Neljä näkökulmaa sosionomin ammattiin!

Oletko koskaan miettinyt, että mikä ihme se sosionomi oikein on? Oletko kenties hakemassa alalle, mutta sinulta puuttuu vielä se viimeinen tieto siitä, mihin olet ryhtymässä? Vai oletko jo alalla ja haluaisit tietää muiden kollegoidesi näkemyksiä? Oli kysymyksesi mikä hyvänsä, nyt siihen tulee vastaus. Seuraavaksi luvassa neljän sosionomiopiskelijan tarina. 

 ”Olen Sami, 33-vuotias viimeisen vuoden sosionomiopiskelija aikuispuolelta. Harjoittelut ovat jo takana ja nyt minua työllistävät tutkimusmenetelmien opinnot ja oppari.

Sosionomin voisi lyhykäisyydessään määritellä arjen ammatilliseksi asiantuntijaksi ja kenttätyön ammattilaiseksi. Mielestäni tärkeintä työssä on tuoda asiakkaiden ääni kuuluviin. Asiakkaan kanssa ei istuta eri puolilla vaan samalla puolen pöytää. Näin mä sen kiteyttäisin.

Käsitys sosionomin ammatista on muuttunut koulutuksen myötä, kun alussa ajattelin jatkavani varhaiskasvatuspuolella, mutta matkan varrella ajatukset ovat kuitenkin muuttuneet. TAMK avaa ovia moneen suuntaan. Nykyään pystyn hahmottamaan koko kentän, mutta sen eteen on kyllä jouduttu myös pakertamaan. Mielestäni kokonaisuuden hahmottaminen on erittäin tärkeää ja sitä tulee osata tarkastella kriittisin silmin.

Sosiaalialalla parasta on ihmisten kanssa tehtävä työ; se on paitsi rikasta myös haastavaa. Kun on päässyt tietynlaiseen asemaan, se antaa myös mahdollisuuden vaikuttaa asioihin oikeasti. Kehittämisen paikkoina näen rakenteet, joita täytyisi järisyttää entistä enemmän sekä hierarkian, joka tuolla kentällä kummittelee. Edelleen tuijotetaan omaa ruutua, eikä nähdä sitä yhteistä maalia. Pitäisi olla enemmän yhteisiä tavoitteita; yhteinen maali eli asiakkaan etu. Myös sosionomin palkkaa tulisi nostaa.

Väitän, että muutosta on tulossa, kun ikäryhmät kentällä vaihtuvat. Ihmiset, jotka käyvät tällä hetkellä koulua ovat puhuneet muutoksista, joten toivotaan, että se siirtyy pian myös sosiaalialan kentälle. Paljon on toimivia työyhteisöjä, mutta paljon on vielä parantamistakin. Mielestäni varhaiskasvatuksen kentällä tarvitaan niin opettajia kuin sosionomeja, ja ihanne tilanne olisi, että lastentarhanopettaja ja sosionomi toimisivat työparina. Sosionomi taitaa palvelunohjauksen ja tietää mihin ohjata, jos siihen on tarvetta. Tämä on tärkeää varsinkin varhaiskasvatuksen kentällä, sillä varhaiskasvatus vaikuttaa kaikkeen ja se on todella ennaltaehkäisevää työtä. Varhaiskasvatuksessa on mahdollisuus puuttua perheen oloihin ja mielestäni sitä pitäisi pystyä tekemään paremmin. Koko varhaiskasvatuslakia pitäisi muuttaa.

Mihin haluaisin työllistyä? Työtarjouksia on tullut lastentarhanopettajan sijaisuuksiin: minua on pyydetty viemään sinne osaamistani. Myös lastensuojelu kiinnostaa. En osaa sanoa mikä musta tulee isona, mutta kaikki ovet ovat avoinna.

Sosiaalialalle kannattaa hakea ihmisen, joka haluaa tehdä töitä toisten kanssa: tulee omata halua auttaa ja saada haasteita. Opiskelukaverit ja kentällä työskentelevät ihmiset ovat huippuporukkaa ja työ mahdollistaa laajat verkostot. Lisäksi työllistyminen on lähes 100 %, mikä on mielestäni hyvä asia - suurin osa työllistyy jopa ennen valmistumista! Opiskelu töiden ohessa on ainakin omalla kohdallani ollut todella joustavaa. Aikuisopiskeluraha on huippu juttu, sillä se mahdollistaa opiskelun myös aikuisiällä."

----------------------------------------------------------------------------------------------

”Olen Joona, 25-vuotias sosionomikoulutuksen tokaluokkalainen. Mielestäni sosionomilla on paljon vaihtoehtoja työllistymiseen. Sosionomi voi tehdä aika paljon erilaisia asioita eri ihmisryhmien parissa ja minua itseäni erityisesti kiinnostaa kriminaalityö, jossa ihmisiä liitetään takaisin yhteiskuntaan.

Käsitys sosionomin työnkuvasta on muuttunut opintojeni edetessä, sillä minulla ei ollut aloittaessa siitä hirveästi käsitystä. On ollut harjoitteluita, joissa on sitten käytännössä nähnyt miten sosionomi toimii.

Sosiaalialalla parasta on se, että erilaisia erikoistumisvaihtoehtoja on paljon. Erilaisille ihmisille löytyy yhtä paljon erilaisia paikkoja kuin on ihmisiä ja niiden suhteen saa vapaasti valita. Töitäkin tältä alalta pitäisi löytyä. En osaa sanoa, mitä juuri sosiaalialalla tulisi kehittää, sillä joka alalla on jotain kehitettävää. Esimerkiksi lastensuojelussa on resurssipula ja muilla aloilla sitten jotain muuta. Muutamia opetettavia kursseja voisi kuitenkin miettiä alusta asti uudelleen.

Itse haluaisin tulevaisuudessa työllistyä joko kriminaalityöhön tai päihde- ja mielenterveyspalveluihin kuten A-klinikka tai K-klinikka. Myös nuoriso- ja aikuissosiaalityö kiinnostavat. Sosiaalialalle hakeminen riippuu toki ihmisestä, mutta jos haluaa että työllä on merkitystä ja asioihin voi vaikuttaa, niin täällä on aika paljon mistä valita."

----------------------------------------------------------------------------------------------

”Olen Sanni, 28-vuotias Kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. Valmistun keväällä 2016. Sosionomi työskentelee ihmisten kanssa, sekä ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi. Kuvailisin sosionomia vaikuttajaksi, ymmärtäjäksi.

Kouluun hakiessani en tiennyt tarkasti, mikä sosionomi on, mutta ajattelin sosionomin olevan yhteiskunnallinen toimija. Näkemykseni sosionomin ammatista on tarkentunut koulutuksen aikana. Sosionomi voi tehdä työkseen melkein mitä tahansa!

Parasta sosiaalialalla on monipuolisuus ja se, että voi hyödyntää ihan kaikkia itsellä olevia taitoja. Itse haluaisin työllistyä taidekasvatuksen projekteihin tai ulkomaille.

Sosiaalialalla työ on emotionaalisesti ja sosiaalisesti haastavaa, ja siksi palkkausta pitäisi parantaa. Työmenetelmiä tulisi kehittää luovien menetelmien suuntaan, sillä taiteelliset ja keholliset menetelmät laajentavat vaikeiden asioiden työstämiskeinoja valtavasti.

Sosiaalialalle kannattaa hakeutua, koska opintoihin voi sisällyttää kaikkea kivaa tekemistä, mistä saa opintopisteitä. Voi esimerkiksi järjestää työpajan sarjakuvafestareilla, tehdä luokkaretken Bremeniin tai lähteä ulkomaille vaihtoon.”

------------------------------------------------------------------------------------------

 ”Olen Vilma, 21 vuotta. Olen ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija.

Koska työllistymismahdollisuudet ovat laajat, on mahdotonta luetella tarkkaa listaa sosionomin työtehtävistä. Niihin voi kuulua esimerkiksi erilaisten ryhmien ohjaaminen tai arjessa tai siihen liittyvissä ongelmissa auttaminen. Sosionomin voisi määritellä sosiaalialan ammattilaiseksi, jonka tehtävä on auttaa asiakastaan kulkemalla tämän rinnalla.

Olen saanut vähitellen tarkempaa kuvaa siitä, mitä sosionomin työnkuva tarkoittaa käytännössä. Erityisesti harjoittelut ovat osoittaneet sen, kuinka laaja-alaista osaamista sosionomin työ vaatii. Olen myös alkanut hahmottaa, kuinka erilaisia työnkuvia yhden ammattinimikkeen alle mahtuu. Juuri päättyneen lastensuojelulaitoksessa suoritetun harjoittelun takia lastensuojelu on tällä hetkellä vahvimpana mielessä. Tahdon kuitenkin pysyä opintojen aikana mahdollisimman avoimena kaikenlaisille alan työmahdollisuuksille.

Sosiaalialalla toimintaa tulisi kehittää enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan, mikäli se on resurssien puolesta mahdollista. Myös realistisemman julkisuuskuvan luominen alasta, esimerkiksi ihmisten käsitys lastenkodeista tai sosiaalityöntekijöistä, olisi tärkeää, sillä yksittäiset työntekijöiden toimet saavat jatkuvasti osakseen kritiikkiä.

Mielestäni sosiaalialan perimmäinen tavoite, hyvinvoinnin lisääminen sosiaalisiin ongelmiin puuttumalla, on itsessään arvokkainta alassa. Työnteon näkökulmasta arvostan laajoja työllistymismahdollisuuksia ja mahdollisuutta tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Työn tarkoituksena on auttaa ihmisiä, mikä jo itsessään on mielestäni painava syy hakea alalle. Lisäksi ihmisten kanssa tehtävä työ ja asiakaslähtöisyys tuovat työpäiviin vaihtelua ja mahdollisuuksia haastaa itseään. ”

Tekstin ja haastattelut ovat totetuttaneet SOS16C2-ryhmä osana kolmannen vuoden ammatillisen kasvun opintoja.
ks. myös   SOPU ry:n blogi

TAMKin sosionomiopiskelijat Virroilla: Kolmannen sektorin ohjaajien haasteet ja kokemukset esillä

Aikuisohjaajat kokevat ohjaustyössään monenlaisia haasteita. Ohjattavat eivät ole samasta puusta veistettyjä. Jokainen ryhmä ja jokainen päivä on erilainen. Taitavinkin ohjaaja kokee toisinaan riittämättömyyden tunnetta, kaipaa vertaistukea ja haluaa kouluttautua lisää.

Järjestökentän ohjaajista osalla on työhön vaadittava pedagoginen koulutus, toiset ponnistavat onnistuneesti innostuksen ja maalaisjärjen voimalla. Joku toimii palkattuna tai osa-aikaisena työntekijänä, toiselle ohjaaminen on palkaton, mutta innostava harrastus. Yhteistä kaikille on kuitenkin suuri motivaatio, halu toimia ohjaajana.

Ohjaajien haasteisiin ja kokemuksiin paneuduttiin Virroilla tämän viikon torstaina ja perjantaina suurella innolla. Workshop-tyyppinen tapahtuma on osa TAMKin hankevalmistelua, josta vastaa lehtori Heli Antila Virtain toimipisteestä. Ensimmäisen workshopin painopistealueeksi valittiin nuorten ja lasten ohjaaminen ja jatkoa on luvassa.

Workshopin ideoinnista ja toteutuksesta vastasi TAMKin sosionomiopiskelijoiden ryhmä lehtori Tapio Salomäen johdolla. Mukana oli myös kaksi vaihto-oppilasta Mosambikista.

Opiskelijoilla oli hyvin hallussa kohderyhmän tuntemus, sillä innostunut keskustelu virisi jo alkuminuutteina ja päivän anti oli todella loistava. Osallistujat pitivät tilaisuutta myös hyvänä verkostoitumisena itse hanketta varten.

Sosionomiopiskelijat vierailivat myös Virtain lukiossa ja saivat houkuteltua muutaman lukiolaisen perjantaipäivän palautepalaveriin. Myös Tredun Virtain toimipisteen lähihoitajaopiskelijoita opettajineen saapui kuulemaan ja kommentoimaan workshopin antia perjantaiksi. Näin paikallisten nuorten omakin ääni saatiin kuuluville.

– Mielestäni on tärkeää kuulla jo valmisteluvaiheessa myös ohjaajakentän ääntä. Kokemusten ja toimivien käytäntöjen jakaminen on ensiarvoisen tärkeää, onhan kaikilla toimijoilla taustasta ja toimialasta riippumatta yhteinen tavoite, kertoo Antila.
Sosionomiopiskelijoiden tulo Virroille järjestyi Salomäen ja korkeakouluasiamies Helena Kairamon aiempien yhteisten projektikokemusten seurauksena. Vastaavanalaista yhteistyötä on tarkoitus viritellä lisääkin.

– Workshopista saimme luovin keinoin löydettyä yhdessä virtolaisten nuorten ja ohjaajien kanssa arvokasta tietoa nuorten maailmasta. TAMKin sosionomiopiskelijoiden workshopin suunnittelu ja toteutus tarjosivat hienoja oppimiskokemuksia. Tämä vahvistaa käsitystä autenttisissa oppimisympäristöissä toimimisen tärkeydestä. Ja mikä parasta; projektia ollaan jatkamassa syksyn mittaan, kertoi Salomäki.

kirjoittanut Heli Antila