tärkeä osa toimintaa. Esimerkkinä
mainittakoon se, että kaikki asiakkaat saivat projektin kautta ilmaisen
henkilökortin, joka on edellytys julkisten palvelujen saamiselle. Näin voidaan
lisätä huumeidenkäyttäjien ihmisarvoa ja osallisuutta yhteiskuntaan ja sen
tuottamiin palveluihin. Tavoitteena on tarjota huumeidenkäyttäjille
mahdollisuus saavuttaa tila jossa hän voi tulla tasavertaiseksi ja
täysipainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi.
Kuvassa
Convictuksen näytteenottopiste
Matkalla
Convictukseen
Kirj. Jyri, Maiju ja Tuulikki
TALLINN VANGLA
Oli hyinen marraskuinen
iltapäivä. Sisukas sosionomiryhmämme taivalsi läpi tuulen ja tuiskun kohti seuraavaa
kohdettamme, Tallinnan vankilaa.
 |
| Harvoin on näin paljon tunkua vankilan porteista tähän suuntaan |
Tallinnan vankila on perustettu
vuonna 1919, ja se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Tallinnan keskustasta.
Tällä hetkellä vankilassa on noin 800 vankia. Meneillään on uuden suuremman
vankilan rakennusprojekti, johon nykyiset vangit siirretään sen valmistuttua.
Vankilassa toimii koulu, jonka opetus vastaa yläastetasoa (secondary school).
Vangeilla on oikeus opetukseen joko viroksi tai venäjäksi. Myös kiinteistön ja
laitteiden huollon opiskelu on vankilassa mahdollista. Lisäksi vangit työskentelevät
vankilan keittiössä ja pesutuvassa sekä tekevät korjaus- ja uudistustöitä. Osa
vangeista työllistetään vankilan metalli- ja puutyöpajoihin.
Vaikka vankilasta ulospääsyä
pidetään yleensä haastavana, ei sisäänpääsykään ole aivan lasten leikkiä. Portilta
meidät tuli noutamaan vankilan työntekijä. Astuimme ensin portinvartijan
koppiin, jossa meiltä tarkastettiin ensimmäisen kerran passit. Tästä kävelimme
vankilan henkilökunnan ovelle, josta sisään otettiin kolme henkilöä kerrallaan
turvatarkastukseen. Eteisessä odottivat mm. lentokentältä tutut
läpivalaisulaitteet ja uusi passitarkastus. Tavarat piti jättää lukollisiin
lokeroihin. Tarkastuksen läpäistyään siirryimme seuraavasta ovesta vankilan
sisäpuolelle ja uudet kolme henkilöä pääsivät tarkastettaviksi. Yhden jäsenen
vankilareissu meinasi tyssätä metallisiin farkun nappeihin, mutta onneksi kaikki
pääsimme lopulta ”linnaan”.
Sisällä meitä oli vastassa suomea
puhuva vankilan psykologi, joka kierrätti meitä ympäri vankilan aluetta ja
esitteli paikkoja. Näimme mm. tyrmämäiset eristyssellit, jossa sängyt nostetaan
päiväsaikaan pois ja wc:nä toimii sellin nurkassa oleva reikä. Pääsimme myös
kurkistamaan parille oppitunnille, sekä tutustumaan kirjastoon,
rukoushuoneeseen ja muihin vankilan toimintatiloihin. Sosionomin näkökulmasta
oli erityisen mielenkiintoista kuulla erilaisista kuntoutusohjelmista, joihin
vangeilla on mahdollisuus hakea. Esimerkiksi päihdekuntoutusta toteutetaan
ryhmätapaamisina.
Vankilavierailu oli antoisa
kokemus, erityisesti ensikertalaisille. Pääsimme näkemään miltä
vankilaolosuhteissa näyttää, tutustumaan vankien jokapäiväiseen elämään telkien
takana, sekä aistimaan suljetun paikan tunnelmaa. Suurimmalla osalla käsitys
vankilasta perustuu pitkälti TV:n luomaan mielikuvaan, joten oli siis hyvä
nähdä mitkä oletukset vahvistuivat ja mitkä kumoutuivat. Mahdollisten aiempien
tai tulevien vankilavierailujen lisäksi on nyt myös olemassa vertailupohjaa
naapurimaamme olosuhteisiin. Uusien kokemusten ja opittujen asioiden lisäksi
mieleen jäi henkilökunnan lämmin ja ystävällinen vastaanotto. He myös
vastailivat mielellään kysymyksiimme.
Selvisimme kaikki tällä kertaa
muutaman tunnin tuomioilla, hyvän käytöksen vuoksi.
T:Vilma ja Karo
LILLE MAJA
/ TARTO
Lille Maja
on Tarton kaupungin pyörittämä nuortentalo.
Kolme tärkeintä työsuuntausta ovat työttömät nuoret, yhteistyö koulujen
kanssa ja EVS-vapaaehtoiset. Tarkoituksena on tarjota merkityksellistä
non-formaalia toiminnallista opetusta nuorille käyttäen taidemenetelmiä apuna.
Kulmakivinä oli kansainvälinen nuorisotyö ja sosiaalisten taitojen
kehittäminen. Lille Majan visiona on kehittää nuorisotyötä yhteistyönä
paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Arvoina nuortentalolla ovat
luovuus, välittäminen, vastuullisuus ja yhteistyö.
Saapuessamme
nuortentalolle, pihan nuotiopaikalla istui ryhmä lapsia keskittyneesti
kuunnellen ohjaajan kertomaa satua. Rakennus oli upea vanha 4-kerroksinen
kivitalo. Vierailumme aikaan Lille
Majassa oli meneillään seikkailupäivän valmistelut lapsille. Taiteellisuus ja
toiminnallisuus välittyi heti kun astuimme sisään rakennukseen; vastaan käveli
eläinhahmoiksi pukeutuneita ohjaajia. Talo oli myös koristeltu seikkailupäivää
varten satumaaksi. Hämmästyimme kuinka paljon oli panostettu seikkailupäivän
tunnelman luomiseen. Talosta löytyi mm. kaappi, joka vei Narniaan ja luminen
satumaa.
Lille
Majassa työskentelee nuortentalon johtaja ja 7 vakituista
nuorisotyöntekijää. Heillä on myös
säännöllisesti eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun (EVS European Voluntary
Service) kautta vapaaehtoinen työntekijä. Vierailumme aikaan
vapaaehtoistyöntekijä oli Unkarista. Nuorten talo on auki joka arkipäivä ja
viikossa vähintään 30 tuntia. Iltaisin
tiloja hyödyntävät paikalliset liikunta- ja käsityökerhot. Lille Majassa käynti
on lapsille ja nuorille maksutonta ja kaikki ovat tervetulleita.
Lille
Majan tilat olivat monipuoliset ja helposti muuntautuvat ja niitä hyödynnettiin
tehokkaasti. Sisätiloista löytyi
huoneita, joissa on mahdollisuus harrastaa käsitöitä, pelata erilaisia
lautapelejä sekä biljardia ja pingistä. Tuttua nuorisotalon meininkiä siis.
Tällaisten nuortentalojen ja nuorisotyön merkitystä ei voi vähätellä. Lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harjoitella tutuissa ja turvallisissa ympyröissä sosiaalisia taitoja yhdessä toistensa kanssa ammattilaisten ja luotettavien aikuisten tukemana. Myös paikan merkitys kulttuurin näkökulmasta on suuri: siellä jaetaan, koetaan ja tuotetaan yhdessä kulttuuria erityisesti nuorille. Erilaiset taidemenetelmät ja draama ovat hyödyllisiä, sillä ne tukevat luovuuden kehittymistä tulevaa elämää varten. Tällainen toiminta vahvistaa myös monellakin tapaa lasten ja nuorten henkistä kasvua.
Karoliina &
Pietu
Kapteenin Ploki
Opintomatkalla Virossa 30.11- 4.12.2016
Jukka
ja Otto, Päivä Maarjamaa Hariduskolleegiumissa
Syksyn 2016 opintojen huipennus oli tänäkin vuonna
opintomatka Viroon. Sosiaalipedagogisessa hengessä tapahtuva opintomatka
tarjoaa opiskelijalle huikean mahdollisuuden tutustua sosiaalialan käytäntöihin
ja työpaikkoihin rakkaassa etelänaapurissamme. Tämän lisäksi tarjolla on kansainvälistä
verkostoitumista ja vaikkapa ulkomaan harjoittelupaikka. Matka haastaa
opiskelijaa avaamaan omia näkemyksiä ja ennakkoluuloja, oppimaan uutta ja
toimivaan joustavasti muuttuvissa tilanteissa.
Yhtenä vierailukohteena matkalla oli Maarjamaa
Harjoduskolleegium. Olimme valmistautuneet vierailuun lähettämällä paikkaan
ennakkotehtävän, joka koostui kuvallisista ja hajullisista vihjeistä. Ideana
oli ratkaista ristisanatehtävä vihjeiden perusteella, kirjoittaa vastaukset
suomeksi ja löytää sanojen keskelle muodostuva viron kielinen lause ”Usu oma
unistustesse” eli pidä kiinni unelmistasi. Paikan päällä sitten tarkistimme
tehtävät ja jaoimme lapsille palkinnot hienoista suorituksista.
Kuva
1 Uudet tilat otettu käyttöön
31.12.2015
Harjoduskolleegium on käytännössä suljettu
sisäoppilaitos, jossa lapset asuvat ja käyvät koulua. Lapset ovat laitoksessa
sosiaalitoimen ja vanhempien yhteisellä päätöksellä. Iältään lapset ovat 9-14
vuotiaita. Kolleegiumin alaisuudessa toimii myös toinen erillinen yksikkö,
jossa ovat asteen vanhemmat 14-17 vuotiaat lapset. Vanhemmat lapset ovat
laitoksessa Viron oikeusministeriön päätöksellä. Työntekijöitä tässä yksikössä on noin 120 ja
nuoria noin 45, vanhempien nuorten laitoksessa hieman enemmän.
Kuva 2 Esittelykierroksella: Zumbasalin
vahanuket
Kuva
3 Terapiahuone
Yhteistoimintana kolleegiumilaiset olivat järjestäneet
meille heijastimen teko työpajan. Yritin silmä kovana tarkkailla kuinka
heijastimia oli tarkoitus työstää, mutta päädyin aina hakoteille. Valmistuin kuitenkin heijastintyöpajasta
tyydyttävin arvosanoin, tästä johtuen olen kauniin ja sopusuhtaisen heijastimen
kantaja tätä nykyä.
Kuva
4 Uudet asumisyksiköt
Kuva
5 Lasten yhteinen joulupiirros
Meidät otettiin paikassa vastaan lämpimästi,
aktiivisimpien lasten kiipeillessä pitkin jumppasalin seiniä toivottaen meidät
tervetulleeksi. Pieni jännittyneisyys kuitenkin leijui ilmassa, ja
levottomimmat lapset poistettiin salista nopeasti kenenkään huomaamatta. Paikan
toiminnasta huokui välittävä ilmapiiri ja ote työntekemiseen, joskin kasvatustyyli
oli omaan näkökulmaan väliin hieman liiankin behavioristinen. Merkille pantavaa
oli, että vartioita ei erottanut pukeutumisen puolesta ohjaajista ja muista
työntekijöitä, heidät tunnisti vain vyöllä roikkuvasta radiopuhelimesta ja
korvanapista. Puitteiltaan ja
turvallisuudeltaan paikka on takuulla huippuluokkaa myös Euroopan
mittakaavassa. Kuuleman mukaan aikaisempana vuonna vanhojen tilojen ikkunoissa oli havaittu puutteita,
jotka mahdollistivat pakenemisen näppäräsormisimmille asukeille. Kolleegiumin
uudet tilat oli otettu käyttöön viime
syksynä, kaikki oli viimeistä piirtoa myöten modernia arkkitehtuuria.
Luokkatilat olivat uusia ja hyvin suunniteltuja, musiikki luokat, tekniset
tilat ja kemianluokat siivittivät minut takaisin ala-asteen
katkeransuloisiin muistoihin omista
ajoistani opin tiellä.
Kaiken kaikkiaan reissu oli mitä mainioin hetkellinen
sukellus sisäoppilaitoksen toimintaan ja fasiliteetteihin. Tulevaisuutta
ajatellen, kanssaoppimista ja dialogia kannattaa mielestäni ehdottomasti jatkaa
tulevaisuudessa. Huikea reissu.
Otto ja Jukka
Viron opintomatkamme huipentui pikkujoulujuhlaan, joka
on perinteisesti järjestetty yhdessä Tarton lasten turvakodin kanssa jo
yhteistyön alkuajoista lähtien. Turvakoti on perustettu vuonna 1992 ja se
toimii Tarton kaupungin alaisuudessa. Kodista löytyy 20 paikkaa väkivallasta,
sen uhasta tai muusta kaltoinkohtelusta kärsiville 3-18-vuotiaille lapsille
sekä vanhemmille pienten lasten kanssa. Turvakodin ovet ovat avoinna yötä
päivää. Kodin yhteydessä toimii myös päiväkeskus, joka tarjoaa
iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa kouluikäisille lapsille arkipäivisin kello
10-17:30.
Turvakodin johtaja on Piret Värnö, jolla on tärkeä
rooli yhteistyön saumattomassa jatkumisessa turvakodin ja TAMKin välillä. Hänen
lisäkseen virka-aikana turvakodissa toimii sosiaalipedagogi. Hänen työhönsä
kuuluu asiakkaiden virallisten asioiden hoitaminen ja niistä päättäminen, eli
työnkuva vastaa jokseenkin suomalaista sosiaalityöntekijän virkaa. Asiakkaiden
arjesta tietää eniten kasvattaja, joka on paikalla vuorokauden ympäri. Päiväkeskuksella
on oma kasvattaja sen aukioloaikoina. Ilta- ja yöaikaan kasvattajan tukena on
apukasvattaja (entiseltä nimikkeeltään turvamies). Lisäksi henkilökuntaan
kuuluvat kokit sekä siivooja, joka käy muutaman kerran kuukaudessa.
Turvakodilla on myös usein siviilipalvelusmiehiä, joiden tehtäviin kuuluvat
hyvin monenlaiset työt kilpikonnamagneettien maalaamisesta pyörävaraston
siivoamiseen.
Kasvattajien työpäivän pituus on 24 tuntia. He tulevat
töihin yhdeksään aamulla ja pääsevät lähtemään seuraavana aamuna, kun toinen
työntekijä tulee paikalle. Kahdeksan tunnin työpäiviin tottuneelle pituus voi kuulostaa
hurjalta, mutta työntekijät kertovat nauttivansa pitkistä vuoroista. Niiden
ansiosta töitä ei tarvitse tehdä niin monena päivänä, ja vapaa-aikaa jää
enemmän. Lisäksi langat on helpompi pitää käsissä, kun sama ihminen tietää koko
päivän, mitä talossa tapahtuu.
Itselleni vierailu turvakodilla oli koko viikon
kohokohta, sillä olin siellä harjoittelussa viime keväänä ja paikka oli siis
entuudestaan tuttu. Lisäksi juhlavalmisteluista ja itse juhlasta jäi
edellisvuoden reissulta mieleen aivan mahtava tunnelma, joten odotukset olivat
korkealla.
 |
| Pukin pajan Tarton osasto |
 |
| Innokkaat keittäjät työn touhussa |
Saavuimme turvatalolle aamulla kymmenen aikaan, ja
aloimme heti hommiin. Pääsimme vihdoin tyhjentämään koko reissun selkävaivoja
aiheuttaneet rinkat, matkalaukut, kangaskassit ja muut epämääräiset pussukat,
joiden sisältä löytyi joululahjatarpeita pehmoleluista muistipeleihin.
Tehtävänämme oli koota saamamme nimilistan mukaan jokaiselle vieraalle sopiva
lahja pukinkonttiin. Paketoinnin lomassa keitimme joulupuuron, leivoimme
asiakkaiden kanssa pipareita, kävimme läpi näytelmämme kenraaliharjoituksen ja
ravitsimme itseämme edellisvuonna tutuksi käyneen Opera Pizzerian antimilla.
Pukuloistoa kenraaliharjoituksissa
Illan odotetuin hetki oli joulujuhla, jossa sekä me
että turvakodin porukka pääsimme estradille huikeiden spektaakkelinäytelmiemme
kanssa. Tällä kertaa teemana oli ”Hello Cosmos, this is Earth”. Vaikka
esitykset oli valmisteltu erikseen pelkän yhteisen teeman ohjaamana, niistä
löytyi yllättävän paljon yhteisiä elementtejä. Esitysten jälkeen Suomesta asti
poroillaan paikan päälle saapunut alumiinipukki pääsi lahjanjakohommiin.
Jokainen lahjan saanut myös esitti hänelle laulun, runon tai arvoituksen.
 |
| Kun joulupukki suukon sai… |
Juhlan jälkeen saimme kokea osamme turvakodin
vieraanvaraisuudesta, kun he olivat laittaneet meille pöydän täyteen toinen
toistaan upeampia herkkuja. Pöydän antimia sai alkaa sulatella saman tien, kun
juhlaväki riehaantui Slavan johdolla tanssien pyörteisiin. Opiskelijoiden ja
työntekijöiden ilta jatkui vielä viereiseen juhlatilaan, jossa meille tarjoutui
taas loistava mahdollisuus verkostoitumiseen ja suhteiden luomiseen
etelänaapurin ystävien kanssa. Nälästä ei tarvinnut kärsiä jatkoillakaan, sillä
perunatarjoilu pelasi tanssilattialle asti!
 |
| Tanssin pyörteissä turvakodilla |
Jo ensimmäinen turvakodilla näkemäni joulujuhla nosti
kyyneleet silmäkulmiin, ja toisella kertaa vesiputous oli aivan yhtä lähellä.
Turvakodin toiminnassa välittyy ajatus yhteisöllisyydestä, ja he kutsuvatkin
itseään yhdeksi perheeksi. Tästä hyvä esimerkki on turvakodin
joulujuhlanäytelmä, johon saavat osallistua turvakodin ja päiväkeskuksen
asiakkaat sekä työntekijät yhdessä. Mielestäni tämä asettaa toimijat samalle
tasolle ja osaltaan pienentää työntekijöiden ja asiakkaiden välistä kuilua.
Lisäksi näytelmästä näkyi rentous ja palo yhdessä tekemiseen.
Kaiken kaikkiaan päivästä sekä illasta jäi
uskomattoman lämmin ja kiitollinen olo. Turvakodilla vierailtaessa on helppo
nähdä, millainen merkitys pitkään jatkuneella yhteistyöllä on!
 |
| Turvakoti jäi taakse näin haikeissa tunnelmissa |
Väga suur aitäh turvakodu perele!
<3 Vilma ja muut reissaajat
P.S. Turvakodilla on tällä hetkellä meneillään
Pesäpuu-projekti, jolla he keräävät rahaa lapsille tarkoitettuun
kiipeilytelineeseen. Lue lisää turvakodista ja projektista suomeksi täältä:
